Harmaahiuksinen mies liikehti rauhattomasti tuolissaan. Kädet korjailivat taukoamatta jo valmiiksi täydelliseen ojennukseen kammattuja hius-suortuvia ja jalat teputtivat laminaattilattiaa intensiteetillä, josta ammattitanssijakin olisi ollut kateellinen.
Pöydän toisella puolella astui huomattavsti nuorempi ja huomattomasti rauhallisempi mies. Hän katseli pöydän yli lähes flegmaattisen näköisenä ja otti silloin tällöin sikaristaan pienen henkosen. Miehen mielestä hiljaiuutta oli kestänyt jo riitävän kauan. Hän rikkoi hiljaisuuden kysymyksellä, johon tiesi vastauksen itsekin.
-"Miksi ette ota yhteyttä poliisiin?"
Harmaahiuksinen mulkaisi kysyjää jo selvästi ärtyneen näköisenä. Hän selvitteli kurkkuaan ja vastasi tarpeettoman kovalla äänellä.
-"Kuten sanoin, poliisi on tehnyt voitavansa. Esitutkinta on suoritettu, matkustajia on haastateltu ja kadonneen liikkeet on selvitetty. Mikään ei viittaa henkirikokseen eikä sen kummemmin tapaturmaankaan."
-"Miksi ette sitten usko poliisin näkemykseen. Äijä on kännipäissään hypännyt mereen ja sillä selvä...Shit happens."
Harmaahiuksinen alkoi olla jo kypsä nuoren miehen kukkoilun vuoksi. Hän kurottautui pöydän yli ja sanoi, jokaista sanaa painottaen:
-"Sillä miehellä oli kaikkea mitä mies voi toivoa. Ja se oli sitten muuten raivoraitis. Se ei ole joutunut tapaturman uhriksi eikä se ole hypännyt mereen, olen varma asiasta. Se oli jumalauta ilmoittautunut edellisenä päivänä Tukholman maratonille. Ei itsemurhaa hautova mies sellaista tee."
Harmaahiuksinen varustamon johtaja nousi tuolistaan ja käveli ikkunan eteen. Hän antoi nuorukaiselle aikaa miettiä äskeisten sanojensa merkitystä ennen kuin lisäsi:
-"Se oli saatana neljäs katoaminen tänä vuonna. Kaikki kadonneet ovat olleet hyvin menestyviä, urheilullisia ja ennen kaikkea nuoria ihmisiä. Jotain mätää tässä täytyy olla".
Edelleen pöydän ääressä istuva ja sikariaan pössyttelevä Risto Pakarinen mietti kuumeisesti varustamon johtajan sanoja. Kahden ja puolen minuutin kuluttua hän teki päätöksensä. Hän otti toimeksiannon vastaan. Ja löi kätensä paskaan, vaikka ei sitä vielä itsekään tiennyt.
Pöydän toisella puolella astui huomattavsti nuorempi ja huomattomasti rauhallisempi mies. Hän katseli pöydän yli lähes flegmaattisen näköisenä ja otti silloin tällöin sikaristaan pienen henkosen. Miehen mielestä hiljaiuutta oli kestänyt jo riitävän kauan. Hän rikkoi hiljaisuuden kysymyksellä, johon tiesi vastauksen itsekin.
-"Miksi ette ota yhteyttä poliisiin?"
Harmaahiuksinen mulkaisi kysyjää jo selvästi ärtyneen näköisenä. Hän selvitteli kurkkuaan ja vastasi tarpeettoman kovalla äänellä.
-"Kuten sanoin, poliisi on tehnyt voitavansa. Esitutkinta on suoritettu, matkustajia on haastateltu ja kadonneen liikkeet on selvitetty. Mikään ei viittaa henkirikokseen eikä sen kummemmin tapaturmaankaan."
-"Miksi ette sitten usko poliisin näkemykseen. Äijä on kännipäissään hypännyt mereen ja sillä selvä...Shit happens."
Harmaahiuksinen alkoi olla jo kypsä nuoren miehen kukkoilun vuoksi. Hän kurottautui pöydän yli ja sanoi, jokaista sanaa painottaen:
-"Sillä miehellä oli kaikkea mitä mies voi toivoa. Ja se oli sitten muuten raivoraitis. Se ei ole joutunut tapaturman uhriksi eikä se ole hypännyt mereen, olen varma asiasta. Se oli jumalauta ilmoittautunut edellisenä päivänä Tukholman maratonille. Ei itsemurhaa hautova mies sellaista tee."
Harmaahiuksinen varustamon johtaja nousi tuolistaan ja käveli ikkunan eteen. Hän antoi nuorukaiselle aikaa miettiä äskeisten sanojensa merkitystä ennen kuin lisäsi:
-"Se oli saatana neljäs katoaminen tänä vuonna. Kaikki kadonneet ovat olleet hyvin menestyviä, urheilullisia ja ennen kaikkea nuoria ihmisiä. Jotain mätää tässä täytyy olla".
Edelleen pöydän ääressä istuva ja sikariaan pössyttelevä Risto Pakarinen mietti kuumeisesti varustamon johtajan sanoja. Kahden ja puolen minuutin kuluttua hän teki päätöksensä. Hän otti toimeksiannon vastaan. Ja löi kätensä paskaan, vaikka ei sitä vielä itsekään tiennyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Silloin paikalle porhalsi kadonnut Tero - sirkuspelleksi pukeutuneena, ajaen yksipyöräisellä!
- En minä minnekään kadonnut ole, hän huusi. - En vaan kestänyt enää oravanpyörää! Olla aina hyvin menestyvä ja raivoraitis urheilijatyyppi... En kestänyt enää sitä! Enkä etenkään kestänyt sitä kamalaa akkaa siellä hytissä. Nyt minä vaan dokaan ja pelleilen... Kippis! hän jatkoi, ja otti taskumatistaan kulauksen.
Harmaahiuksinen remahti nauruun. - Hoh hoh hoo!Nuohan ovat mainioita pellen temppuja... Palkkaan teidät esiintyjäksi tänne ruotsinlaivalle!
Risto Pakarinen päätti myös oitis lopettaa salapoliisin uransa ja ruveta pelleksi.
Samaan aikaan korkealla laivan yläpuolella leijui pilvien kätkemä jättiläismäisen frisbeen muotoinen avaruusalus. Sen komentokeskuksessa viisi alienia tarkkaili monitorista avautuvaa näkymää laivaan.
- Oli nerokas idea korvata sieppaamamme Maan asukas identtisellä kopiolla ja varustaa se videokameralla, Xkqwab!
- Jep, näyttää menevän täydestä, ja kamera oli helppo kätkeä tuohon pellepukuun, Ygrapw!
- Nyt on aika siirtyä suunnitelmamme seuraavaan vaiheeseen, totesi Xkqwab.
Kaikki alienit näyttivät jättiläismäisiltä, karvaisilta perhosentoukilta, joilla oli käsien ja jalkojen asemasta kahdeksan suomujen peittämää lonkeroa. Ne keskustelivat telepaattisesti.
kauheeta kakkaa....
onneksi skraba tulee ja pistää vielä enempi kakaksi, silloin on sentään joku huonompi
Alienit kokoontuivat aluksen komentokeskuksessa olevan valtavan kristallikiteen ääreen.
- Aloitetaan, komensi Ygrapw.
Kaikki alienit alkoivat hymistä yhteen ääneen. Samalla ne päästelivät ilmaan erilaisia tuoksuja. Ygrapw jasmiinintuoksua, Ygrapw hunajantuoksua, Fjhoitw sipulintuoksua, Gjijrew raa'an kalan tuoksua ja Gjprerq kamelintuoksua.
Harmaahiuksinen varustamon päällikkö alkoi yhtäkkiä tanssia ripaskaa. -Tanssitaan, hän komensi miehistöä. Pian kaikki laivalla tanssivat yhtaikaa ripaskaa.
Alienit keskeyttivät hyminän ja tarkkailivat monitorista avautuvaa outoa näkyä. Kaikki laivan matkustajat ja miehistö tanssivat ripaskaa.
- Hyvältä näyttää. Eiköhän käydä välillä syömässä, viestitti Xkqwab telepaattisesti.
- Se viimeksi sieppaamamme Maan asukas on varmaan jo kypsä!
- Nam! Hyvä että valitsimme taas nuoren ja lihaksikkaan Maan asukkaan, ne maistuvat parhailta, totesi Ygrapw lipoen kolmehaaraista vihreää kieltään.
Voi tätä iänikuista harhaista höttörää, tuumiskeli Tero. Missä ne oikeat filmit nyt pyöriikään, ja vihelteli hetken siinä mietteissään kunnes muisti myös sanat ja laulaa luikautti komealla bassotörinällään:
”... jo kääntyisikö
varjot aurinkoon
onnen nuolet tuoden
viimein jo kääntyisikö
kasvot tuulta päin
ja veret kiehumaan...”
ja kalautti oikeassa kädessään olevalla kolmihaaraisella kynttilänjalalla
jokaista alienia vuorollaan.
Siinähän rönöttivät nyt oikosenaan kirjavankukertavat kolmikärkevät kielensä hampaittensa väleihin liiskautuneina! Johan olivat unten mailla nuo moukkamaisen röyhkeät riiviöt, litistyneinä lättyinä silmät ummessa taivaan tähtitarhoissa.
Kaukana, niin kaukana häälyi elon kurjuudet, karskit kohtaukset.
Samassa Gjijrew virkosi ja säntäsi Teron kimppuun kietoen limaiset lonkeronsa tämän ympärille. Alienin kauhistuttavassa syleilyssä Teroon iski paniikki, ja vain punttisalilla bodatut muskelit äärimmilleen jännittämällä, ja äitimuorin opetuksia muistelemalla kykeni tuo nuori Adonis viime hetkellä vapautumaan inhan ulkoavaruuden olennon kuolettavasta otteesta.
Tero säntäsi ulos huoneesta tempaisten oveksi luulemansa luukun auki, mutta se olikin varauloskäynti. Tero syöksyi kauhusta kiljuen syvyyteen kohti kaukana alhaalla häämöttävää itämerenlaivaa, jonka kannelle hänen identtinen kopionsa Pelle-Tero oli onneksi juuri hetki sitten tuonut trampoliinin.
Gjijrew lipoi pettyneenä kieltään. - Sanoinhan hovimestarille, että pitää kyntteliköt pois päivällisen ulottuvilta. Kokki, laitahan kaurapuuro tulelle. Jotain tässä alieninkin on nälkäänsä syötävä!
Tero syöksyi päistikkaa keskelle identtisen kopionsa aurinkokannelle tuomaa trampoliinia. Muutaman pompun jälkeen saattoi tuo onnekas muskelimies todeta selvinneensä naarmuitta alienien sieppauksesta ja huimasta putouksesta.
- Tässä on nyt jotain mätää, mutisi Risto Pakarinen. - Kaksi Teroa - pelle ja tavallinen. Risto huomasi trampoliinin vieressä olevan lähtövalmiin laivayhtiön mainoksin varustellun kuumailmapallon. - Taidanpa ottaa tuon kuumailmapallon ja lähteä vähän tutkimaan, mitä tuolla yläilmoissa on. Jostainhan tuo toinen Tero putosi!
- Olethan varovainen, Risto, kujersi Silja räpsytellen pitkiä ripsiään. Hän oli jo puolittain unohtanut Teron - salapoliisi Risto oli paljon kiinnostavampi!
Pian huimapää Risto kohosi korkeuksiin kohti laivan yläpuolella majailevaa pilveä.