Eli kuinka auttaa masentuneita ihmisiä ? Toisinaan tuntuu että neuvomisesta on vain haittaa.
Masentuneet ihmiset?
Kuinka auttaa?
175341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Masennuksen syynä on tietämättömyys mielen luonnosta ja sen johdosta menneisyydessä tehdyt negatiiviset teot, joiden karmisista seurauksista masentunut nyt kärsii.
Ensinnäkin mahdollinen viinanjuonti tulisi lopettaa... Lääkkeenä on positiivisten vaikutelmien istuttaminen mieleen - pikku hiljaa: esim. siivoaminen, pikku askartelu, uiminen tai liikunta avarassa maisemassa tai keskellä luontoa. Potilas voi myös tehdä toivomuksia, että kaikki olennot vapautuisivat kärsimyksestä ja olisivat onnellisia (toivomuksen voi lukea vaikkapa muutaman kerran päivässä paperista, jos se ei muuten luonnistu). Jos kyseinen henkilö on avoin buddhalaisuudelle, hän voi toistaa Chenrezigin mantraa "om mani peme hung"; tämän positiiviset vaikutukset ilmenevät pakostakin viimeistään muutaman vuoden kuluttua.
Vaikeammissa tapauksissa yllä mainittujen asioiden lisäksi kannattaa mennä lääkäriin ja syödä lääkärin määräämiä pillereitä. Hyvin vakavassa ja pitkäaikaisessa masennuksessa, etenkin vanhusten tapauksessa, hyödyllisiä ovat sähköshokkihoidot, esim. muutaman kerran vuodessa.
Minkäänlainen meditaatio ei voi tulla kysymykseen, sillä se voi olla vahingollista mielenterveyspotilaiden tapauksessa. Ainoastaan hyvien toiveiden tekemiseen kannattaa keskittyä.
Neuvoja kannattaa antaa silloin, kun masennuspotilas on avoin vastaanottamaan niitä. Neuvojen antamisen sijaan voit piristää häntä vitseillä, halaamisella ja sen sellaisella.
Kutistajan ohjeet tuntuvat viisailta, mutta onkohan tosiaan jonkun asiantuntevan opettajan opettama meditaatio yksinomaan haitallista masentuneelle? Siitä löytyy toisenlaisiakin kantoja. Esim.
http://www.clinical-depression.co.uk/Research/exercise_meditation.htm
Mutta uskon sen että vakavasti masentuneen ja pitkään alakuloisen kannattaa hakea lääketieteellistä(kin) apua eikä jäädä toivomaan ihmeparannusta itsehoidolla.
Kun buddhalaista meditaatiota harjoittaa annettujen pätevien ohjeiden mukaan säännöllisesti - kuukausia, vuosia - niin masennus ja ahdistuneisuus ilmaantuvat yhä harvemmin, kestävät yhä lyhyemmän aikaa ja lakkaavat lopulta kokonaan.
Mutta ennen tähän ryhtymistä pitäisi olla suhtkoht normaalissa kunnossa niin, ettei enää ole kroonisen masennuksen kourissa. Usein masennuspotilaiden tapauksessa ikävä ongelma on se, että aivokemia tahtoo ottaa yliotteen: vaikka ymmärtäisi, että tunteet ovat pysymättömiä, masennus vain pysyy pysymistään. Tilanteeseen voi auttaa kokonaisvaltainen elämäntyylin muutos: esim. muuttaminen toiseen ympäristöön; rakastuminen, jolloin omat ongelmat jäävät taka-alalle, kun keskittyy toisen hyvään jne. Lähes aina kyseessä on kuitenkin pitkä toipumisprosessi.
Buddhalaisuuden harjoituksen edellytyksenä on se, ettei itseään ja omia tunteitaan ja ongelmiaan ota liian vakavasti, sillä harjoitus tuo yhä selvemmin esille myös kaikki mielessä piilevät negatiiviset taipumukset.
Kun tulee toimeen ilman pillereitä ja ihmissuhteet toimivat kohtalaisen hyvin, niin sitten vasta varsinainen buddhalainen harjoittaminen voi tulla ajankohtaiseksi.
Ensinnäkin: mikä ihmeen PEME? Olen kuullut tuon värssyn muodossa "om mani padme hum".
Toisekseen masennuksesta lähes koko ikäni kärsineenä voin kertoa että puhuminen toiveista kuulostaa lähinnä irvokkaalta, ja tuolla toisaalla mainostamasi rakastuminen se vasta viimeinen vitsi onkin. Rakastumisen/ihastumisen tilassa ihmisen aivot toimivat tutkimusten mukaan vähän samaan tapaan kuin mielenhäiriössä, oliko peräti psykoosiinkin verrattu. Rakastumiseen liittyy voimakas serotoniinitason lasku aivan kuten masennukseenkin, joten rakastuminen olisi ajautumista ojasta allikkoon. Mielenterveydeltään herkät ihmiset saattavat kaiken kukkuraksi ajautua repiviin ja negatiivisiin ihmissuhteisiin, ja masennuksesta pois haluavien pitääkin ensisijaisesti keskittyä kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin riippuvaisuussuhteiden luomiseen!
En myöskään oikein ymmärrä että tässä kiellät meditoimasta, ja toisaalla sanot että se auttaa. Meditointia voi mielestäni kyllä masentunutkin yrittää, mutta se ei välttämättä onnistu. Ahdistunut mieli on vaikea saada hiljenemään.
Vitsit saattavat masentunutta ärsyttää, mikäli hän ei itse kykene olemaan vitsikäs. Halaaminen voi eräistä ihmisistä tuntua vastenmieliseltä, ainakaan itse en halua ajoittain kenenkään kosketuksia tai tuijotuksia.
Itse suosittelisin masentuneen kanssa olemaan ihan kuten ihmisten kanssa noin yleensäkin ollaan, sillä sääli se vasta ahdistavaa onkin. Jos masentunut ei tunnu kestävän seuraa, älkää tuputtako väkisin.
Lääkkeet eivät välttämättä paranna/auta kaikkia, ja sähköshokeistakin huolimatta on masentuneita päätynyt itsemurhaan.
Kuten totesin edellä, apua voi antaa silloin, kun apua tarvitseva on sille avoin. Antamani vinkit ei ole tarkoitettu niinkään masennuspotilaalle kuin näiden auttajille. Harva alkoholistikaan haluaa kuulla ohjeita siitä, kuinka vapautua viinasta.
Joitakuita henkilöitä ei todellakaan voi auttaa suoranaisesti mitenkään. On parempi ottaa etäisyyttä vihamielisiin masentuneisiin henkilöihin. Näiden kanssa ei pitäisi olla läheisessä kanssakäymisessä, vaan on parempi toivoa näille onnellisuutta jostain kauempaa käsin. Jos tällainen henkilö joskus tulee avoimeksi vastaanottamaan apua, silloin häntä kykenee auttamaan välittömästi.
Hyvä Debbie D, kerroin, että meditaatio EI sovellu KROONISESTI masentuneille. Jos taas masennus on väliaikaista eikä sanottavasti häiritse elämää, niin tällainen masennus ei ole esteenä meditaation harjoittamiselle, etenkin jos muuten elämä ja ihmissuhteet ovat hyvällä mallilla.
Jos ei kykene toivomaan hyvää toisille eikä halua myöntää olevansa itse vastuussa omista negatiivisista kokemuksistaan, niin tällaisille henkilöille buddhalaisuudella ei ole paljon tarjottavaa: parempi saattaa olla etsiä apua liikunnasta, lääkäriltä tai vaikkapa kristinuskosta.
Rakkaus tarkoittaa onnellisuuden toivomista muille, ei riippuvuutta eikä halua kontrolloida toisia. Tällaista toivetta kannattaa kehittää jo silloin, kun itsellä ei vielä mene kovin hyvin. Se on avain kärsimyksestä vapautumiseen.
paalia ilmeisesti, Tiibetin buddhalaiset lausuvat om mani peme hung,ja se toinen muoto on kai sanskriittia.
tiibetiläisillä ollut vaikeuksia lausua sanskriitin kieltä. siitä tullut Peme Padmesta.
mutta merkitys sama
ps. Padme=lootus (lumme kasvi)
...jos et ole itse koskaan ollut masentunut. Kuvittelepa omalle kohdallesi että kärsisit esim. atooppisesta ihottumasta, ja sellainen joka ei tiedä siitä yhtään mitään tulisi sinulle tuputtamaan kaikenlaisia kikka kolmosia.
Ei kai ihme jos masentuneista tulee helposti kärttyisiä ja sietämättömiä ihmisiä...?
voi olla että ei ole neuvoja masentuneille.
kannattaa ehkä antaa tilaa mutta ei jättää yksin.
tulipa vain mieleen..
Kevyestä alakulosta syviin depressiokuiluihin.
Jotkut ihmiset pysyvät noissa päiviä viikkoja; sehän vie jo sairaalahoitoon.
Myönteisten prosessien käynnistyminen alkoi kohdallani fyysisten harjoitusten aloittamisella.
Osottautui, että hengitystiet toimivat vaillinaisesti.
Vanhempi sisareni kertoi ensimmäisten viikkojen olleen katkonaista; olin 'sininen lapsi'.
Nyt vielä monta vuotta säännöllisiä treenisarjoja tehneenä tapahtuu yhä
'hengityksen kokonaan unohtamista'. Samaa voi tapahtua muillakin masentuneilla.
Säännöllisen, kevyenkin punttiharhoituksen etuna on edes 3-4 kertaa/viikossa
elimistö saa tehostettua happihoitoa. Sillä on myös vaikutusta paremman unielämän toteutumiseen.
Sisäisenvalon löytymisen prosessi käynnistyi samoihin aikoihin fyysisten harjoitusten
alkamisen kanssa. Onhan liikunnan harjoittamisen tärkeydestä tiedetty ja paasattukin iät ajat.
Masentunut ihminen haluaa, että häntä kuunnellaan, myötätuntoisesti.
Myötätuntoasi voit harjoittaa esim. karuna bhavana -meditaatiota tekemällä.
Masentuneen lähellä voit tehdä myös tiibetiläistä tonglen-harjoitusta: http://www.nic.fi/~laan/tonglen.htm
Neuvot ja ehdotukset ovat joskus paikallaan, joskus eivät. Vaatii ihmistuntemusta ja elämänkokemusta oppia erottamaan, milloin on neuvon paikka.
Usein luettuina noista aina oppii uutta.
Kannattaa yrittää auttaa masentunutta vaikka hän kieltäisi.. Me masentuneet kiellämme sen ja yritämme olla iloisia. Sanomme ettemme halua apua emmekä halua jutella, mutta syvimmissä tunteissa huudamme apua koska tuska on niin valtavaa. Yleensä masennus lähtee liikkeelle läheisen kuolemasta. Esim. mulla on isä kuollu sillo ku olin kolmannel ja nyt oon seiskal.. ja Mä inhoon ihmisiä jotka sanoo että ne haluaa isästään eroon.. Niin mäki halusin mutta sillon ku se ihminen on mennyt nii tajuaa että hei mikä helvetti mua riso sillo ois pitäny vähän miettiä mitä toivoo ku se voi toteutua ihan millon vaan! että jos jollain ystävällä kuolee sukulainen niin ei kannata ainakaan haukkua omiaan tai varsinkaan sanoa et oisimpa sä ku se tyyppi kuoli.. Masentunutta pitää auttaa ja olla valmis kuuntelemaan ja vastailemaan..
syntymää eikä kuolemaa. Kuolemanpelko onkin usein kristinuskon aihettamaa.
En pelkää kuolemaa, päinvastoin, toivon sitä. Montakohan stilnokkia pitää ottaa, että täältä pääsis pois:?
Minulla todettiin masennus n. 10kk sitten ja puoli vuotta sen jälkeen lopetin lääkkeiden syömisen omatoimisesti, sillä en kestänyt niitä enään.
Aluksi tuntui hienolta, vapaalta, mutta nyt oireita on taas alkanut tulla.
Tiedän, että olen ottanut rutiinista liiankin nopeasti kiinni, sillä tällä hetkellä teen muuttoa, otan ylitöitä ja vielä opiskelenkin samalla.
En tiedä miten pääsisin tästä noidankehästä eroon enään. En halua lopettaa opiskeluja, enkä vähentää töitä ja muuttaminen on aina hauskaa, mutta stressini on ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Lääkkeet jälleen? Kumpa olisi jokin muu keino.
kuuntelemalla