Minkälainen on tai on ollut isäsuhteenne?
Oma isäni on jäänyt hyvin vieraaksi mulle. Vaatinut aina enemmän mitä pystyn olemaan.. negatiivisuuden kautta aina ensin tuomitsee ennenkuin suostuu myöntämään että jokin on hyvää, silloinkaan ei suoraan sano. Kaikenlaista ikävää jota en ala sen tarkemmin erittelemään.. Tunnen että olen jäänyt vaille isänrakkautta ja hyväksyntää, sanon sen suoraan, ilman katkeruutta (nykyään).
Olen bi, mutta tunnen enemmän yhteyttä naisiin kuin miehiin. Henkisen yhteyden kautta syntyy fyysinen vetovoima, ainakin mulla. Tunnen kaiken aikaa vieraantuvani enemmän miehistä ja suuntautuvani naisiin. En pysty olemaan oma itseni miesten kanssa. Pohjaako tämä sitten huonoon isäsuhteeseeni.. tietoinen valinta kumminkin on että tahdon rakkaussuhteen naisen kanssa.
En siis "tuomitse" sanoillani että lesboksi tai biseksuaaleiksi tullaan kasvatuksen kautta :)
Kiinnostaa vain ..
Oma isäni on jäänyt hyvin vieraaksi mulle. Vaatinut aina enemmän mitä pystyn olemaan.. negatiivisuuden kautta aina ensin tuomitsee ennenkuin suostuu myöntämään että jokin on hyvää, silloinkaan ei suoraan sano. Kaikenlaista ikävää jota en ala sen tarkemmin erittelemään.. Tunnen että olen jäänyt vaille isänrakkautta ja hyväksyntää, sanon sen suoraan, ilman katkeruutta (nykyään).
Olen bi, mutta tunnen enemmän yhteyttä naisiin kuin miehiin. Henkisen yhteyden kautta syntyy fyysinen vetovoima, ainakin mulla. Tunnen kaiken aikaa vieraantuvani enemmän miehistä ja suuntautuvani naisiin. En pysty olemaan oma itseni miesten kanssa. Pohjaako tämä sitten huonoon isäsuhteeseeni.. tietoinen valinta kumminkin on että tahdon rakkaussuhteen naisen kanssa.
En siis "tuomitse" sanoillani että lesboksi tai biseksuaaleiksi tullaan kasvatuksen kautta :)
Kiinnostaa vain ..
Vastaukset 16
Vanhimmat
pohtinut samaa. isä ei ole koskaan ollut läsnä elämässäni (tai pikemminkin arjessa). olen superitsenäinen ja kokenut aina, etten tarvitse miestä mihinkään. mussa kun on sekä miestä että naista enkä oikein ole koskaan osannut ottaa sitä "naisen roolia" (enkä tarkoita tätä nyt sovinistisesti) miehen rinnalla. tyttöjen kanssa saan olla semmonen ku oon ja onneksi löytyy myös se seksuaalinen halu heihin. miehiä kohtaan tunteet on hiipunu aika paljonkin, koska niillä ei vaan ole mitään, mitä tarvitsisin...
Meikäläisestäkin on kasvanut ääri-itsenäinen :) Muistan kun eräässä miessuhteessa mun piti oikein pakottaa itseni antamaan miehen avata purkinkannet, kärrätä kottarit ja kantaa kauppakassit kun raukka tunsi ettei häntä tarvita :) Sängyssäkin tarvisin vielä dildonkin jotta olisi saanut orgasmin .. joten miehen rooli siinäkin oli vain 50%
Lähti sitten naisellisemman naisen matkaan :/
En mä silti koe että minusta olisi tullut se poika jota isä minusta ilmeisemmin toivoi.. nainen minä olen mutta en kai perinteisessä mielessä .. :)
miehen kans oikein ees kiinnostanu, ku ite handlasin homman paremmin. Enkä mä oikein osaa olla miehen rinnalla, ku en pidä siitä fiiliksestä "me Jane , you Tarzan". En osa olla. Tulee semmonen olo, et ei mua tartte puolustaa, ku mä puolustan ite itteeni, enkä mä pelkääkään hirveästi tai ole neitimäinen. Haluun kyllä, et mustas pidetään huolta, mutta myös mä haluun pitää toisesta huolta ja suojella. Mä oon tosi vahva persoona ja monesti miehet olleet heikompia. Leiki siinä nyt sitten jotain avutonta neitosta...ei kiinnosta. Sittempä kiinnostus hiipui ja tuli semmonen olo, et ei miehillä ole mitään semmosta mitä mä niiltä haluaisin...
Onko teille tullut mieleen, että huono isäsuhde ei aiheutakaan lesboutta vaan olisikin SEURAUS lesboudesta?
Miettikääpä sitä. =)
mutta että seuraus, excuse me?
Lapsen ja vanhemman suhdehan muodostetaan vauvaiästä lähtien, joten mitenhän se lesbous siinä tuhojaan tekee? Isän vastuulla on, miten hän pieniin lapsiinsa suhteen muodostaa. Aikuisiän välirikot toki ovat toinen juttu.
Ei kai huono isäsuhde voi olla seurausta lesboudesta?? En usko tuota..
Huonoksi isäsuhde voi muodostua sitten myöhemmin kun isälle selviää että tytär tykkääkin tytöistä ... :)
Itselläni oli todella lämmin isä-tytär suhde.Voisi sanoa että olin isin tyttö.Valitettavasti hän menehtyi minun ollessa 14-vuotias.Nyt tietenkin voisin alkaa pohtimaan että jos isäni olisi edelleen elossa niin olisinko täysin hetero vai sellainen mikä olen nyt(bi-seksuaali).Tämä on kuitenkin täysin turhaa.Joten minun kohdallani en usko että isäni menetys teini-iässä olisi vaikuttanut seksuaaliseen suuntautumiseeni.Ehkäpä myös senkin takia että jo ennen isäni kuolemaa minulla oli jotain pussailukokeiluja tyttöjen kanssa.
Miehistä kun nyt puhutaan niin mieleeni tuli tällainen asia jota olen tässä pohtinut että onkohan sillä jotain vaikutusta että viihtyykö paremmin miesten vai naisten seurassa?Tai siis että voiko siitä päätellä jotain ihmisen suuntautumisesta?Tuskinpa,mutta tuossa vaan huomasin kun asiaa pohdin että minulla on tosiaan paljon enemmän miespuolisia ystäviä kuin naispuolisia.Viihdyn miesten seurassa paremmin ja "omistan" tällä hetkellä vain noin pari hyvää naisystävää.Ystävät joiden kanssa olen melkein joka päivä ovat miespuolisia...Joten jos joku muukin on pohtinut tätä asiaa niin kirjotelkaa ihmeessä omia mielipiteitänne asiasta.
Mä olin "isin tyttö" :D Eli isäsuhteessani ei ollut mitään vikaa. Ihailin isääni ja halusin mahdollisimman paljon olla hänen kanssaan... ja niin sainkin olla: isällä oli meille aikaa. Ja enemmän asioitani hänelle kerroin kuin äidille!
Silti mustakin tuli itsenäinen ja kaikenlisäksi lesbo. Moninainen tämä ihmisten tausta!
Toiset syntyjään, toiset muita teitä. Toiset tietävät heti, toiset ymmärtävät myöhemmin.
Olen aina tiennyt olevani lesbo.
Isäsuhteeni on aina ollut hyvä. Jo pienestä pitäen kerroin isälle kaikki ns. tärkeät tyttöjen jutut eli hän oli se "uskottu mies" :)
Kunnioitan ja rakastan isääni valtavasti. Hieno mies ja hyväksyy myös lesbouteni.
ilmoittautuu. Taisin jopa samaistua isään. Suhde äitiini oli ihan hyvä, mutta halusin olla isäni kaltainen... myös fyysisesti (paitsi että olin tyttö). Olen perinyt ruumiinrakenteeni isältäni, niin myös monet eleet ja tavan liikkua. Valitettavasti en ole yhtä "cool".
Pidän miehistä kavereina. Heitä riittää, ovat kyllä kaikki jotenkin samantyyppisiä. Kaljoittelevaa jääkiekosta kiinnostunutta sohvaperunaa ei joukosta löydy, mutta erilaisista asioista kiinnostuneita, keskustelutaitoisia ihmisiä kyllä.
Minulla oli ja on edelleen hyvä suhde isääni. Isä on ollut luotettava ja meillä on ollut yhdessä hauskaa.
Kavereina miehet on ok.
Luottamus ja kaverisuhde menee silloin, jos mies erehtyy ehdottelemaan sänkyhommia. Sen jälkeen en voi uskoa hänen olevan kaveripohjalta, jos mies näkee minut panoreikänä.
Isä
Levinuuni
Isä laittaa levinuunin lämitätä, muut nukkuu vielä työviikon jälkeen
Etäinen, passiivinen. Isä ei ole juuri kasvattamiseen osallistunut, kumpikaan vanhempi ei osannut tarjota emotionaalista peilaamista tai tukea. Omalla tavallaan epäkypsiä ihmisiä, joiden ei olisi kannattanut pariutua keskenään.
Minulla ei ole romantisoituja käsityksiä naisista eikä miehistä. Olen nähnyt liikaa epäkypsiä ja epävakaita tapauksia. Jos vielä menen suhteeseen, se on oltava tasaveroinen ihminen kanssani. Ei mikään jätjestely ja tyytyminen vaikkapa naislapseen, nepsyyn tai addiktiin.
*järjestely
Molemmat hyviä edelleen. Enempi edelleen isin tyttö olen. Veljet ovat mammanpoikia. Äiti suhde tosi hyvä edelleen. Molemmat vanhemmat itkevät ja nauravat kanssani edelleen ja jakavat elämäänsä. Ei voisi olla onnellisempi vanhemmistani. Se miksi minä olen minä, tai minkälainen olen. Olen ajatellut etten sovi prinsessamuottiin vaikka kaikki prinsessaleikitkin tuli leikittyä. Elämäni on omasta mielestäni ollut tasa arvoista lapsuudessa ja paljon saanut olla poikien kanssa tekemisissä, oli joukossa jokunen naapurin tyttö joskus. En vastusta oikein mitään. Minusta on ok olla oma näköinen nainen. En tarvitse koruja, helyjä tai lävistyksiä enkä tatuointeja enkä isoa määrää ihmisiä keneltä hakisin hyväksyntää. Olen pärjännyt elämässä lapsuuden opeilla, aikuistumisella sekä koulutuksilla hyvin. Ehkä itsenäisyyttä vierastetaan jossain naisissa. On hyvä saada apua tai turvaa jos tarvitsee elämässä auttavaisilta ja turvallisilta ihmisiltä. En pidä itsekkyydestä enkä alistamisesta elämässä.
Etsin aikoinaan selitystä, syytä ja seurausta aiheeseen. En enää. En edes koe tarvetta. Itseni kanssa sinut enkä koe tarvetta edes luokitella itseäni siihen yhteen ja ainoaa lokeroon mihin kyllä kieltämättä täydellisesti sovin. Pidän sitä silti niin ahtaana ja vaarallisena paikkana. Taaksepäin taantuvassa maailmassa missä näytelmä pääjehuilla on varmasti ollut äiditön elämä 🤔 tai kenties jäänyt isän rakkautta vaille ja nyt kova uho sotia.