Kuinka usein suunnittelemme
huomenna, huomenna tai
minä aion.
Kaikesta siitä
jonka voisimme tehdä jo tänään
juuri nyt.
En muista
kauanko on huuliesi kosketuksesta
enkä tiedä
oletko lukenut silmieni surua koskaan.
Toivoisin kuitenkin
ettei tämä kaikki hiipuisi hiljaa pois
ja ettemme odottaisi aina huomista
koska emme tiedä
onko sitä meille enää.
Silti
minäkin vain ajattelen sanovani
sinä olet kaikki
läsnäolosi ikävässä.
huomenna, huomenna tai
minä aion.
Kaikesta siitä
jonka voisimme tehdä jo tänään
juuri nyt.
En muista
kauanko on huuliesi kosketuksesta
enkä tiedä
oletko lukenut silmieni surua koskaan.
Toivoisin kuitenkin
ettei tämä kaikki hiipuisi hiljaa pois
ja ettemme odottaisi aina huomista
koska emme tiedä
onko sitä meille enää.
Silti
minäkin vain ajattelen sanovani
sinä olet kaikki
läsnäolosi ikävässä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuo ikävä vie
voimat minusta
on taisteltava
suunnattava katse
tulevaisuuteen
Kuten aurinko
tänä aamuna
herään kevään odotukseen
haluan vielä tuntea
huulet huulillani
lausua rakkauden sanoja
elää naisena
rakkaudesta
aurinko on noussut
ja minä yritän koota itseäni
katsoa tulevaisuuteen
toivoa
että edes vielä kerran
kokisin Sinut ja elämän.
***
Kiitos Kaaru.
Kun ajatus.
Ei huomista enää ois.
Tekee väreitä.
Hui!
Me ollaan aina ystäviä:)
että emme ikinä voi tietää, onko meillä huomista
enää. Ja kuinka usein vain siirrämme asioiden sa-
nomista tuonnemmaksi, ehtiihän sen huomennakin.
Miksi ?
Olemme ystäviä, olemme.
Kiitos Sinulle ystävä rakas, sanasi lämmittivät.
Kuinka usein minäkin olen jättänyt tekemättä sen
Tässä ja nyt
Hienoa pohdintaa Sinulta jälleen
Kiitos
niin juuri, miksi me toimimmekaan niin ?
Tuollaista aamussa syntyi, jonkunlainen haikeus
kaihersi mieltä.
Kiitos Peres, aina yhtä kultainen sanoissasi.
Muistojen arkku, ryökäle, aina vaan levällään
täälläkin tönössä.
Hypin sen päällä, että saisin sen kiinni
ja nyt se kansi lonksottaa enemmän.
Aaaa-puva, timpuria tarvittaisiin.
Lähetän sen timpurin sitten sinulle hommiin, naulaamaan sen arkun kiinni mutta
vain sillä ehdolla,ettet kuitenkaan
lopeta näiden haikeitten runojen kirjoittamista.
Lupaathan? :)
Parempaa tätä päivää.
Niin meni rikki, että kolina kävi.
Mikä helkkari meitä oikein vaivaa ?
Pakko kai luvata, koska ei kai minusta juuri
muunlaisten runojen kirjoittajaksi edes ole - ei
näissäkään hääppönen. Mutta pakko on purkaa tun-
tojaan, niin se vaan mennee.
Onhan se parempi, kun Ruttukin voi jo paremmin.
Kiitos Mari.
Sanon tämän nyt ja ajattelin minä sanoa sen vielä ylihuomennakin...
Niin että carpe huomennakin diem =)
Kertakaikkiaan upea runo!
eiköhän nuo sanat lähinnä ole oikeita kuvaamaan
Sinua itseäsi. Minä olen tämmönen hiirulainen
vaan rinnallasi, mutta sitäkin sitkeemmin aion
pysyä siinä.
Perkule, kun ei täältä taas pääse pois - huoks.
* mutisee, mutisee * eikä tiijä mitä sannois.
Mutta riittänee kuitenkin tässä vaiheessa
k i i t o s ja se tullee sytämmestä.
tuo viimeinen säkeistö on aivan mahtava. Se kruunaa upean runosi. Ja nuo ihanan "huuliesi kosketuksesta" ja "silmieni surua" *huokaus*.
Kiitos ihanasta lukuhetkestä : )
tota proffaa, se on Marin vika että Sinäkin olet
alkanut sitä käyttää * huoks *
Voin sanoa, että runo syntyi kuin itsestään. Tämä
aamu oli otollinen sen synnyttämiseen, enkä tiedä
mistä sen sanat oikein eteeni tipahtelivat. Mutta
helpolla, helpolla.
Olen otetttu sanoistasi jälleen kerran Pad.
Nyt on pakko mennä, tuli mitä tuli. Kai tässä on
mennyt jo 2,5 tuntia lähestulkoon.
Mutta törmäillään taasen runoissamme.
k i i t o s
Totta joka sana,, Elä elämääsi hetki hetkeltä.. lopetamme haikailun jos sitten joskus.
ohitamme pisteen jossa ei häpeillä tarvitse,, Antaa elämän Liekehtiä , roihuna hurjana..
Kiitos Linda..
Ter Kobo
sanoillesi.
Näinhän se on, kuten runossani kirjoitan.
Ja Sinun palautteesi on aina yhtä lämmittävää.
Kiitoshan kuuluu aina kommentoijalle, Sinulle.
Tosin ne tekemättömät työt,
ne rasittaa eniten,
tulee yöhön kasvaa jättiläisiks.
Sekin, mistä me tiedämme,
onko sitä huomista?
Taas pengon.
Emme mekään mieheni kanssa tienneet,
kun ajelimme mökille 8/6 ett.
Huomista ei meille tuu,
vain aamu ja yhteinen kahvi hetki.
"Elämä on tässä"
minunki on pitäny mennä,
sieniä ja hilloja viemään.huokaus
Arkinen aivan ajatukseni,
Sinulle runosta kitos ja hyvää yötä.Liisa
Tekemättömät työt, niitä kai eniten tuleekin
siirretyiksi. Mutta kuinka usein unohdammekaan
sanoa läheisimmillemme, miten paljon välitämme
ja rakastamme. Se unohtuu liian usein.
Siksi pitäisi aina muistaa sanoa se, koska emme
tiedä huomisen kohtaloa.
Ajatuksesi ovat aina sydänlämpöisiä, ei mielestä-
ni arkisia. Tietenkin arki kulkee kaikessa muka-
na, mutta rakkaudenkin pitäisi olla.
" elämä on tässä " " tartu hetkeen "
Kumpa vain muistaisimme.
Kiitos Liisa.
muuta meillä ei ole..ja sen me tuhlaamme ikävään.miten paljon kivempaa olisi yhdessä.mutta sellaista on.elo.
tässä hetkessä. Tuhlaamme aikaamme niin usein
turhuuteen, kun voisimme käyttää sen rikastutta-
malla toisiamme - vaalimalla rakkautta.
Tiedän, tiedän tämän yhtä hyvin kuin varmaan
Sinäkin, mutta silti me toimimme toisin.
Lämmin kiitokseni, että poikkesit.
Runollisin terveisin
linda