Auringon laskiessa,
satoi viimeinen kesäsade.
Muuttolinnut vielä sähkölangoilla
jättämässä jäähyväisiä
tälle syksyn kultaamalle maalle.
Ja minä
hämyisin käsin rukoilin,
ettet lähtisi niin kuin ne.
Vaan että levottomuudessani,
laskisit otsalleni
sydämeeni rauhan.
Painaisit minut rintaasi vasten,
sytyttäisit hiipuneen tulen.
Ethän rakkaani mene ?
satoi viimeinen kesäsade.
Muuttolinnut vielä sähkölangoilla
jättämässä jäähyväisiä
tälle syksyn kultaamalle maalle.
Ja minä
hämyisin käsin rukoilin,
ettet lähtisi niin kuin ne.
Vaan että levottomuudessani,
laskisit otsalleni
sydämeeni rauhan.
Painaisit minut rintaasi vasten,
sytyttäisit hiipuneen tulen.
Ethän rakkaani mene ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin kaunis että väreet kulkevat selkäpiissä. omalle rakkaalle voisin sanoa jotain vastaavaa.. Kiitos kauniista runostasi:)
Oi, olipa ihana lukea palautettasi.
Sanoppa vain :)
Kiittäen,
linda
nyt on sen aika
etten turhaan jää Sinua enää odottamaan.
Etten enää milloinkaan näe kasvojasi, kuule ään-
täsi enkä saa koskea Sinuun.
Minun elämäni pysähtyy hetkiseksi tähän, mutta
jos Sinä menet ja olet päättänyt unohtaa minut -
niin en voi sitä millään tavoin muuttaa.
Kiitos että olit siinä, kiitos että annoit
minulle niin paljon. Kukaan ei milloinkaan voi
korvata paikkaasi.
On vain varjoja, jotka minua seuraavat yksinäi-
syydessäni, kun Sinä olet mennyt.
Yössä olen yksin, aamuissa, illoissa,
päivissäkin. On satuttavaa muistella Sinua ja
hyväksyä poismenosi.
Se - etten riittänyt Sinulle, että jossakin on
joku toinen, joka silittää Sinun tummanpuhuvia
hiuksiasi ja suutelee huuliasi.
Sinä olet mennyt.
---
Kiitos että kävit, kuka sitten lienetkään. En voi
sille mitään, että tekstisi innosti minut
kirjoittamaan, kuin olisit minulle tosi ja mennyt.
Hyvää päivänjatkoa.
runosielunsisko..
Anna osa surustasi, kannetaan sitä yhdessä.
*Hämyiset kätesi* Ah!
Toiveesi toteutukoon.
runosielunsiskoni, virkan muutaman sanan.
Runo on runo, eikä suruni ollut elettyä. Mutta
aina runoissani, niin nytkin - on elämästä
jotain. Kiedoin vain nyt tällaiseen aiheeseen sen
mitä mietin. Elikkä, runon " rakkaani " on
fiktiohenkilö.
Ja noista hämyisistä käsistä sitten.
Tapanani on yrittää aina etsiä runoihini jokin
mauste, ripaus jostain mitä en aiemmin ole käyt-
tänyt. Enkä ole ollenkaan varma, olenko jotain
tuontapaista jossakin runossani aiemmin
käyttänyt, mutta en ainakaan ihan lähiaikoina.
Kiitos käynnistäsi, ja ihanaa päivää.
kiedoit siis tunnelmaan, vaikka ei tapahtuma oikea ollutkaan, olisi voinut olla.
*Hämyiset kädet* oli mielestäni hyvä ja tunnustan, että itsekin haen sanontoja, jotka ovat tehokkaita, enkä käytä samoja ihan äkkiä.(ainakin yritän välttää niitä, lapsuksia sattuu aina välillä).
Päivä sateinen, mieli iloinen :)
jos runo toimi niin hyvin, ja toki - näinkin oli-
si voinut oikeassa elämässä tapahtua.
Tähänkin runooni sisältyy kyllä siitä elämästä
jotain, mutta tällaista ei ole tapahtunut.
Juu, niitä lapsuksia sattuu itse kullekkin
silloin tällöin, mutta mitäpä me siitä.
Toivottavasti päiväsi on ollut iloinen - omastani
en puhu.
Kiittäen Sinua jälleen,
linda
kauniisti kuvattu syksyn tunnelmaa ja haikeutta.
niin kirjoittaja ei voi, kuin kiittää.
Hyvää päivän jatkoa myös Sinulle.
Lindalinda syksyisissä tunnelmissa...
Tosi nätisti riimitelty!
ja päiväkin jo pikkuhiljaa väistyy illan tieltä.
No niissä syksyisissä tunnelmissahan tässä
ollaan, kuinkas muuten.
Lämmin kiitokseni sanoistasi ja mukavaa
loppuiltaa.
Koko runo on upea ja, voi taivas, miten upeasti se alkaakin tuolla ensimmäisellä säkeellä...!
Loput kirjeessä ;D
Hienoa syyspäivää Sinulle!
Runon rakenteesta;
" eräs " ei olisi samaa mieltä kanssasi runon
alusta, koska hylkäsi sen ehdotelmastani. Mutta
tunnettuna jästipäänä, pidin oman alkuperäisen
alun, hieman kyllä sitä muunnellen - eipä sen
puoleen.
On tässä muutakin, mistä emme olleet yhtä mieltä
mutta itse olen suhteellisen tyytyväinen loppu-
tulokseen.
> voi taivas < tuo taitaa olla sinetti
sanoillesi, ja olen enemmän kuin otettu.
Missä helkkarin kirjeessä, ei oo laatikko kop-
sahdellut sieltä suunnalta, mrrrrr.
Lupsakkaa loppuiltaa ystävä kallis ja KIITOS.
Ymmärrän (edellyttäen, että tunnen jonkin verran
runojen teknistä puolta) miksi tuo mainitsemasi eräs ei ole ollut kanssasi aivan samaa mieltä.
Ensinnäkin aika, kesän viimeinen sade ja saman aikaisesti syksy on jo kullannut maan.
Toiseksi sateella maa ei näytä kovin kultaiselta valaistuksen vuoksi. Ethän voi edellyttää auringon paistavan täydellä teholla pilvien läpi.
Vielä enemmän hämyiset kädet, niin pimeää etteivät käsien ääriviivat näy kunnolla, ethän toki tarkoittanut tätä.
Viimeisimpänä tuo rukous, muuten rukoilit menneessä aikamuodossa, mutta tuollaisena irrallisena lauseena:- ethän mene pois - on lähinnä juuri nyt lausuttu toivomus.
Tyylillisesti Sinulle tunnusomaisen lämmin runo puolustaa hyvin paikkaansa tällä palstalla, vain nuo pienet mutta tärkeät puiteasiat kuntoon, niin kukaan ei voi muuta kuin nauttia.
kun kuulin, että olet täällä poikennut, eikä
uteliaisuuteni ei antanut rauhaa.
Huoks, täydellisyyden tavoittelija - Sinä.
Noh, pakko alkaa ruotimaan sitten sanomaasi.
Helkkari, kyllähän kun kesä päättyy niin on jo
syksyn tunnelmaa ja se kullattu maa on ja pysyy
keltaisissa lehdissä, joten ei se sade sitä kul-
taa huuhdo pois, eli en tarkoittanutkaan
aurinkoa.
Tarkoitin hämärää, jolloin kädetkin tuntuvat hä-
myiseltä silloin.
No juu, tuo on ainoa asiavirhe, että rukous oli
menneeessä aikamuodossa, koska kaikki muu oli
siinä tässä ja nyt - olet oikeassa taas kerran.
Herranen aika, että miulta mennee kohta usko ja
toivo koko runoiluun, huokaus ja huokaus.
Mutta uskon, että Sinä et anna siihen mahdolli-
suutta painostuksillasi :)
Ja loppuosa palautteestasi, niin siitä olen kii-
tollinen. Ja jos minulla on
" tunnusomainen tyyli " sitäkin suuremmalla syyllä,
koska otan sen kehuna.
Halaus kiitos ja hyvää yötä aarre, aattelijani.
: ) runonrustaajakollegat <3
Haikeana muistelen aikoja