Tunnen tuonen tuoksun lähelläin , suru suuri ympäröi koko elämäin,jokin pelko hiipii sisälläin,sieluni vapisee , pitkä yhteinen elämä on ohi nyt , pelottaa,mitä nyt ,vanha oon ,koko maailma tuntuu tyhjältä ,ja taas pelottaa ,tiedän se suuri suru on ,hiipuva lähtö luojan luo ,läheisille suuren tuskan tuo ,auttaa ei voi ,hellät jäähyväiset voi vain kuiskailla , ja taas pelottaa .
alzhaimer
moona
171656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aloin lähes itkemään lukeassani...Jos sinulla tai lähimmäiselläsi on alzhaimer, niin tahdon sanoa, että yritä jaksaa... Veljelläni on SM sairaus ja pelkään koko ajan koska hän halvaantuu
Kiitos myötä elämisestä , mieheni on loppusuoralla ,on kovin syvältä sydäntä raastavaa elää tätä hetkeä, kun näkee kuinka elämä hiljaa väistämättä hiipuu pois eikä mitään sille voi .
Olen samassa veneessä, viime kesänä saim puhelinsoiton ystäväträreltäni, että läheisellä sukulaisellani oli diagnisoitu alzheimer. Teito sattui tosi kovasti ja olin muutaman viikon matkalla vieraalla paikkakunnalla kaukana sukulaisistani. Eipä siinä enää matkasta nauttinut. Nyt yritän tottua uteen tilanteesen ja toivon salaa että tapahtuisi parantuminen...
Ihan totta salaa sitä haluaa kuvitella että tapahtuisi miraakkeli .
Minunkin elämäni tärkeimmällä ihmisellä on tämä , raskasta on luopua ainoastaan......hiljaa niin hiljaa....
Onko kellään kokemusta onko potilaan huonovointisuuteen mitään helpottavaa lääkettä muisti- ja alzhaimer potilaalle , tuon huonovointisuuden katsominen vierestä tuntuu kohtuuttomalta kärsimykseltä , eikö mitään todellakaan ole olotilaa parantamaan vaikka itse sairaus tietenkin etenee hitaasti , siihen ei taida lääkettä toistaiseksi olla . Lääkärit kuittaa vain oireet sairauden piikkiin , sanotaan ettei edes kuolevan tarvitse kärsiä kivuista yms . niin olettaisi jotain olevan olemassa tähänkin jos olotila käy liian raskaaksi elää .
Meillä kyllä mainostellaan ja kehuskellaan hoidoista mutta kysyppä apua niin heti tyrmätään avun saanti , aina on jokin este sille . että tässä taas koitetyaan vain kiillottaa sulkisivua uskoisin , nuo ylistys ja mainos sanat ei paljoa maksa .
Minä olin himpun verran alle viisikymppinen, kun valittelin muutamalle terveydenhuollon ammattilaiselle huonontunutta muistiani. Jokainen heistä totesi vain " olet niin nuori vielä, ettei muistissasi voi olla vikaa".
Toinen vanhempani ja hänen toinen vanhempansa sairastivat muistisairautta. Taitaa se geeneissäkin jollain tavalla olla.
Ei ole mukavaa, kun aina puhutaan jo työikäisten muistisairauksista, ja kuinka ne voi tulla nuoremmillekin, ja kuinka kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon. Ja tulos on sitten tuo, että sanotaan vain liian nuoreksi.
Osaavat kyllä tyrmätä taidokkaasti, ei voi muuta sanoa.
Vuosien takaa tuttu nainenotti yhteyttä. Muun lisäksi ihmetteli, että mikä on, kun toisinaan on niinkuin olisi musta säkki päässä. Oli sen kontrolli muutenkin muuttunut - päästi alapäätään räpläämään.
Sanoi juovansa karpalomehua virtsatietulhduksen takia, mutta ei vain mennyt lääkäriin vaikka kuinka yllytin. Saattoi sillä olla kohdunlaskeumaakin vai miksi oli kohdunsuu ihan lähellä pillun suuta. Niillä muilla harvoilla, joilta olen päässyt kokeilemaan, ei sormi ole yltänyt kohdunsuulle.
Tuli vain mieleen, että voisiko nuo alapäässä jylläävät tulehdusbakteerit kehittää myrkkyjä, jotka pimentävät yläpäänkin Alzheimeriin asti?
Toiselta kuulin, että äidillänsä virtsatietulehdus sekoitti yläpään täysin: näki pikku-ukkojakin yms. Lääkityksellä häipyi tulehdus ja pikku-ukot.
Kertokaapa te jotka asiasta enemmän tiedätte, miten on!
PS. Se tuttava ei enää puolitoista vuotta sitten edes tuntenut minua. Ja puoli vuotta sitten hyvin hiljaa muutaman sanan puhui ihan puuta heinää. Pari-kolme vuotta sitten jo puhui mitä sattuu, mutta puhui vielä. Nyt en tiedä, vieläkö elääkään.
Niin no, tuollaiset maallikon syy yhteyksien hakeminen on oikeastaan turhaa.
Tietenkin vanhassa sanonnassa on perää että kaikki vaikuttaa kaikkeen mutta kyllähän Alzheimer on ainakin meidän äidin suvussa vahvasti perinnöllinen , viime viikolla kävin tätini hautajaisissa ja sitä ennen on ollut äitini hautajaisten lisäksi 2 tädin ja 1 enon hautajaiset ja kaikilla alzheimer.
1 tädeistäni kuoli nuorempana johonkin muuhun sairauteen.
Tätejäni on jäljellä vielä 4 ja 2 on hoidossa Alzheimerin takia.
Kaksi ns. tervettä mutta toisessa näkyy jo viitteitä alzheimeristä.
Mitä tulee noihin tulehduksien aiheuttamiin muistiongelmiin niin on hyvä muistaa että on myös muitakin muistisairauksia.
Se on täysin totta, että virtsatietulehdus voi saada etenkin vanhuksilla aikaan sekavuutta.
Yksi läheinen vanhus oli aikoinaan sairaalahoidossa. Muistiltaan terve, terävä pää, mutta kuinka ollakaan alkoi olla sekava, levoton ja harhainen. Omainen huomautti hoitajille sairaalassa, että voisivatko katsoa tältä vanhukselta virtsatestin, jos olisi tulehdus. Ja bingo, sehän se oli. Tulehdus hoidettiin antibiooteilla, ja sekavuus lähti pois.
Oli kyllä tosi omituista, ettei siellä sairaalassa oltu tajuttu tuota mahdollisuutta henkilökunnan taholta. No ainakin tiesivät tapauksen jälkeen.
No eihän kyse ole siitä etteikö henkilökunta olisi tiennyt tulehduksien yhteyttä sekoilemiseen.
Kyse oli siitä ettei vanhuksia jututeta niin pitkään että huomattaisiin että he sekoilevat, omaiset tietenkin huomaavat tuon muutoksen.
Samoin kuin Alzheimerissa, ulkopuolinen ei huomaa alkuvaiheen muutoksia mutta läheiset huomaa sen heti.
Kerroin, että kyseinen vanhus oli sairaalahoidossa tuolloin, kun tuo tapahtui. Kyllä sairaalassa henkilökunta huomaa, jos potilas on sekaisin.
Että kyllä kyse oli juuri siitä, mitä kerroin.
Juu niin kerroit.
Fakta vain on ettei hoitajat juurikaan kerkeä juttelemaan potilaiden kanssa ja kuuntelevat potilaan puhetta vain toisella korvalla.
Myös se että hoitajat vaihtuvat jolloin uusi hoitaja ei voi tietää missä kunnossa potilas on ollut edellisen vuoron aikana.
Isäni oli myös vuodeosastolla pari viikkoa ennekuin pääsi palvelutaloon ja ei siellä juurikaan kerenneet keskustella isän kanssa.
Läheinen huomaa heti jo muutamasta lauseesta että jokin on pielessä.
Kun hoitajien vuoro vaihtuu sairaalan vuodeosastolla, niin hoitajat kyllä keskustelevat potilaiden voinnista. Sitä sanotaan raportiksi, jonka he pitävät vuoron vaihtuessa.
Jos/kun sekava vanhus, potilas hourailee omiaan, ei siihen kamalasti keskustelua potilaan kanssa tarvitse, kun sekavuuden huomaa.
Jos on omakohtaista kokemusta, ettei läheistä ole vaikkapa hoidettu jossain hyvin, niin ei silti voi mennä väittämään, että hoito olisi aina ja kaikkialla heikkoa.
Monissa paikoissa hoitajilla on aikaa kuunnella, riippuen paikasta toki jonkin verran. Eikä ne hoitajat mitään seuraneitejä tms. olekaan, pakolliset hoitavat ja juttelevat.
Totta kai läheiset huomaavat herkemmin, jos jokin on pielessä, koska he tuntevat ja tietävät sen, millainen se läheinen on aina ollut. Pienikin muutos huomataan herkästi.
Juu periaatteessa noin, käytännössä ei.
Niin no, käytännöt toki saattavat vaihdella laitoskohtaisesti.