Synnytyksessä välilihani repesi lähes peräaukkoon saakka, 2. asteen repeämä ja 7 tikkiä sanotaan papereissa. Synnytyksestä nyt kuukausi ja välilihan tikit sulaneet, emättimen suuaukon sisäpuolella (mistä repeämä alkaa) vielä muutama tikki jäljellä.
Seksiä harrastettu pari kertaa ja kysymykseni kuuluukin, että kauanko teillä muilla joilla eppari/repeämä on kestänyt että haava ei ole enää kipeä yhdynnän aikana?
Eli siihen tikkikohtaan sattuu aika paljon koko yhdynnän ajan jos "kulmaa" ei vaihda. Eri kulmasta kipua ei ole.
Onkohan monenkin kuukauden vaiva?
Seksiä harrastettu pari kertaa ja kysymykseni kuuluukin, että kauanko teillä muilla joilla eppari/repeämä on kestänyt että haava ei ole enää kipeä yhdynnän aikana?
Eli siihen tikkikohtaan sattuu aika paljon koko yhdynnän ajan jos "kulmaa" ei vaihda. Eri kulmasta kipua ei ole.
Onkohan monenkin kuukauden vaiva?
Vastaukset 19
Vanhimmat
repeämä. Haava parantui suht nopasti. Vaivasi kuitenkin aika kauan.
annoin alapään rauhassa parantua. Imetys ainakin vaikutti minulla siihen, että limakalvot kuivat. Kun seksielämä alkoi niin liukasteita piti käyttää. Jos sulla on vielä tikkejä, niin en kyllä itse ehdoin tahdoin yhdyntää edes harkitsisi. Anna parantua kunnolla ettei repeä tms. Ilmakylpyjä, suihkuttelua ja myöh. mahdollista rasvausta. Jos paikat vielä puolen vuoden päästä jotenkin kinnaa niin sitten kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä.
3. asteen repeämät, myös emätin ja klitoris revenneet. Ihme kyllä paranin ilman korjausleikkausta! N. vuosi kului niin että yhdyntä oli tosi tuskallista, vaikka käytössä oli liukastetta jne. N. 1,5 vuoden jälkeen on seksi alkanut olla suht kivutonta. Ei samanlaista kuin ennen, mutta kohtuullista kuitenkin. Välillä silti tuntuu kiristystä, ja tulee vertakin.
kun ei voi enää edes nauttia seksistä lapsen ja synnytyksen takia? Olen kyllä tyytyväinen että lähes nelikymppisenä, lapsettomana on tiukka ja terve pimppa jota voi jakaa myös miehille, jota siellä kotona ei enää tahdo seksiä saada..
Tässä on hyvä esimerkki, yksi syy, miksi lapseni syntyy sektiolla. vielä en ole saanut suutani auki neuvolassa, mutta tämä kirjoitus "rohkaisi" taas siihen. ei ole kahta kysymystäkään enää. eikö tälläisestä "tuhosta" ole kukaan vastuussa? eikö olisi pitänyt saada sektio?? eikö tutkittu kunnolla, vai eikö haluttu huomata että näin voi käydä? miten näin VOI käydä!!?? karmivaa! kyllä alatiesynnytys on kaikkein riskialttein, tämähän vaikuttaa loppuelämään! vai eikö tällaista kirjata "riskiksi", ettei tilastot alapääsynnytyksen puolesta rumenisi??!! näitä samantyyppisiä juttuja olen kuullut PALJON!:(
repeämät. Miten olette (jos olette) synnyttäneet seuraavat lapset?
Synnytin kuusi vuotta sitten nelikiloisen pojan. Pelkäsin synnytystä tosi paljon ja vaadin sektiota neuvolassa jo aivan raskauden alussa, no eipä puheitani otettu tosissaan. Ja näinhän siinä kävi; imukupilla kahden tunnin ponnistuksen jälkeen lapsi kiskaistiin ulos seurauksena todella pahat repeämät. Kohdunsuu, väliliha(pala pois) ja peräaukko. Seuraavana aamuna korjausleikkaus jossa peräaukon säikeet korjattiin emättimen kautta joka siis tavallaan halkaistiin pystysuunnassa. Sairaalassa olin liikkumiskiellossa kaksi päivää ja näin lapseni seuraavan kerran 16tuntia synnytyksen jälkeen. Eli nämä jotka pelottelevat sektioäitejä täällä että näette lapsen silloin kun heräämöstä pääsette ei pidä paikkaansa. Heräämössä tuotiin sektioäideille vauvat viereen ja imetystä opettelemaan. Minulle ei. Tästä alkoi puolentoista vuoden toipuminen esim. peräaukon sähköhoitoja ja kaikkia kivoja pieru/ulostemittauksia. Fysioterapeuttini kehoitti tehdä valituksen jonka teinkin seurauksena sairaala hukkasi kaikki paperini siis synnytyksestä, korjausleikkauksesta ja hoidoista!! Tänä päivänäkään ei papereita ole löytynyt. Potilasvahinkokeskus sitten päätti että olen normaalisti ponnistanut lapsen maailmaan ja juttu päättyi siihen. Seuraavat lapset saisin tehdä vain sektiolla (ironista) paikat eivät kestäisi alatiesynnytystä mutta en ryhdy enää tuohon venäläiseen rulettiin! Eli nyrkkiä pöytään ja todistajat paikalle vaikka mies ja vaaditte sektiota jos haluatte.
Ihan piruillakseni kirjoitin. Olihan tuo niin paksua, jotta tyhmenmänkin olis pitänyt huomata.
Aika vastuutonta pelotella täällä ihmisiä tollasilla paskajutuilla. Paperit muka katos sairaalasta? hahh...ahhhahh...
Tässä ainut dokumentti mikä on löytynyt; 09.05.03 KIR PKL Alkuperäiset FYS-lehdet kadonneet, ainoa olemassa oleva dokumentti 22.04.03, jolloin potilas kontrollikäynnillä. Jatkuu tämän käynnin hoitokertomuksella. Joten jos paskaa haluan puhua ja pelotella ihmisiä en valitsisi tätä palstaa jossa kysellään oikeasti mieltä askarruttavia kysymyksiä. Halusin vaan kertoa että näinkin voi käydä. Ja vielä loppuun pelottelen että tämä tapaus sattui Keski-Suomen keskusairaalassa ja ihan voin pistää vielä synnytyslääkärin ja kätilön nimet jos joku haluaa oikein pelätä!!!
Kunhan koitat. Mietis vielä hetki.
Ei voi olla mahdollista tän päivän sairaalassa, ei millään. Kyllä ne kirjataan myös sähköisesti ylös
ON MAHDOLLISTA! Multa mystisest oli hukattu mun hoitotahtoni, jonka olin hyvissä ajoin toimittanut sairaalalle ja josta lääkäri erikseen oli vielä sanonut että tiedot löytyvät koneelta! Vaan synnytyksen käynnistyttyä ja asiaa kysyttyäni, niin eipä sitä ollutkaan missään! Onnekseni olin ottanut paperiversion varmuuden vuoksi mukaan! (eivät olisi voineet ottaa suusanallista tahtoani huomioon, koska ne LTtoimenpiteet johon en suostu voi johtaa jopa kuolemaani ja ilman mustaa valkoisella ei tämmöisiä tahtoja noudateta. Joten todellakin allekirjoitettu hoitotahto oli välttämätön juridiselta kannalta. Olen nimittäin kieltäytynyt tietyistä hoitomuodoista jotka tulisi kyseeseen massiivisen verenhukan sattuessa.. Mutta mun HOITOTAHTONI OLI HUKATTU, VAIKKA LÄÄKÄRI SANOI SEN OLEVAN KONEELLA JA MIEHENIKIN OLI SYN.TAPA,ARVIOSSA NÄHNYT ETTÄ SE TOSIAAN OLI SIINÄ LÄÄKÄRIN NÄYTÖLLÄ KIRJATTUNA. Vaan 6vkoa myöhemmin eipä enää ollutkaan. Että kyllä se on mahdollista!
Synnytin 4206g painavan pojan, kätilö teki välilihaan viillon synnytyksen aikana. Lapsi heti syliin kun napanuora saatiin poikki. Oli niin lyhyt ettei yltänyt. Kirurgi kävi ompeleen repeämän syvät tikit miltei samantien. Pari viikkoa istuin reikätyynyllä. Aion synnyttää seuraavankin alakautta. Sulle on sattunut varmaan ammattitaidoiltaan kypsymätön kätilö. Toki olen neuvolassa ja ultrassa painottanut että toivottavasti lapsi on pienempi tällä kertaa. Laskettua aikaistettiin ja tehdään ultralla tarkistus vielä ennen synnytystä.
ennekuin seksi miltään maistui, kun kivut loppuivat.
miehsi kävi kumminkin sen ajan vieraissa kun olit perse revenneenä.
Tyhmät muijat kyselee täällä pillunsa repeemisestä eivätkä tajua että me miehet hoidetaan joka tapauksessa hommat muualla. Kukapa nyt revennyttä pimpsaa haluaisi panna? Löytyy niitä naisia ihan tarpeeksi, jotka ei ole synnyttäneet. Kotona oleva on perillisen synnyttämistä ja kasvattamista varten, seksielämän voi sen kanssa unohtaa jo kun raskautuu.
t. Eräs monista miehistä
missä te arvon äijät seksuaalielämänne vietätte, kunhan se pikkuveli pelaa aina kotona, tarvittaessa. Jos ei pelaa, äijä vaihtoon. Niin se menee...
T.Eräs niin monista naisista.
Mistä näitä äijiä tänne tunkee, jotka laukovat näitä älyttömyyksiä??? Tavallasi ajattelevia/tuntevia miehiä on onneksi todella vähän. Itse en ainakaan omassa tuttavapiirissäni tunne yhtäkään, ja hyvä niin.
Vaimoni repesi kohtuullisen pahasti esikoistamme synnyttäessään. Palautuminen vei reilut puoli vuotta. Koskaan en ajatellut, että muualle olisin vilkuillut. Olen totaalisen ylpeä siitä, mitä vaimo on lapsemme tähden läpi käynyt. Minun puutteessa eläminen on olemattoman pientä sen rinnalla!
Ja kun ei voitu olla yhdynnässä, niin keksittiin muuta kivaa...;) Oman kumppanin kanssa seksi on aina parempaa, kuin jonkun puoli tuntemattoman kanssa. Sinkkuaikojen seksi oli vain tyhjentymistä, ei paljoa käteen vetoa parempaa. Joskus jopa huonompaa... Toista se on vaimon kanssa, jonka tuntee, ja joka tuntee mun mielihalut.