Hei, joskus ihmisen elämässä sattuu ja tapahtuu ikäviä asioita kun ongelmat kasaantuvat eikä riitä kyvyt ja voimat niiden korjaamiseen.
Itselläni tällainen paine johti koulun keskeyttämiseen ja tuhopolttoihin. JOuduin vankilaan, kävin mielentilatutkimuksessa jossa minut todettiin "varttihulluksi"
Sain vankeutta noin kaksi vuotta mutta selvisin 9kk koska olin ensikertalainen ja "varttihullu"
Kirjoitin monta kuukautta päiväkirjaa, aloitin sen kirjoittamisen Kuopion vankilassa, ja ryhdyn tällä palstalla julkaisemaan tätä päiväkirjaani teidän iloksenne.
Usei ihminen tulee uskoon vankilassa, niin minäkin ja tämä heijastuu päiväkirjaani aika ajoin mainintoina, tarkoituksenani ei ole käännyttää ketään eikä päiväkirjaa kirjoittaessa asiaa edes ajatellut. En kirjoittanut päiväkirjaa millään lailla johdonmukaisesti vaan lisäilin sinne ajatuksia päivän mittaan, siksi kirjoitus on välillä vähän tökkivää ja saman toistoa jossa ajatus vapautumisesta ja kodin kaipuusta toistuu.
Päiväkirjan nimi on "Kalterin takaa"
Kommentoi vapaasti.
Itselläni tällainen paine johti koulun keskeyttämiseen ja tuhopolttoihin. JOuduin vankilaan, kävin mielentilatutkimuksessa jossa minut todettiin "varttihulluksi"
Sain vankeutta noin kaksi vuotta mutta selvisin 9kk koska olin ensikertalainen ja "varttihullu"
Kirjoitin monta kuukautta päiväkirjaa, aloitin sen kirjoittamisen Kuopion vankilassa, ja ryhdyn tällä palstalla julkaisemaan tätä päiväkirjaani teidän iloksenne.
Usei ihminen tulee uskoon vankilassa, niin minäkin ja tämä heijastuu päiväkirjaani aika ajoin mainintoina, tarkoituksenani ei ole käännyttää ketään eikä päiväkirjaa kirjoittaessa asiaa edes ajatellut. En kirjoittanut päiväkirjaa millään lailla johdonmukaisesti vaan lisäilin sinne ajatuksia päivän mittaan, siksi kirjoitus on välillä vähän tökkivää ja saman toistoa jossa ajatus vapautumisesta ja kodin kaipuusta toistuu.
Päiväkirjan nimi on "Kalterin takaa"
Kommentoi vapaasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa päiväkirjastasi... Se on ainakin mielenkiintoinen näkökulma elämästä. Tällaista tekstiä pääsee harvemmin lukemaan ja hienoa, että olet päättänyt julkaista tekstisi täällä. Suoraa ja aitoa puhetta. Tuosta voisi melkein raapaista kirjan kasaan.
Oli aika jännä havaita, että todella monet ovat lukeneet tekstisi, mutta niitä ei ole uskallettu kommentoida. Ehkä ihmisiä "pelottaa olla tekemisissä linnakundin kanssa" eikä sitten uskalleta sanoa mitään. Toisaalta taas aihe josta puhut, on melko vaikea ja sitä on hankala kommentoida. En oikein osaa sanoa minkälaisia tunteita päiväkirjasi herättää.
Toivon sinulle kuitenkin onnea elämääsi!