Raitistuminen on merkittävä asia ja se myös kestää kauan. Jos on juonut pitkään, kuten minä aikanani, raitistumisen jälkeen ei voida puhua "palautumisesta", koska psyykkinen ja fyysinenkin kehitys osittain ovat tapahtuneet alkoholinkäytön kestäessä. Ei ole mihin "palata".
Ihmisen pitää juomisen lopetettuaan rakentaa suuri osa minuuttaan uudelleen, alusta. Se on asia joka mullistaa elämän rakenteita pohjia myöden.
Mutta ehdottomasti kannattava urakka se on. Minua esimerkiksi, kaiken muun lisäksi, vaivasi juomisen aikana vuosia ja vuosikymmeniä epämääräinen tunne, pelko, että jotakin on hirvittävällä tavalla pielessä. Se tunne on hävinnyt.
Ihmisen pitää juomisen lopetettuaan rakentaa suuri osa minuuttaan uudelleen, alusta. Se on asia joka mullistaa elämän rakenteita pohjia myöden.
Mutta ehdottomasti kannattava urakka se on. Minua esimerkiksi, kaiken muun lisäksi, vaivasi juomisen aikana vuosia ja vuosikymmeniä epämääräinen tunne, pelko, että jotakin on hirvittävällä tavalla pielessä. Se tunne on hävinnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu että oma psyykkinen kehitykseni on vasta alkanut - raitistumisen myötä. Paljon on työsarkaa edessä päin mutta kuten sanoit - antoisaa.
En minä silloin aikoinaan tienyt että surut pitää surea ja vihat vihata - ja kuinka se oikealla tavalla tehdään.
Jos itse palaisin entiseen, hautoisin murheeni yksin, vihaani joisin koska en sitä tunnetta osannut käsitellä ja tämä päivä menisi eilisen harmittelemiseen ja huomisen pelkäämiseen.
raittius ja toipuminen on mielenkiintoinen matka, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Mikä ihana tunne, kun oppii tuntemaan itseään ja omaa toimintamalliaan. Tosiasia on et hyvää must ei koskaan tuu, mutta parempaan on halu pyrkiä. Onnistumisen (ja epäonnistumisen) kokemuksista raittiina yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä saa paljon enemmän kuin mistään määrästä viinaa ikinä.