Minulla on ihania lapsia, monta. Minulla on ihana, rakastava mies, puoliskoni. Minulla on läheisiä sisaruksia, kavereita, mutta en tiiä voinko kavereita sanoa ystävikseni. Me kyläillään paljon ja meillä käy paljon vieraita. Mukavaakin on, ja tosi hyviä tyyppejä. Mutta, joku jää puuttumaan, tuntuu etten saa juttelusta tarpeeksi, se jää jotenki pinnalliseksi. Haluaisin ystävän, jonka kanssa jutella läpi yön, joka on samalla aaltopituudella. En tiiä vaikka olisin sellainen luonne, jonka kanssa on vaikea luoda tosiystävyyttä, esim. huumorintajuni on erilainen, mulla on liian paksu ulkokuori tai jotain. Tykkään jutella henkeviä, jakaa asioita, parantaa maailmaa. Minusta kuiteski tuntuu että olen hyvä tyyppi, mutta ei pääse oikeuksiin, kun ei ole sellasta kaveria. Onks tää joku 30 vuoden iän juttu, vai mikä, kuvittelin et vain teininä sitä tarvii "sydänystävää" mutta olis paikka nytkin. Mieheni kanssa pystyy jutteleen asioista ja avoimesti, mutta tuntuu että ei se ole sama kuin toisen naisen kanssa, joka on "vertaiskaveri"
Kuulostaako tutulta????
3 kymppinen äiti
3651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla samoja ajatuksia..Olen kolmen lapsen äiti ,täytän tänä vuonna 30.Ihana mies on ja tällä hetkellä opiskelen,jonka kautta minulla on paljon kavereita..mutta ei kuitenkaan sellaista "oikeaa" ystävää.Tuntuu usein ettei tosiaan huumori kohtaa.Olen aika pidättyväinen aluksi,mutta jos opin luottamaan ja tuntemaan ihmisen olen hyvinkin avoin.Pohdiskelen elämän suuria kysymyksiä mielelläni,nautin luonnosta ja hyvästä ruuasta:)
Mulla samoja ajatuksia..Olen kolmen lapsen äiti ,täytän tänä vuonna 30.Ihana mies on ja tällä hetkellä opiskelen,jonka kautta minulla on paljon kavereita..mutta ei kuitenkaan sellaista "oikeaa" ystävää.Tuntuu usein ettei tosiaan huumori kohtaa.Olen aika pidättyväinen aluksi,mutta jos opin luottamaan ja tuntemaan ihmisen olen hyvinkin avoin.Pohdiskelen elämän suuria kysymyksiä mielelläni,nautin luonnosta ja hyvästä ruuasta:)
Meillä ei ees kyläillä kuin harvoin.
Ei ole omaa autoa ja nyt jo tulis ylikuormaakin kun 4 lasta.
Täytin kans 30v tänävuonna.
Ja oishan pari kaveria mis vois kyläillä mutta ei oikeen saa aikaan ja sit ovat töissä jne..ja juttelu pintapuolista.
kun ihmisillä on lapsia ovat töissä ym.. niin eipä sitä aikaa muuhun jää.
pitäs ne sydän ystävät asua naapurissa niikuin täydellisissä naisissa.
Täs asu 2 kivaa perhettä seinänaapureina mut muutivat ikäväkyllä pois.