Anoppini on vähän jeesusteleva ja kohta 3 vuotias tyttöni oli sitten anopilta anopin luona kysynyt "Asuuko jeesus tuolla sun ylhäällä" ja osoittanut kattoa.
Kotiin tullessaan tyttö sitten kertoi kattoon osoittaen "Nanalla asuu Jeesus tuolla ylhäällä mutta meillä asuu naapuri"
Kotiin tullessaan tyttö sitten kertoi kattoon osoittaen "Nanalla asuu Jeesus tuolla ylhäällä mutta meillä asuu naapuri"
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ihan aiheeseen ehkä liity mutta tuli vaan mieleen että onkohan miten yleistä että ns. jeesustelevat isovanhemmat tai muut sukulaiset alkaa tuputtamaan lapselle noita juttuja. Nimittäin meidän pariskunnasta ei kumpikaan kuulu kirkkoon eikä lastakaan siihen pakkoliitetä vaan menee sitten myöhemmin niihin mukaan jos itse haluaa. Näin ollen en tule hetkeäkään suvaitsemaan sitä, että aletaan vaikka hoidossaollessa aivopesemään. Kerran varoitamme ja sitten ei ole enää asiaa olla lapsemme kanssa kahden kesken. Enkä nyt tarkoita sitä että yritän kaikin tavoin estää häntä kuulemasta erilaisista uskomuksista mutta kun esimerkiksi jehovat tuppaa olemaan semmosta sakkia että mouhuvat siitä asiastaan niin pirusti ja se on ainoa oikea vaihtoehto. En nyt sitten halua ketään loukata mutta törkeää on semmoinen tuputtaminenkin yhtä lailla.
Missä menee raja tiedon jaon ja aivopesun/tuputtamisen välillä? Monen mielestä kaikki uskonnosta puhuminen on tuputtamista. Mutta miten lapsi voi koskaan oppia luomaan käsitystä uskonnosta ja sen merkityksestä ja oppia päättämään haluaako liittyä kirkkoon tai johonkin muuhun lahkoon, jos mistään uskonnosta ei saa puhua kun vanhemmat on kärkkäänä huomauttamassa että meidän lapsille et tuollasta soopaa opeta. Pakkohan lapsen JOSTAIN on saada ne asiat oppia.
uskontoko on tiedonjakoa? onko olemassa mistään uskonnosta kiistattomia todisteita että ne ovat totta? Matematiikka on tiedonjakoa, ei uskonto. Mä en ole ikinä uskonut mihinkään ja olen ihan hyvin pärjännyt elämässä, joten miksi muka lapsen on pakko oppia ne asiat jostain ? Pärjäähän se ilman italiankielentaitoakin jos ei muuta italiaan. Et sä tarvitse uskontoa jokapäiväisessä elämässäsi, toisin kun esim. matematiikka, biologiaa jne. Uskonnontunneeistakin voi kysyä että haluaako käydä vai ei, saa sinne mennä vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Ainakin mun koulussani sai, ja jotkut niin tekikin ja sitten kun ei kiinnostanut niin eivät jatkaneet käymistä. Kaikki uskonnonopetus mitä mulle on elämäni aikana annettu (kuuluin kouluajan kirkkoon), oli se todellakin täyttä tuputtamista ja jos oli eri mieltä opettajien kanssa niin hyvä ettei jälki-istuntoa tullut.
En tarkoittanutkaan että uskonto on tietoa. Vaan se, että kerrotaan uskonnosta/uskonnoista, on tiedon jakoa. Miten lapsi isoksi tullessaan tietää, haluaako uskoa vai ei, jos hänelle ei edes anneta vaihtoehtoa tietää mistä uskomisessa on kysymys. Jos joku "tuputtaa uskontoa" yritä nähdä asia niin, että se on eräs elämänkatsomus ja siitä elämänkatsomuksesta annetaan tietoa. Se elämänkatsomus ei ole aina ainoa oikea totuus vaan jokainen päättäköön itse mihin totuuteen uskoo, mutta vaihtoehdot on esiteltävä.
Ja lisähuomautuksena: itse en ole uskovainen. Uskon kyllä Jumalaan omalla tavallani mutta en käy kirkossa paitsi häissä ja hautajaisissa. Silti koen ihan mielekkäänä, että olen saanut tietoa eri uskonnoista elämäni aikana. Se on ihan yleissivistyksenkin kannalta hyödyllistä. Joten anna vaan ihmisten opettaa lapsellesi eri uskontoja.