Eli minä olen kohta 15-vuotias, siskoni oli 21
Onnettomuudet alkoivat kaksi vuotta sitten kun äitini kuoli syöpään, kolme kuukautta myöhemmin isäni otti yliannostuksen unillääkeitä ja kuoli.
Samoihin aikoihin syntyi siskontyttäreni.
Isän kuoleman jälkeen asuin siskopuoleni kanssa. Hän oli isäni ja hänen entisen vaimonsa tytär.
Siskoni (jolla oli samat vanhemmat kuin minulla) alkoi odottaa toista lastaan pian ensimmäisen syntymän jälkeen. Aika kului nopeasti ja pian siskoni toisen synnytyksen aika tulikin.
Syntyi poika. Poika eli viisi päivää ja viidennen päivän iltana poikavauva kuoli. Siskoni pääsi sairaalasta kaksi viikkoa pjan kuoleman jälkeen. Hänellä oli syvä masennus. Hän lukkiutui huoneeseensa, päästi vain minut tuomaan ruokaa muttei sanonut mitään. Yritimme kyllä puhua hänelle mutta hän ei vastannut. Iltaisin kuulin hänen itkevän. Psykiatreja tai muitakaan lääkäreitä hän ei suostunut tapaamaan eikä myöskään ystäviään. Jos hänen tyttärensä tuotiin huoneseen niin hän alkoi huutamaan ja heittämään jopa tavaroilla. Tytärtään hän ei kestänyt katsoakaan. Hän eristäytyi koko maailmasta. Lopetti töissä käymisen, ystäviään ei suostunut tapaamaan.
Neljä kuukautta sitten hän tappoi itsensä
Syytän tästä kaikesta itseäni, en vain tiedä miksi.
Onnettomuudet alkoivat kaksi vuotta sitten kun äitini kuoli syöpään, kolme kuukautta myöhemmin isäni otti yliannostuksen unillääkeitä ja kuoli.
Samoihin aikoihin syntyi siskontyttäreni.
Isän kuoleman jälkeen asuin siskopuoleni kanssa. Hän oli isäni ja hänen entisen vaimonsa tytär.
Siskoni (jolla oli samat vanhemmat kuin minulla) alkoi odottaa toista lastaan pian ensimmäisen syntymän jälkeen. Aika kului nopeasti ja pian siskoni toisen synnytyksen aika tulikin.
Syntyi poika. Poika eli viisi päivää ja viidennen päivän iltana poikavauva kuoli. Siskoni pääsi sairaalasta kaksi viikkoa pjan kuoleman jälkeen. Hänellä oli syvä masennus. Hän lukkiutui huoneeseensa, päästi vain minut tuomaan ruokaa muttei sanonut mitään. Yritimme kyllä puhua hänelle mutta hän ei vastannut. Iltaisin kuulin hänen itkevän. Psykiatreja tai muitakaan lääkäreitä hän ei suostunut tapaamaan eikä myöskään ystäviään. Jos hänen tyttärensä tuotiin huoneseen niin hän alkoi huutamaan ja heittämään jopa tavaroilla. Tytärtään hän ei kestänyt katsoakaan. Hän eristäytyi koko maailmasta. Lopetti töissä käymisen, ystäviään ei suostunut tapaamaan.
Neljä kuukautta sitten hän tappoi itsensä
Syytän tästä kaikesta itseäni, en vain tiedä miksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Emo.owned
Kauheeta. surullista ja kamalaa. tsemppii.
Jos tämä ei ollut provo niin miten helvetissä jaksat? Oot tosi vahva!
et sä saa syyttää itseäs! ei se oo sun vika!
yritä olla onnellinen. mulla on ollu kanssa kova vuosi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=3000000000000010&posting=22000000024807997#22000000024807997
mutta kaikesta huolimatta sun täytyy jatkaa elämääsi! tsemppiä, kyllä sä jaksat jos yrität, ja osaan ottoni, toivottavasti sinulle tapahtuu jotain myönteistäkin.
Minäkin olin 15 ja siskoni 21... sama loppukulos. Tosin siitä on jo 2 vuotta.. Sitä on tosin turha tähän verratakkaan. Vanhemmat ovat kuitenkin elossa... toistaiseksi.