Kesä aamun hiljaisuus;
-kuin valo
ilman ääntä-
oletko lähellä,
-äänetönnä-
tule lähelle,
-että kuulen-
jotta näen,
-että voin koskettaa-
kuin valo
kohtaa äänen:
Juuri me olemme siinä.
Kahden.
Yhdessä.
Että voisimme oppia
tunnistamaan toisemme.
Paremmin !
-kuin valo
ilman ääntä-
oletko lähellä,
-äänetönnä-
tule lähelle,
-että kuulen-
jotta näen,
-että voin koskettaa-
kuin valo
kohtaa äänen:
Juuri me olemme siinä.
Kahden.
Yhdessä.
Että voisimme oppia
tunnistamaan toisemme.
Paremmin !
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole syytä laittaa runoja
paremmuusjärjestykseen,
koska se miten runon kokee,
on paljon kiinni
myös siitä, mikä oma olotila on
silloin, kun runoa lukee.
Mutta....
Vaatimaton mielipiteeni on,
että tämä runosi, on yksi
parhaistasi.
Kiitos lukuelämyksestä!
että voisin...- myös minäkin
olen samaa mieltä kanssasi.
Usein ehkä laitan "summassa"
jonkun tänne...toisinaan,
jopa tarkkaan mietitty
-aihe,sanat- ehkä tilanteillakin
on myös osuutensa.
Tämä oli juuri sellainen
viimeksi mainittu-sen tapainen.
Kieltämättä-pidän siitä itsekin.
Kyllä sen jo kokemuksesta tuntee,
että mikä kolahtaa.
"Vähän kuin urheilijat toteavat
suorituksensa jälkeen-tuntemuksistaan".
Kiva - että Sinäkin pidät siitä-
Kiittäen:Dolan---toivottaa Hyvää Sunnuntaita.
Tämä runosi on herkkä. Kaunis kuvaus kesäaamusta
ja ihmisen läsnäolosta, yhdessäolemisesta.
En ottaisi mitään pois, enkä lisäisi mitään.
Se on siinä, kokonaisuus joka miellyttää silmää.
Tervehdys...syntyi yllättävän helposti.
Vaikka muutaman päivän muhi
mielen sopukoissa.
Hyvä-että Sinäkin pidit siitä-
en minäkään muuttaisi sitä.
Tähän innoittajana voisin mainita...-mutta
jääköön jotain myös "salattuun elämäänkin".
Vietä hauskan täyteinen ilta-
voi kun herkkää ja ihanaa
mukavaa tätä iltaa sulle ja
kaikkea hyvää...kiva kun
sain lukea runosi pienen...
Kiitos - vai voisko sen vielä
hohdokkaammin sanoa.
Et ole virtuaallisesti
edes kylässä
poikennut
- edes -
ankarasti arvostellut,että
saatais edes
hetken jutun juurta.
Oppia - jokainen
itsehillinnän
puolta
itsestään....-jokohan ressu tässä
pian nuukahtaa omiin
pitkiin koipiinsa.
Nyt otan haasteen lähi
päivinä jostain
Runostasi ja
poikkean
- kahvilla:Virtuaallisesti; jotenkin
"ärsyttävä"mutta
totuuden sana.
Hyvää loppu iltaasi,
käy toistekin.
dolan
Ihmisellä on sisäinen kaipaus ... kauas
ohi ajan
ohi avaruuksien
ohi aineen.
Kaipausta ravistaa ihmisenä elämisen
"kahle ja taakka" ja suunnistaa kohti sitä,
mikä on aina ollut ja mitä tulee aina olemaan.
Maailman käsittämättömän suuri.
Sen sisäiset mikro ja makromaailmat
paljastavat taiturimaista kauneutta,
muodot, värit, symmetria.
Kaikkein tihein ja raskain materiakin
on loppujen lopuksi tyhjää täynnä.
Miksi ihminen kokee niin usein sisäisyydessään tyhjyyden?
Useimmille se on pelon
ja kauhun paikka,
tyhjiö jossa ei tapahdu mitään,
kaikki pysähtyy, ei ole imua minnekän.
Minulle tyhjyys on rauhan tyyssija,
rajapinta täyttymykselle
ja uuden alkamiselle.
Kumpaakaan siinä ei ole läsnä.
On vain oleminen,
paikka, jossa voi
henkisesti kellua ja rauhoittua.
********
Paikka missä ei ole aikaa ei valoa ei ääntä ja jonka äärellä voi kohdata uuden alun, silloin
kun rajapinta alkaa häilyä äänen väreilystä ja valon taittaessa materiaa, silloin imu aukeaa.
..... Näin kauan meni löytää edes pieni vastine
alkuperäiseen runoosi. Nämä ajatukseni olen jo pähkäillyt aiemmin toisella nikillä toisessa paikassa, en runomitassa.
Emme toisistamme erkane koskaan.
Et ole tyhjä,jos olet täynnä- Norsunluutornia.
Miksi edm.sanat...-tuli eräs oma
elämän vaiheeni
mieleen yhd.kriitikolla.
Oletko lähtemässä-liian kauas
-liian syvälle...vakavuudella
vai-elämän leikkiä
itsensä ja
ulkomaailmasi kanssa.
Yritän ymmärtää
- tajuta
kuin
ohjeistaa
mistä olet tämän
saanut:
Käsittelyysi.
Tyhjyys-voi olla myös
henkinen voimavara---Latausta.
Sillä on myös sellaisia,jotka
eivät sitä osaa eikä hallitse.
Se on pahempaa.
Uskon,että olemme samoilla
aalloilla.
runossasi tehosi (sekä äänen että valon :)
kiireiseen pikakiitäjä
noitaan..
Kiitos todella paljon.
Onko noidan elämä noin hektistä
pikakiitoa,keitähän
nyt käyt noitumaan.
Taitaa nimim.olla tosiaan Arvoisesi kaltainen.
Älä vain loitsu
minua helvettiin,vai jokohan
siellä ollaan-no- en usko.
Kosketa uudelleen
että voin
tunnustella
missä olen.
Noita siis käskystä toimeen:
Kaivaa repustaan omia
käpälänjälkiään ja
lähettää niitä postipaketillisen
Dolanille..
Enkä tietenkään loihdi
ystävääni helvettiin,
päinvastoin noituuden
ihmemaahan(alkaa L-kirjaimella)
käyköön tiensä..
= )))))))))))
Milloinhan saan ne tänne.
Odotan pakettiasi myös "-mielikuvina".
a haa L-... laitoin pikku
myssyn päähäni.
Nyt yötä ihailemaan---Velhoa!
tämä runosi on helmi,
koskettaa
ja tää on semmoinen vaikea selittää,,
äänetönönnä- just niinkuin kirjoititkin,
ei siinä ole sanoja on vain valon ja äänen kosketus~~
näin sitä oppii herkkyydellä tunnistaa rakkaan
ja varmasti on paljon suhteita, jotka ei yllä tälle tasolle,,
Kiitän taas Yölinnun vierailusta.
Ai,että helmi,otan nuo sanasi
vastaan kiitollisuudella.
Elämässä on niin monia asioita
kuin kokemuksia,
jotka puhuttelevat
ja jäävät elämään.
Siihen tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia
kuin myös niiden ilmaisemiseenkin.
Annetaan auringon paistaa
ja sateenkin tulla Yölinnun
kesään.
dolan
Se on oikein
aurinkoa ja sadetta,:)
jos aina paistais aurinko
ja ei sataisi,
niin elämä ois tylsää
ilman sateenkaarta.
haluan vielä palata tähän runoosi
koska tämä on hyvä,
pidin tästä, luettuani huudahdin ääneen,
*wow*
kuulitkohan sen
yli näsijärven aaltojen?
ja taas palaamme
sateenk,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
,,, ,, ,,
,, ,,
,, ,,
,, ,,
,, ,,
,, ,,
tuon kuvauksen piti esittää sateenkaarta, mutta en oikein onnistunut siinä,, *naur*
voe peijooni näitä vehkeitä!!!! en ossaa käyttää,,,nooh,,,,,,,, ei se mittään, kun sen tietää,,eix niin? :))
Eikä lintunen ole vieläkään
nuukahtanut yön rasituksista.
Vai oletko löytänyt
- sateenkaaren pään -
ja kuljet
kaarena Taivaan
valossa
loistamassa meille.
....- no nyt se
nuukahti lepoon
ollaan
hiljaa ja
annetaan
sille rauha
omassa
Sateenkaaressaan!