pojan oli pakko saada kaupasta muikkuja, kalapuikot ei kelvanneet vaan piti olla muikkuja. seuraavana päivänä niitä sitten muussin kanssa syötiin. poika maisteli lautaseltaan ja sanoi: "mä en tykkää kun näitä ensin kiusataan ja sitten syyään..." kysyin: "miten niin kiusataan?" "no kun niitä ongitaan niin kiusataan ja sitten syyään, ne ku haluis uija siellä veessä ikuisuuden!" ahaa, mietin itsekin... hetken aikaa oli hiljaa ja pojan lautanen tyhjeni. "muussia en jaksa kokonaan" sanoi ja meni leikkimään sen enempää muikkujen kohtaloa pohtimatta...
pienen pojan
mietiskelyä...
21050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa empaattinen poika, eläytyi kalan asemaan.
Itse muistan lapsuudessani (5v) pyytäneeni anteeksi savusilakoilta:
Älkää itkekö, vaikka mie syönkin teiät.
Vanhemmilleni oli jäänyt tuo vahvasti mieleen.
Tuttavan 5-vuotias poikakin tätä harrastaa, tosin hieman laajemmassa mittakaavassa: Herra voi istua ruokapöydässä tuntikausia koskematta lihaan, hermostumatta ja itkemättä vain toteaa ettei halua syödä eläimiä. Kun taas kasvikset, jopa keitetyt parsakaalit taas menee muitta mutkitta alas. Ihan kunnon kasvisruuista puhumattakaan!
Itsekään en pienenä pitänyt maidosta ja juustosta enkä lihasta kuin ns. piilomuodossa, joten kyllä lämmittää tämmöisen vanhan viherpiipertäjän sydäntä :)