Mitä Paavon päivästä

niin nyt on kyllä pakkanen niin kesähän pitäisi sitten olla hyvä.

Heikki talaven taittaa, Puavo puol´talavessa...jatkuu, en muista, muistaako joku?

ei hellettä helluntaina,,,,sanoittiin 50v sitten ohjelmassa.Minäkin koon kuullu et jos ei pauku paavalina ei kelpoo kesästä.Tiijä häntä kun kaikki on mullin mallin.
Kunhan sais elää ja nauttia kesän lämmöstä ja sateestakin kun tarvis.

jos ei pauku paavalina kirjoitti:

ei hellettä helluntaina,,,,sanoittiin 50v sitten ohjelmassa.Minäkin koon kuullu et jos ei pauku paavalina ei kelpoo kesästä.Tiijä häntä kun kaikki on mullin mallin.
Kunhan sais elää ja nauttia kesän lämmöstä ja sateestakin kun tarvis.

Nämä Paavalit ja kynttilänpäivät on justihin niitä vanhoja merkkipäiviä, sellaasia niinkuun tavatahan sanoa notta: "santtipäiviä" ja Herran vuosi vaelsi hilijalleen lakeuksien kautta ninkuun se nykyysinki menöö.
Viikoottain entiset ihmiset laskivat vuorenkuluun vaikka yksittääsin ne pitkät päivät kuluivat, siinä takkatuleen valoos ja pimiän aikoohin tuherrettaes.
Vuosi ku alkoo niin jo laskettihin ja kaikki sen ulukoa muistiki jotta:
"Hentrikki (Heikki) nelijänellä,
Paavali viirennellä,
kynttilä kuurenella."
Sitten laskettihin ja isooisä jo tämän ittelleni sellaasena vähänmoosena poikana opetti, ikivanhan laskutavan:
Kynttilästä kolme Mattihin,
Matista nelijä Mariahan,
Mariasta viisi Vappuhun,
Vapusta neljä Urpohon,
siitä nelijä Jaakkohon,
Jaakosta nelijä Perttelihin,
Perttelistä viisi Mikkelihin,
Mikkelistä viisi köyrihin (kekri/pyhäänpäivä)
köyristä seittemen jouluhun.

Paavalinahan sen piti pakkaasen kaikkeen pahimmin kiristää, mutta jos silloon oli sumua, jotta ei kana päässy kulukemahan pyrstöön koskematta alitte, tuli halla heinäkuussa.

Sitten kans sanottihin pohojanmaalla jotta: Päivää Paavalista, kevättä kynttilästä.On tämä sama sanonta varmahan ollu käytöös muuallaki päin.
Kustaa Vilkunan kirja Vuotuinen ajan tieto, on kyllä ittelläniki jos vaan viittisin sen etsiä niin siinä varmahan oliis palijonki enee justihin Paavalin päivästä ja muustaki vanhasta.
Tykkään vaalia vanhoja perinteetä ja oon omalle pojalleni opettanu näitä vanhanajan ajanlasku ja vanhoja merkkipäivään tapoja, tierä onkohan pysyneet päässä. Vaikka ei se ihan "uuno" ikääsekseen oo näiskään asioossa.
terv. kevättä ja kesää orottavat seppä ja Tiitu pikkuunen meirän kotoa.

vanhankansan almanakan ja oon kirijoottanu siihen joka aamu lämpötilan ylös.
Äiti meillä oli enempi allakan tietäjä.
Ei siirtyny tieto seuraavalle sukupolvelle.
Sen oon ite havaannu että minkälaanen keli on uudenkuun aikaan sitä on koko kuukausi.
Nyt on sitte yhden kuukauren mittaanen talavi ainaski.

Muutama vuosi taaksepäin oli kynttilänpäivänä niin kylymä että kirkkoa ei olis saanu lämpimäksi. Jumalanpalvelus pirettiin seurakuntatalossa ja seuraava kesä oli hellekesä.

Paavalina ei siis palellu, ainakaan täällä. Kynttelin keleistä ei kai olla vielä ihan varmoja. Kiitos "avusta" :)

UPDATE_8648197 kirjoitti:

Nämä Paavalit ja kynttilänpäivät on justihin niitä vanhoja merkkipäiviä, sellaasia niinkuun tavatahan sanoa notta: "santtipäiviä" ja Herran vuosi vaelsi hilijalleen lakeuksien kautta ninkuun se nykyysinki menöö.
Viikoottain entiset ihmiset laskivat vuorenkuluun vaikka yksittääsin ne pitkät päivät kuluivat, siinä takkatuleen valoos ja pimiän aikoohin tuherrettaes.
Vuosi ku alkoo niin jo laskettihin ja kaikki sen ulukoa muistiki jotta:
"Hentrikki (Heikki) nelijänellä,
Paavali viirennellä,
kynttilä kuurenella."
Sitten laskettihin ja isooisä jo tämän ittelleni sellaasena vähänmoosena poikana opetti, ikivanhan laskutavan:
Kynttilästä kolme Mattihin,
Matista nelijä Mariahan,
Mariasta viisi Vappuhun,
Vapusta neljä Urpohon,
siitä nelijä Jaakkohon,
Jaakosta nelijä Perttelihin,
Perttelistä viisi Mikkelihin,
Mikkelistä viisi köyrihin (kekri/pyhäänpäivä)
köyristä seittemen jouluhun.

Paavalinahan sen piti pakkaasen kaikkeen pahimmin kiristää, mutta jos silloon oli sumua, jotta ei kana päässy kulukemahan pyrstöön koskematta alitte, tuli halla heinäkuussa.

Sitten kans sanottihin pohojanmaalla jotta: Päivää Paavalista, kevättä kynttilästä.On tämä sama sanonta varmahan ollu käytöös muuallaki päin.
Kustaa Vilkunan kirja Vuotuinen ajan tieto, on kyllä ittelläniki jos vaan viittisin sen etsiä niin siinä varmahan oliis palijonki enee justihin Paavalin päivästä ja muustaki vanhasta.
Tykkään vaalia vanhoja perinteetä ja oon omalle pojalleni opettanu näitä vanhanajan ajanlasku ja vanhoja merkkipäivään tapoja, tierä onkohan pysyneet päässä. Vaikka ei se ihan "uuno" ikääsekseen oo näiskään asioossa.
terv. kevättä ja kesää orottavat seppä ja Tiitu pikkuunen meirän kotoa.

, kopionpa kirjoituksesi ihan tuoonne parempaan talteen, ja nyppäsen siitä aina muka viisaana osasia toisten ihmetellä, kiitos paljon :)

Tänään oli ihan kevättä enteilevä päiväkin, - aurinko paistoi ensimmäistä kertaa kukkausiin.

Hyvä immeisen käsllä - lapsen ja vanahan, kuin pikku Tiitunkin.

Anskuliini kirjoitti:

Muutama vuosi taaksepäin oli kynttilänpäivänä niin kylymä että kirkkoa ei olis saanu lämpimäksi. Jumalanpalvelus pirettiin seurakuntatalossa ja seuraava kesä oli hellekesä.

Toivotaan kovia pakkasia pyhäksi, se onkin kynttilänpäivä jo ylihuomenna.

Kaikki käsin kirjoitettu oisi aarteen arvoista jälkipolville, jopa säätilatkin; koskahan mie saisin itestäni niin paljon irti että kirjoittaisin päiväkirjaa tai edes almanakkaa..:)

Pirre* kirjoitti:

Toivotaan kovia pakkasia pyhäksi, se onkin kynttilänpäivä jo ylihuomenna.

Kaikki käsin kirjoitettu oisi aarteen arvoista jälkipolville, jopa säätilatkin; koskahan mie saisin itestäni niin paljon irti että kirjoittaisin päiväkirjaa tai edes almanakkaa..:)

Pitäisi sinun tehdä päiväkirjai netiin siis omalle tililesi.Muutoin mene paaerille kirjotetut tekstit roskin kun kuoet.Nyky ihmiset käyttää netti yhteyksiä.ääni kirjatkin on, ei paperisia.Paperi valokuva kansiot on heille myrkkyä.Kaikki pitää otaa kuvat älypuhelin ja oma kuva muokata suodatimien läpi

Ja kun justiisa saatiin kantavat jäät..ei sitten tuu pilkkikaudesta pitkä. :/

Pirre* kirjoitti:

Ja kun justiisa saatiin kantavat jäät..ei sitten tuu pilkkikaudesta pitkä. :/

seuraavasta vasta, tuiskusta

henrii kirjoitti:

seuraavasta vasta, tuiskusta

Almanakka oli liioon kans kovasti tarpehellinen ja tärkiä ajan näyttäjä ny sanomattaki, mutta näki siitä ilimaan kulutki.
Viisahat tähtipojat jokka oli aina kattomisen päällä niitä räknäälivät ja tekivät.
Vanhat paapat ja mummat sitten niitä vertaalivat iliman juoksuuhin ja panivat muistihin tähtien asennot. Palijonhan sitä oliki pienees almanakaas selevittämistä, se ku oli merkkejä melekehen täynnä.
Kanttitähti "kapaanmitta" ennusti aina kylymiä säitä mille päivälle se oli pantu.
Kahareeksanmerkki tahtoi antaa roskasäitä ja nelijänmerkki ku hallitti niin oli aina kylymät ja raskahat ilimat.
Merkuuriuskin pani useen kylymän sään. Varsinki silloon jos se oli aurinkolinijan etupuolella. Mutta jos se oli jäläkipuolella niin merkitti se lämmintä. Ja jos Härkä oli lähellä aurinkoa, toi se tullessansa huanoot "härkäilimat"
Kaksooset, Rapu ja Vesimies lähestyivät aurinkoa lämpöösiksi säiksi. Jousimiehestä ei kyllä sitten voinu samaa sanoa.
Mars oli tuuli tähti, silloon jos se hallitti kuuta.
Mutta oikia Tuulitähti ku työntyi toisinaan kaksittaasin ja samalle päivälle, silloon se kokoo rymäkkä nousi.
Lehtiäänen taas antoi kylymää jos sen isoo rengas oli ylööskäsiin, mutta jos taas alahapään niin toi lämmintä talavellakin rätkährytti oikeen vesisuojan. Olihan siellä sitten vielä kalaan merkki, tai niinkuun sanottihin notta"kalaatta" siitä laskettihin kalankutu ja syönti ajat pitkin kesää.
Nämä ny muistan ulukoa ja tuloo välihin katootuksi ainaki ku uuren painavat notta menöökö hauenkutu myöhään ja nua tuiskuilimat ja mitä ny muuta tuloo mielehen.
Ny tuloo jo kyllä sänky mielehen, haukootuttaa niin makiasti täs ku kirijoottelen, on se lähärettävä vaakasuorahan Hyvää yötä vaan jos taas sitten huomen ehtoolla lisää.
terv. seppä ja pieni nukkuva Tiitu-kulta.

UPDATE_8648197 kirjoitti:

Almanakka oli liioon kans kovasti tarpehellinen ja tärkiä ajan näyttäjä ny sanomattaki, mutta näki siitä ilimaan kulutki.
Viisahat tähtipojat jokka oli aina kattomisen päällä niitä räknäälivät ja tekivät.
Vanhat paapat ja mummat sitten niitä vertaalivat iliman juoksuuhin ja panivat muistihin tähtien asennot. Palijonhan sitä oliki pienees almanakaas selevittämistä, se ku oli merkkejä melekehen täynnä.
Kanttitähti "kapaanmitta" ennusti aina kylymiä säitä mille päivälle se oli pantu.
Kahareeksanmerkki tahtoi antaa roskasäitä ja nelijänmerkki ku hallitti niin oli aina kylymät ja raskahat ilimat.
Merkuuriuskin pani useen kylymän sään. Varsinki silloon jos se oli aurinkolinijan etupuolella. Mutta jos se oli jäläkipuolella niin merkitti se lämmintä. Ja jos Härkä oli lähellä aurinkoa, toi se tullessansa huanoot "härkäilimat"
Kaksooset, Rapu ja Vesimies lähestyivät aurinkoa lämpöösiksi säiksi. Jousimiehestä ei kyllä sitten voinu samaa sanoa.
Mars oli tuuli tähti, silloon jos se hallitti kuuta.
Mutta oikia Tuulitähti ku työntyi toisinaan kaksittaasin ja samalle päivälle, silloon se kokoo rymäkkä nousi.
Lehtiäänen taas antoi kylymää jos sen isoo rengas oli ylööskäsiin, mutta jos taas alahapään niin toi lämmintä talavellakin rätkährytti oikeen vesisuojan. Olihan siellä sitten vielä kalaan merkki, tai niinkuun sanottihin notta"kalaatta" siitä laskettihin kalankutu ja syönti ajat pitkin kesää.
Nämä ny muistan ulukoa ja tuloo välihin katootuksi ainaki ku uuren painavat notta menöökö hauenkutu myöhään ja nua tuiskuilimat ja mitä ny muuta tuloo mielehen.
Ny tuloo jo kyllä sänky mielehen, haukootuttaa niin makiasti täs ku kirijoottelen, on se lähärettävä vaakasuorahan Hyvää yötä vaan jos taas sitten huomen ehtoolla lisää.
terv. seppä ja pieni nukkuva Tiitu-kulta.

naama on taas kuin myrskynmerkki almanakan sivulla.

henrii kirjoitti:

naama on taas kuin myrskynmerkki almanakan sivulla.

sanottiin melkein noin, "se on taas kun myrskyn merkki annakan nurkassa".
Lapsena ajattelin että siitä kohtaa allakassa täytyy olla sivulehden kulmat rutussa :)