Anteeksiantamaton synti
P_H_
61200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
semmosta syntiä ei olekkaan mitä ei saa anteeksi.
jeesus sovitti ihmisten synnit ja jumala on luvannut antaa kaikille anteeksi jotka sitä pyytävät.
Syntien mahd. anteeksi saaminen vaatii aitoa katumusta ja uskoa Jumalaan. Uskoa Jumalaan on monenlaista,sydämen uskoa ja pinnallista asian myöntelyä. Oikean uskon kautta ihmisen pitäisi muuttua ja alkaa noudattamaan Jumalan tahtoa kykynsä mukaan. Tulkintoja on monia ja kaikki asiat eivät ole kaikille yhtä lailla syntiä. Raamatun oikea tulkintatapa on kuitenkin se,että ajatellaan asiaa yksin uskosta,ei omaa etua ajatellen.Kaikki eivät pysty muuttumaan uskon mukana yhtä paljon,eikä se heistä huonompia uskovia tee. Ihmiset ovat erilaisia. On tärkeää miettiä millaista se oma henkilökohtainen usko on ja miten se vaikuttaa elämäntapoihin ja mm. syntitottumuksiin.
vastaa Jumalan kutsuun. Siis väärinkäyttää etsikon aikansa. Jumala kutsuu kutakin ihmistä muutaman kerran ja jossei ihminen viimeiselläkään kerralla kutsuun vastaa, hän paatuu lopullisesti ja kulkee "hymyillen" helvettiin, siis synnin unessa ikäänkuin.
Väärän valan vannomista ei koskaan saa anteeksi. vaikka Jumala onkin suuri jotkin synnit ovat hänellekkin liian isoja antaa anteeksi
Pyhän Hengen pilkka on sitä, että kieltää jo kokemansa Jumalan rakkauden ja armon, eli tietoisesti luopuu uskosta pitäen sitä tarpeettomana, vääränä, jne.
Taustalla on tämä: "Kukaan ei voi sanoa, että Jeesus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä"
Eli, joka kokee Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja elää siten Jumalan armossa, ja sitten itse alkaa syystä tai toisesta pitämään Jumalan armoa ja Kristuksen tuntemista VÄÄRÄNÄ OPPINA,se on näin lyhyesti sanottuna Pyhän Hengen
pilkkaamista. Sen hengen, joka avaa ymmärryksen Sanalle, antaa uskon, vahvistaa, valaisee ja lohduttaa.
Luopuja eli luopio siis itse irrottaa itsensä Jumalan armosta. Kuitenkaan ei pidä koskaan antaa periksi. Aina pitää toivoa, jos vaikka on
välillä tullut epäuskon aika, ja sitten haluaa palata kuin tuhlaajapoika takaisin, niin sitten pitää mennä Herran eteen kerjäläisenä. Eli, ei pidä liian hätäisesti mennä itseään tuomitsemaan helvettiin ja ajautua itsemurhaan omien raskaitten ajatusten takia. Jumala on rakkaus, Hän on ihan oikeasti niitä lähellä, joilla särjetty sydän ja murtunut mieli.
Eli tätä aihetta ei pidä käsitellä puheissa ja kirjoituksissa siten, että ahdistunut lähimmäinen
tulee toivottomaksi.
ev-lut mies
mistä tietää milloin jumalan armo loppuu kun syntiä tehdää uskos olon aikanaki?