Jeps. Jatkan tässä vielä aiemmin kirjoittamaani tekstiä ja kirjoitan vähän muutamia syitä jotka mahdollisesti voisivat vaikuttaa yksin jäämiseen.
Ensimmäisenä tuli mieleen että olen koulukiusattu. Minua on lähes koko ala ja yläasteen ajan kiusattu, tilanne helpottui vasta kun olin koulut käynyt ja kiinni työelämässä. Mutta vaikka noista ajoista on jo vierähtänyt aikaa niin näin 27 vuotiaana kyllä nuo ajat ovat jälkensä jättäneet ja itseluottamus ei ole paras mahdollinen. Minulta puuttuu lähes kaikki elämän kokemus mitä ns. normaalilla ihmisellä on takana. Joten minun on todella vaikea löytää ketään joka ymmärtäisi minua. Kavereita minulla kyllä on mutta ne ovat sellaisia hyväksikäyttäjätyyppejä eli ovat vuosia käyttäneet minua hyväkseen että ovat itse päässeet elämässä eteenpäin, olen ollut heitä kuskina paljon ja niiltä reissuilta ovat löytäneet suurin osa kumppanin. Minun on syytäkin olla katkera näiden vuosien aiheuttamiin kärsimyksiin jota tuskin kukaan nainen ymmärtäisi. Mutta toivossa on hyvä elää, vaikka siihen menisi loppuelämä. Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ensimmäisenä tuli mieleen että olen koulukiusattu. Minua on lähes koko ala ja yläasteen ajan kiusattu, tilanne helpottui vasta kun olin koulut käynyt ja kiinni työelämässä. Mutta vaikka noista ajoista on jo vierähtänyt aikaa niin näin 27 vuotiaana kyllä nuo ajat ovat jälkensä jättäneet ja itseluottamus ei ole paras mahdollinen. Minulta puuttuu lähes kaikki elämän kokemus mitä ns. normaalilla ihmisellä on takana. Joten minun on todella vaikea löytää ketään joka ymmärtäisi minua. Kavereita minulla kyllä on mutta ne ovat sellaisia hyväksikäyttäjätyyppejä eli ovat vuosia käyttäneet minua hyväkseen että ovat itse päässeet elämässä eteenpäin, olen ollut heitä kuskina paljon ja niiltä reissuilta ovat löytäneet suurin osa kumppanin. Minun on syytäkin olla katkera näiden vuosien aiheuttamiin kärsimyksiin jota tuskin kukaan nainen ymmärtäisi. Mutta toivossa on hyvä elää, vaikka siihen menisi loppuelämä. Hyvää uutta vuotta kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Just samat.
Lisäks ku järjellä ajattelee, olen isäni poika ja sitä perhehelvettiä elämänsä katsoneena olen päätynyt siihen tulokseen, ettei sitä ehkä kannata enää jatkaa. Isäni kun on alkoholisti ja myös helposti masennukseen ja eristäytyneisyyteen taipuva, ei oikein niiQ tee hyvää parisuhteelle sellanen pelleily.
heippa minulla on sama ongelma.ei ole niin kamuja.
mua on helppo loukata huonon älyn takia joka paikassa.ja kamut kiusaavat takana,mulla on nyt masennus ja pelko jäädä yksin..olen 40v ja tiedän miltä susta tuntuu....