*
rakkauden saapuessa
kaikki on silkkiin kiedottua
luhistumaisillaan oleva talokin
näyttää siedettävältä
kuinka mieli leijuu ja haaveet
tekevät elämän kevyeksi
vaan aina koittaa aamu
nousee aavan meren takaa
jolloin silkistä tulee sarkaa
talo sortuu pelkästä
mulkaisusta
ei leiju kuin pienenpieniä
......jotain, mitä lie.......
ja huomaan
suru
sydämeen suljettu
ei se siellä pysy
rakkauden saapuessa
kaikki on silkkiin kiedottua
luhistumaisillaan oleva talokin
näyttää siedettävältä
kuinka mieli leijuu ja haaveet
tekevät elämän kevyeksi
vaan aina koittaa aamu
nousee aavan meren takaa
jolloin silkistä tulee sarkaa
talo sortuu pelkästä
mulkaisusta
ei leiju kuin pienenpieniä
......jotain, mitä lie.......
ja huomaan
suru
sydämeen suljettu
ei se siellä pysy
Vastaukset 31
Vanhimmat
...ei edes ruudulla runosi...no nyt:)
Rakkaus sokaisee silmät
kaikki leijuu
hypit kuin kevyt keiju
kuljet pää pilvessä
kunnes
kaikki sortuu
haluat olla vain
peiton alla
et halua tavata
ketään
et kuulla kenestäkään
suljet surun
änkeät ihmisten ilmoille
hymyilet vaikka sisällä tuska
polttaa karrelle
ja nyt pysy ruudulla upea runosi:)))
Saitpahan minut ihan sanattomaksi..
Ihan hiljaseksi ja luulin sen olevan mahdotonta.
Kiitos!
leijuu pienen pieniä... hötösiä. Taitaa olla jotain tekemistä puiden lisääntymisen kanssa.
Tuo "silkistä sarkaa" on mielestäni erinomainen kuvaus asioiden laidan muuttumisesta yhä keskittyneemmäksi.
bra
Höttösviuhka tulossa....
Vastakohtien taistelua alussa,
vastakohtien taistelua lopussa,
hankalaa, mutta totta.
So many thanks!
Mikäs - jos olis hyvä suru, sen voisi pitääkin... sekundasurun saakin laittaa matkoihinsa =)
Vaikka mistäs sen eeltäkäsin tietää, mikä on sitä hyvää surua ja toisaalta, voihan sitä kaite jalostaakin... mene ja tiedä...
Filosohvipläjäyksen jälkeen on aika kiitellä runoa - komee on!
Frau vilosoffi.. täähän täs just on..
kun ei mistään mitään tiedä, järkäle!
Upea olit sinäkin,, kiittää ja kumartaa tämä matami:))
Niin kuin alku on lupaavan lempeä,
niin yhtä lailla suru on kiedottu loppuun.
Tämä satuttaa rinta-alaa nainen, huh !
*roplaa kiiruusti kamferitippoja ja sokuria*
Äläs vielä nyt saa mitään rintakipuja,
kohta porhallan tuomaan sulle roppia.
Kaunein kiitos, systeri:)
Oletpa hienot ´vastakohdat´ löytänyt
näiden elämän suurten tunteiden ilmaisuille.
Rakkauden voima ja surun mörköily...
Runosi on taas taiten koottu,
ihailen! :))))
Sinun sanavalintasi ovat kyllä
taitavia, saat aina minut hyvälle tuulelle,
se on hienoa mielestäni.
Tahtoo kiittää ja rutistaa Vanillaa:))
..kriisissä,liiton eroa.
runostasi paistaa jo mennyt,
mikä eilen oli unelmaa,
on tänään unta pettävää.
no toivon että tämä "arvio" meni
metsähallituksen puolelle
mutta kun tuntee tapasi kirjottaa
syvältä jostakin on runosi nyt lähtenyt.
hyvä mestari marin!!!-runostasi.
iloa ja jaksamista,sydämestäni.
Menneestähän minä kirjoittelen,,,
hyvin tulkitsit taas, se on sinulla kyllä mahtava taito.
Olet niin sydämellinen, voi sinua,
se tuntuu niin hyvältä.
Kiitos!
Taidokasta sana ja
rytmi hallintaa.
Piste.
Runomatami nostaa villasukkia ja niiata
niksauttaa pehmeästi.
Kiitos kaikuu ilmojen halki.
Marin
Hyvä tietää mistä tämä
johtui,
ettei tarvii tohtorille
aikaa...pitää
perua tuo aika.
Kiitoksia niin huolehtivaiselle
Marinille.
Minussa asuu pieni äiti,
joka huolehtii kyllä, että
kaikilla on lämpimästi päällä:))
Marin
Taitaa tulla viestini
väärässä järjestyksessä,
yritän aika järjestyksessä
mutta tahtoo jäädä toisinaan
väliin...kun tulee
tähän niinkuin sattuu,eikä
nää koknaisuutta.
Olet varmaankin ihka oikea
Äiti...so so dolan eipäs
mennä henk.koht.
pian hän kyselee sossu
tunnuksiakin.
...jokohan pitäis
mennä jäähylle...
Villasukat ja jäähy, onkohan hyvä yhdistelmä:))
Voi sua, olet kohta ihan sekaisin, kun sulla o
morsmaikkoja joka kuusen juurella:)
Lepo vaan, ei mun takia tarvi jähdytellä,
lähetän ämpärillisen jäitä, saat kipata ne haluamaasi paikkaan...:D
Marin
Voi kiitoksia Äidillisyydestäsi,
joka pitää katraastaan
huolta.
Yhdistelmä lääkitys
toivottavasti
tehoaa.
Minä en ole tietoinen
morsmaikuista,kun en
edes omista
yhtäkään kuusta.
Ai että kipata Kuusen
haluamaani paikkaan,no
kun en maatakaaan omista.
Kiitän kuitenkin ajattelu
virrasta minun parhaakseni
keski-iän vaivoihin.
Sus siunatkoon.
Taisin sanoa pahasti,
vaikken kyllä mitään
sellaista tarkoittanut.
Ystävä hyvä, peruutan sanani,
jotka olivat leikiksi tarkoitettu.
Anteeksi
Marin
Et muuten sitten pakita
yhtään.
Se oli minun leikki
huumoria,ettei sitä
ymmärretä,ellen pidä
tällä palstalla siitä
- oppi tunteja.
Tai minun täytyy se erikseen
mainita,niin pitänee
ehkä tehdä jatkossa.
Leikkiin vastasin leikillä,
vaikka totta on,ettei niitä
ole...-anna vain sanojesi
tulla Marin.
Kyllä me aikanaan yhdessä
opitaan,ollaan jo niin
hyvässä alussakin.
Huh!
Luulin jo aiheuttaneeni taistelun
Näsi vs Saimaa.
Asia kunnossa, homma jatkuu!
Marin
Näsi ja Saimaa eivät koskaan
taistele Koljon virran
taistelua.
Ei Marin eikä Dolan.
Piste.
täällä näkee ja sain edelleen
lukea kaunista runoutta jota kirjoitat.
Sydän kätkee rakkautta ja surua.
Suru voi pysyä sydämessä mutta
upeasti kirjoitit tämän runon.
Sydämelliset kiitokset sinulle!*vielä halaus*
Hiljaa tänne hipsuttelin... saas nähdä kuinka
äkkiä hipsuttelen toiseen suuntaan...
Kiva nähdä sinuakin:)
Kiitos mukavasta kommentista, paluuhali:))
...Laitat tunnelmat paperille..
Kuinka ensin kurkittaa vaaleanpunaisten lasien takaa,
kunnes pudottaa pilvilinnoista.
....Suru ei ole *onneksi* pysyvä olotila....
Kiitos Marin lukuelämyksestä=)
Linnanneito!
Olen mielissäni, että tein sinuun jonkinlaisen
vaikutuksen runollani. Se on paras kiitos.
Kiitän myös sinua:)
Pienet punaiset sydämmet sellofaanissa, syvällinen sanoma kortissa, kaupan myyntitelineestä.
Pidinkö sinua kädestä, kun annoin lahjan
Katsoinko silmiin ne ojentaessa..
Itkinkö arjen mukana...
Helevetin vahvaa aatosta kirjoitat Miss Frist
Kiitooss, jälleen kerran
Tarkkis
Kietoisin nauhan
kaiken ympärille
pitäisin hellästi
muistaisin aina
koska ei ole syytä unohtaa
Marin
sie tämän oot ropeltanut!!
Mie en oo puolsokkeena huomannu
olleskaan höh!
Äläkä sie ruppee siellä
tönöäs mulkasulla sorruttaan!!
*******>tää jakkaa huumorin ja sen mitä nyt aioin sanoa:
Sydämeen suljettu
suru ei todellakaan
siellä pysy se luikertelee
esille aina jollain lailla..
Mie tykkäsin tästä!
Ja seliseli, en uso sannakaan. Naapurinnoita kerto
nähneensä sut suhaamassa luutamoottoritiellä
puolenyön jäläkeen ja kekkulissa...
se kerto ja minä uskon sitä... kannattas naamioituu, vaik
frankenstainin pikkusiskoks ni kukkaa
ei tuntis sinnuu.....
nii paitti hajusta, sen mie unohin, perskules...
Kävisit sinähhii välillä muuallaki pesulla, kun siellä simasammiolla.
Ja lopeta helekutissa se hapankaalin syöämine,
ei sinun löyhkääs kyllä kestä kukkaa..
Mutta sana sulla saakelilla on hallussas.... jatka
sammaan malliin vaan...
kitynoitsukka sanoo salut maalaisserkulleen:DD