Muistatteko, millaisia oireita ja oliko niitä vauvaiässä lapsellanne, jolla myöhemmin todettu autismi? Meillä poika 10 kk, jolla innostuessaan sormien räpistelyä. Kokonaan kädet ei heilu, vaan ranteesta lähtien. POika ei ole mitenkään poissaolevan tuntuinen räpistellessään, vaan hyvin skarppi tai tarkka. MYös väsyneenä tekee tuota. Toisen asia, joka mieltä painaa on sormien kurkkuun työntäminen. Tekee sitä toisinaan ja sitten kyökkii tai jopa oksentaa. Liikkuminen heikohkoa, ei konttaa. Vaikuttaako oireet tutuilta?
Millaisia oireita ollut vauvana?
Tainakoo
1721583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ihan tavanomaisia oireita. Meidän lapsi teki ihan samaa, räpistelyä ja työnsi sormet kurkkuun ja yökkäili tuossa iässä. Hän on nyt 4 v ja sanotaan ikäistään kehittyneemmäksi, tosin hänellä on todella hirveä oma tahto, menisi vaikka ovien läpi jos pystyisi. Ei kyllä mitään autismiin viittaavaa, tosin äitinsä on assi, että ei sitten tiiä.
Asperger todettiin 10-vuotiaana
kertoa enemmän? Millaista räpistely oli, minkä ikäisenä alkoi, millaisissa tilanteissa lapsi vauvana räpisteli? Meillä sormet ei räpistele mitenkään nopeasti, sellaista tasaista heilutusta. Voisikohan tuo olla oire jostain...
kaikilla aisteillaan - myös käsillään.
vielä vauvaikäisellä. Esim minun Asperger-poikani kehittyi vauvana suorastaan erinomaisesti. Kävelikin jo 7:n kk:n ikäisenä ja haasteli selvästi jo puolitoistavuotiaana. Ainoa asia, johon kiinnitin huomiota on se, että hän nukkui tavallista vauvaa vähemmän.
Toinen kaksosista sai autismi diagnoosin 13 v. Jo vauvana/leikki-ikäisenä häneen sai paremmin yhteyden koskettamalla ja sylissä pitämällä. Kaksoisveli otti kontaktia etäämmältä ja reakoi puheeseen paremmin. Silloin se oli äidille helpotus."Autisti" oppi puhumaan myöhemmin, mutta lukemaan kumpikin oppi eskarissa.Luetun ymmärtämisessä on tietysti ollut eroja vieläkin.
Meillä autismi näykyi vauvana siten, että imi tissiä hanakkaasti ja siirtyi toisinaan myös "alemmas". ;)
Olen sitä mieltä, että autismin piirteet eivät näy alle vuoden ikäisenä, sillä tällöin niitä ei vielä ole. :)
Eli, jos niitä oireita näkyy alle vuoden ikäisellä, ne on äidin silmissä, jolloin kannattaa alkaa miettimään, miksi tällaisia pelkää. Usein samat äidit pelkäävät lapsellaan kaikkea mahdollista jo raskausajasta lähtien.
Aspergerissa oireet alkavat edes jossain kuviteltavissa määrin näkyä vasta siinä 2v paikkeilla ja mahdollisesti niitä ei tunnisteta henkilön koko elinaikana.
Olet sinä arvauksillasi maailman paras asiantuntija - mutta arvauksesi ei aina osu oikeaan. Se on osoitettu niin monesti.
Hanki ensin itsesi raskaaksi ja puhu sitten!
"Äiti on lapsensa paras asiantuntija"
Tottakai. Eihän muuten olisi psykopaattejakaan. ;)
Ihan huumorilla tässä olen...
Ritalin?
Imetän sisäistä lastani kaiken aikaa. Ehkä sinunkin kannattaisi tehdä niin.
Ritalin on trolli, jonka elämäntehtävä on levittää sosiaalisessa mediassa pahaa mieltä. Vsstenmielinen tyyppi. Toivottavasti hajoat trollailuusi.
Minulla suolisto-oireita sekä sellainen, että ympäristötekijöistä johtuen sairastun fyysisesti. Ymmärsin jo hyvin varhain liikaa ihmisten käyttytymistavoista, jotka olivat vahingollisia alle 3-vuoden ikäiselle lapselle. Siksi luin sairaanhoitajaäitini kaikki 23 hänen erikoistumisjaksollaan vaadittavaa kirjaa jo 5-vuotiaana, minkä sisältöjä hän ei vielä tähän 75-vuoden ikään mennessäkään ole aivan kokonaan sisäistänyt. Erityismielenkiinnonkohteisiini on aina kuulunut ensikädessä lääketiede.
Ei nukkunut kokonaisia öitä alle nelivuotiaana. 3-8 herätystä per yö teki äidistä zombin. Valveilla ei viihtynyt hetkeäkään yksin. Melkein koko ajan piti kantaa sylissä. Jos laski johonkin viltille, alkoi heti huuto, eikä se loppunut muuten kuin ottamalla syliin. Ääniyliherkkä, esim. pölynimurin ääntä kammosi. Kesti todella kauan opettaa, ettei toisia saa repiä naamasta tai lyödä.
Sama oli meilläkin. Kokoajan levoton ja ärtynyt. Sylissäkin oli itkuinen. 😢
Mulla oli täysin päinvastoin. Olin iloinen vauva. Sitten kun ei ymmärretty oikein, en enää ollut iloinen.
Veljelläni oli autistisia piirteitä. Äitini kertoo, että raskausaika oli jo poikkeava. Vatsa jäi pieneksi, lapsivettä kai tavallista vähemmän. (Siihen aikaan ei paljoa seulontoja ollut.) Myöhemmin veljelläni oli paljon omia tapoja/rutiineja ja erityismielenkiinnon kohteita. Kaikki sukulaiset eivät asiaa tajunneet, yrittivät pakottaa pois tavoista. Yllättäen sen ajan pikkukaupungin koulu oli kuitenkin toimiva ratkaisu hänelle. Ei laitettu tarkkailuluokalle, vaikka siihen aikaan sellaisia oli, ja niille päätyi helposti. Myöhemmin oireet helpottaneet ja sosiaalisuus lisääntynyt, vaikka rutiinit ovat yhä tärkeitä.