joskus en tunne sinua
tarkkailen salaa
vierasta ihmistä vieressäni
katsomassa jotain sarjaa
tyhjänpäiväistä ajankulua
eläytymässä ilmein
kuviteltujen kohtaloihin
vetäytyneenä tästä maailmasta
aistit suljettuna
antennit herkkänä
sähköiselle tartunnalle
noina hetkinä tuntuu
että voisin huoletta
poistua maailmastasi
mutta silti
painan huuleni poskellesi
ja kun katsot minuun hymyillen
en enää voi käsittää
mitä äsken ajatelin
tarkkailen salaa
vierasta ihmistä vieressäni
katsomassa jotain sarjaa
tyhjänpäiväistä ajankulua
eläytymässä ilmein
kuviteltujen kohtaloihin
vetäytyneenä tästä maailmasta
aistit suljettuna
antennit herkkänä
sähköiselle tartunnalle
noina hetkinä tuntuu
että voisin huoletta
poistua maailmastasi
mutta silti
painan huuleni poskellesi
ja kun katsot minuun hymyillen
en enää voi käsittää
mitä äsken ajatelin
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuutko?
joo joo
Raskasta... ja silti vähän rakasta.
Vielä jotain tunteita syvällä,
varjoissa.
Runosi kosketti,
kuten aina!
Hei! Loppuhan oli onnellinen kuitenkin!
jos sanon, en minäkään tunne Sinua aina - uskoppa
pois.
Mutta runoosi. Miksi ihmeellä siinä onkin taas
niin surumielinen sointi ?
Kaunista ja koskettavaahan tämä taas on, mutta
kovin melankolista ystäväni.
Aurinko paistaa, avaa aistisi elämälle ja rakkau-
delle.
...Linda, loppuhan oli ihan onnellinen. Kuin olisi kotiin palannut. Ainakin minusta.