vittu tätä elämää. ihan perseestä. pettymyksiä pettymyksien perään. en kestä tätä enää kauaa. miks vitussa tää maailma on näin epäoikeudenmukainen??? ekaks annetaan toivoa et kaikki vois viimeinki mennä parhain päin. mut sit kaikki taas kääntyy vituilleen. oon herkkä ihminen. en mä kestä tätä. en kestä tätä epätoivoisuutta ja pettymystä. kolme suurta pettymystä puolen vuoden sisällä. miettikää itse. ekaks oot 18 vuotta yksin. sit ku oot ihan epätoivonen, elämä antaa merkin, et yksinäisyys saattaa pian olla menneen talven lumia. sit taas totuus selviää ja masennun. sitten pahimmassa masennusvaiheessa elämä antaa toisen samallaisen merkin. tulen onnelliseksi. sitä jatkuu kuukausi. sit taas kaikki menee päin helvettiä ja masennun entistä enemmän. tämä viimeinen / kolmas pettymys oli liikaa. ei tästä mitään koskaan tule.
vielä yks samallainen ni tapan itseni. vannon sen. parempi kuolla. en välitä surullisista sukulaisista tai mistään. mulla on oikeus tehdä edes kerran elämässä jotain ilman et miellytän toisia. ja se on itsari. teen palveluksen itselleni ja koko maailmalle.
tää ei oo säälin hakemista tai mitään. ja vannon etten tule tänne valittamaan neljännen pettymyksen jälkeen. vaan teen sen minkä tehdä täytyy. ilman mitään itsemurhaviestejä. katoan tästä maailmasta ilman että kukaan huomaa mitään.
- vielä toistaiseksi elossa.
vielä yks samallainen ni tapan itseni. vannon sen. parempi kuolla. en välitä surullisista sukulaisista tai mistään. mulla on oikeus tehdä edes kerran elämässä jotain ilman et miellytän toisia. ja se on itsari. teen palveluksen itselleni ja koko maailmalle.
tää ei oo säälin hakemista tai mitään. ja vannon etten tule tänne valittamaan neljännen pettymyksen jälkeen. vaan teen sen minkä tehdä täytyy. ilman mitään itsemurhaviestejä. katoan tästä maailmasta ilman että kukaan huomaa mitään.
- vielä toistaiseksi elossa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
opiskelet ja hankit töitä ja rupeet vaikka bodaa siinä menee päivät vierien eikä tartte ajatella tollasia ja tapaat automaattisesti ihmisiä
Niin liittyykö nämä pettymykset jotenkin rakkauteen? niinkun että olet ollut rakastunut sitten joku ei olekaan tahtonut sinua,vai mitä?Mun isä oli alkkis ja kuoli,isäpuoli hakkaaja ja äiti heikko kuin mikä. Olen myös ollut koulukiusattu. Kaikilla ihmisillä on omat tarinansa. Karkasin myös kotoa. Silti katson eteenpäin. Turha on ajatella menneitä enään. Mä olen 18 ja vaikka on tullut pettymyksiä toisensa jälkeen ja olen tuntenut olevani tämän maailman uhri mutta ei me oikeasti olla. Ehkä jotkut jotka ovat menettäneet kaiken sodassa ja kuolevat nälkään. Ponnistele eteenpäin. Varmasti myöhemmin, kun olet oikeasti aikuinen naurat itsellesi.
Itsellänikin voisin sanoa menevän niin huonosti että voisi kuvitella elävänsä helvetissä, asiat perseellään henkisesti fyysisesti ja rahallisestiki:,D , löysin viestistäs jotai lohtuu ku luin et oot noi nuori (itekin 18 kyllä vasta) ja karannu kotoota, kiinnostas tietää/ saada vinkkejä mite sait asunnon/missä asuit( koska ulkona on kylmä oletan ettet asunu siellä o.O) ja mistä rahat ruokaan yms tarpeellisiin juttuihi? Ite vähän pulassa ja maksuja ois maksettavana eikä kotona ole mahdollista asua eikä sieltä varsinkaan saa rahallista tukea.. kiitos jos jaksat vastata!
Bodari saa herkästi myös pillua. Ei treenatessa tartte ajatella mitään ja fysiikka kehittyy!
"Asioilla on tapana järjestyä, se on asia joka vaan pitää hyväksyä"
Vitut tosta. Asiat eivät aina järjesty. Tuo on vain sanonta.
Sano noin perhoselle jolla ei ole siipiä. Kuolemaan se oon vittu tuomittu.
Niin on.
vittu tätä elämää. ihan perseestä. pettymyksiä pettymyksien perään. en kestä tätä enää kauaa. miks vitussa tää maailma on näin epäoikeudenmukainen??? ekaks annetaan toivoa et kaikki vois viimeinki mennä parhain päin. mut sit kaikki taas kääntyy vituilleen. oon herkkä ihminen. en mä kestä tätä. en kestä tätä epätoivoisuutta ja pettymystä. kolme suurta pettymystä puolen vuoden sisällä. miettikää itse. ekaks oot 18 vuotta yksin. sit ku oot ihan epätoivonen, elämä antaa merkin, et yksinäisyys saattaa pian olla menneen talven lumia. sit taas totuus selviää ja masennun. sitten pahimmassa masennusvaiheessa elämä antaa toisen samallaisen merkin. tulen onnelliseksi. sitä jatkuu kuukausi. sit taas kaikki menee päin helvettiä ja masennun entistä enemmän. tämä viimeinen / kolmas pettymys oli liikaa. ei tästä mitään koskaan tule.
vielä yks samallainen ni tapan itseni. vannon sen. parempi kuolla. en välitä surullisista sukulaisista tai mistään. mulla on oikeus tehdä edes kerran elämässä jotain ilman et miellytän toisia. ja se on itsari. teen palveluksen itselleni ja koko maailmalle.
tää ei oo säälin hakemista tai mitään. ja vannon etten tule tänne valittamaan neljännen pettymyksen jälkeen. vaan teen sen minkä tehdä täytyy. ilman mitään itsemurhaviestejä. katoan tästä maailmasta ilman että kukaan huomaa mitään.
- vielä toistaiseksi elossa.
Ymmärrän sinua täysin. Sama täällä. Elämä on tehty liian vaikeaksi.
sanonpahan vaan että itsemurha ei ole ikinä oikea ratkaisu! vaikka kuinka vituttaisi ja kaikki menisi vituiksi. Kannattaa hakea ihan ammattiapua jos tuntuu niin pahalta kuin viestissä annoit ymmärtää. Ei mitenkään että olet hullu, mene hoitoon. Vaan ihan normaalitkin ihmiset käyvät terapioissa, juttelemassa ammattilaisten kanssa. Itsekin olen köynyt monta kertsa terapeutin kanssa juttelemassa, ja nyt olen päässyt yli niistä vaikeista asioista, jotka ovat minulle nykyään aivan arkipäivää. Ehkä haluat elää seuraavat 50 vuotta onnellista elämää? Tehdä kaikkea mitä et vielä ole päässyt kokemaan?
Miten voit tietää onko itsemurha jollekin oikea ratkaisu? Se voi meinaan olla
joskus ainoa ratkaisu.
Olen itse masennuksesta kärsinyt 23-vuotias mies, minulla on pettymyksiä niin ihmissuhteissa, työasioissa kuin terveyspuolellakin (sairastuin vakavasti pari vuotta sitten). Olen käynyt myös psykiatrin juttusilla ja tiedän kyllä etten ole mitenkään "kriittisessä tilanteessa". Kuitenkin masennus on tila joka ruokkii itse itseään, negatiiviset ajatukset pyörivät koko ajan mielessä, kaikki tuntuu paskalta ja vituttaa, ihmiset ovat ilkeitä ja ajattelevat vain omaa etuaan jne. Sitten iskee mieleen se ajatus että ei vittu tätä paskaa enää vaan jaksa, EI JAKSA. Itsemurha? Olisiko minusta siihen...
Ensinnäkin: Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Toiseksi: Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Kolmanneksi: Asioilla on tapana järjestyä.
Jos tällaisia itsetuhoisia ajatuksia pyörii mielessä niin takana saattaa olla vakavamman puoleinen masennus. Tällöin ammattiapu olisi varmasti fiksu vaihtoehto, siellä riittää kyllä ymmärrystä ja kykyä asettua toisen asemaan. Joka tapauksessa tarvitset muutosta elämääsi, uusia ihmisiä ja uusia haasteita joista selviäminen varmasti kääntää taas maailman mallilleen.
ÄLÄ TEE MITÄÄN!
mä lupaan et elämäs on toivoa (:
mä ite paranin masennuksesta.
onko sullla meseä? haluisin kertoo pari asiaa.
En tieddä oonko ite masentunu. Kun negatiivisia ajatuksia tulee koko ajan mieleen. Oon ollu hypnoosissa mutta se ei oo auttanu. Mä en tiedä mitä mä tekisin? ja mistä sitä ammatti apua sais?
ei se oo.
kauan masentuneena ollut ihminen on yleensä menettänyt kaiken mielenkiinnon kaikkeen. Myös avun hakemiseen.
Suomessa tehdään keskimäärin 3 itsemurhaa per päivä.
Keväällä niitä tehdään eniten ja varsinkin toukokuussa.
Sen huomaa kun täällä on nyt ollut paljon itsaristaan
ilmoittavia ihmisiä. Mulla on vielä pari viikkoa aikaa.
...elämässä kuitenkin kannattaisi katsoa KAIKKI kortit. ja näinhän se kaikilla menee: hyvien korttien jälkeen tulee aina huonot kortit, huonon käden jälkeen tulee taas jossain vaiheessa parempi käsi, sitten taas kehno ja taas voittokortit. pettymykset kuuluvat elämään ja niihin tulee oppia suhtautumaan. kannattaa myös miettiä mitä ehkä itse voisi tehdä toisin, jotta asiatkin menisivät paremmin päin.
ei tarvitse kovinkaan tarkasti katsoa tätä maailmaa, kun tosiaan huomaa, että maailma on epäoikeudenmukainen mesta. siihen vain täytyy osata suhtautua siten, ettei ota kaikesta itseensä, vaan jatkaa taisteluaan - oli se sitten hetkittäistä rämpimistä ja rypemistä. aina tulee parempia aikoja edessä päin. jotkut eivät jaksa uskoa siihen ja luovuttavat kesken matsin.
"jotkut eivät jaksa uskoa siihen ja luovuttavat kesken matsin."
Varsinkaan jos ei ole ikinä törmännyt niihin hyviin kortteihin...
Mutta jos on niin väsyny,masentunu ja vittuuntunu niin silloin ei kuule jaksa ajatella kamalan valosasti....kokemusta löytyy...itselläni masennus.Tällä hetkellä olen itse pitkällä sairaslomalla ja mies työtön...kyllä se pinnaa kysyy ja huumorintajua kun en saa mistään rahaa...lapset olis syötettävä ja talo maksettava....sitten kun kaikilla virastoilla ei ole hirveän kiirettä hoidella asiakkaan papereita niin saa odottaa joka paperia,jos joku pikku juttu menee papereissa vikaan niin taas odotellaan.Sitä helvetin odottelua on minun tämä vuos ollu....kyllä rupeaa huumori loppuu ja mieli an enemmän kuin matalalla....ja tuntuu et aina yhelle ja samalle ihmiselle tulee paskaa niskaan....voimia kaikille masentuneille ja väsyneille ihmisille:)
Hanki rutiini:
Herää klo...
syö....
tee tätä...
Anna aikaa ittelles (lepää syleksellen hetki kattoon)
syö....
Tee jotain joka sikasti väsyttää..
peseydy...
Anna hetki ittelles miettimisaikaa...
NUKU
täs tää
Mun rutiini:
Herää 7.30
Yritä saaha jotain kurkusta alas
Raahaa ittes kouluun ja myöhästy
Häivy keskenkaiken pois
Makaa sängyllä
Makaa vähän lisää ja oo kännykällä
Yritä syyä jotain
Raaha ittes suihkuun
Mee nukkumaan
Mulla on mielenkiintone elämä...
No vähän positiivisempi asenne ei olis pahasta :/ sulta taitaa puuttua elämästä jotain... kaverit ja ystävät mahdollisesti?
Tiiän, mulla on vaan niin voimaton olo kokoajan. Enkä mä pysty enää tutustuun kehenkään... Mä en jaksa enää menettää ketään. (Kukaan ei siis oo kuollu, hylänny ja unohtanu vaan..) Kävin just kilpparitestissä, ehkä tää olo miljoonat muut oireet johtuis sit siitä. Mä en vaan jaksa enää, mä en voi ees käydä juoksemassa ko tuntuu et pyörtysin matkalle...
Sama ongelma mulla en kestä enää yhtää sitä paskaa joka heitetää niskaa aina kun joku menee hyvi . Olen jo seissyt parveekkeen kaiteella silmät kiinni ja toivonut että tuuli kaataisi minut
Mä en ole edes 18 vaan käyn yläastetta ja tää saattaa kuulostaa tyhmältä koska olen nuori vasta, mutta asiat mulla meni ensin todella hyvin, oli onnellisessa parisuhteessa vuoden, sit mun isä kuoli, mää ja mun poikakaveri erottiin ja sit mulle ja yhelle pojalle tuli juttuu mihin olin ollu ihastunu 3,5 vuotta jo, ni se vaan käytti hyväks ja jätti ku paskan maahan, sit mulle tuli juttuu toisenkaa ja en tiedä on sillain vieläkin, mut hän sanoi et nähään mut keksii aina jonkun syyn jäädä pois, kaikki tää on tapahtunu vähän yli kk aikana, enkä mä oikeesti jaksa enää, olin mun isän kanssa tosi läheinen mut sit kun olin kaverilla mun äitini tuli sinne poru kurkussa kertomaan uutisen, en jaksanut enää, mulla oli niin paha olo, ja on vieläki enkä tiiä kuin kauan jaksan tätä vielä, ja mua on koulukiusattu jo 8 vuotta, mihin on poliisit puuttuneet että näin vakavaa, ja mut on pahoinpidelty yms... Mun päänuppi ei vaan kestä koht enää, mä hajoon totaallisesti, olisin kiitollinen jos joku vastais tähän mun viestiin❤️ Terv:9lk tyttö
Juttele koulukuraattorille tai tervdydenhoitajalle. Lue kivoja ja hauskoja kirjoja . Arvosta ystävyyttä, se on usein antoisampa kuin rakkaussuhteet
Otan osaa isäsi takia ja varmasti ollut hyvn rankkaa :( Sulla on vielä koko elämä aikaa löytää se oikea ja varmasti tulet sellaisen löytämään :) Kesity nyt muihin asioihin kuten ystäviin, harrastuksiin ja opiskeluun. Tee asioita joista nautit. Parisuhteita tulee ja menee nuorena..mutta jokaisesta voi oppia jotakin hyödyllistä :)
Kyllä minäkin olen joutunut pettymään varmaan tsiljoona kertaa. Harkitsen itsekin itsaria. Syy on se että tunnen kuinka vintti pimenee näiden harhojen takia. Pelkään että satutan jokatapauksessa itseäni, joten parempi tehdä se 'selvinpäin' kuin psykoosissa. En kuitenkaan suosittele sinulle itsaria, sillä sinulla on vielä paljon elämää edessäsi, toisin kuin minulla. Olen ikuisesti näiden harhojen kanssa. Jos jatkaisin elämääni olisin varmaan puolet ajasta sisällä sairaalassa ja söisin vahvoja lääkkeitä, jotka eivät kuitenkaan auta.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Kannattaa hankkia kone ja pelaa päivät pitkät. Vaikka mullakin menee kaikki päin vittua meen vaan koneelle ja alan pelaa ja välillä sekin rauhoittaa mieltä T: ihminen kenen kaikki asiat on päin persettä!!
Et halua tapaa itseäsi. teksitis on avun huuto jo: HYVÄ ASI ILMASET ITSESI! Voit otta yhteys kriisiapu ,voit otaa yhteys Helsinki mission. Muualla mission. Punanen risti Diakoisa laitos. Mummoonki joka kaipaa, ymärtää,jos sulla mummo. Netistä löyty edelämainitujen sivut selaa löydät etsimäsi ja saat apua.Olet nuori ja muista elämä on aina lahja.. Kaiken ikäisiä hatutaa tämä kohta 2 vuotta kestänyt korona aika. Mutanut jokaisen elämä ikään katsomatta varsinkin kun asuu yksin!
Toivottavasti kestit! Kaikkk jutut pitää kahtoa ja usko vain itseesi.
Huumehelvetti. Paska äiti, jo 20 vuotta oon ollut. Vaikka kaikkeni oon yrittäny. Pälli levii tänään.
Miten olet ajatellut sen itsarin tehdä?
Sama täällä tuntuu kuin kaikki menis joillain tavoin aina päin vittua. Olis asia mikä tahansa ei tämmöstä onnettomuuden määrä vittu kestä ennen kun ihan palaa vittu pinna
Ymmärrän sinua täysin. Elämä on tehty liian vaikeaksi toisille elää.
Kaikiltahan se veivi irtoaa , minä arvostan itsemurhan tehnyttä. On näkemystä ja ymmärtää turhan elämän vain taakaksi itselleen ja usein myös yhteiskunnalle.
Usein se onkin turhaa. Kun ei itse saa valita vanhempia kelle syntyy. Valitettavasti. Joten kaltaiseni vahingot vois poistaa.
Elämä on pa&kaa kaikille. Itekki oon miettiny vähän jo it&@r!! Mut kantsii kattoo mihin elämä vie. Ehkä jos jotain tapahtuis viel? Oma päätos teetkö itsmurh@ mut kantsii muistaa et elämii on vaan yks.
Tänään oli sellane päivä että lähes kaikki mikä voi mennä vituiksi, on mennyt vituiksi. Onko järkee tehdä tänään enään mitään, vituiks tulee sekin menemään.
Hyvä kirjoitus!
Käy jonkun doktorin pakeilla, jos ois vaikka adhd. Siihen taitaa olla jotain mömmöjä tarjolla. Jos sen saa hallintaan, niin eiköhän muutkin jutskat ala taas pelittämään. Tsemppiä!
Ei ole mulla euroja taskussa eikä taloakaan löydy ei unelmia kyllä riittäis muistan vielä kun mä kerran uskoin onnehen ja elin haaveillen toivoen ja silloin kun käsi kylmä kohtalon pois riiisti haaveet kauneimmat mun ja silloin kun mietin oi miksi täytyi käyn mun näin et osaks kovaks onnesta jäin ja nyt olen yksin en lohdutusta en hyväilyä saa oskaseen (sota ajan äänitteet pitää mun elossa)
Nyt lähti Moro