Tämä aina särähtää hieman korvaan, joten voisiko joku viisaampi valaista asiaa.
Sen verran olen buudhalaisuuteen tutustunut, että tiedän miten itsensä sitomisesta erilaisiin riippuvuussuhteisiin ja takertumisesta erilaisiin asioihin (myös ihmissuhteisiin) olisi päästävä eroon löytääkseen vapautumisen.
Mutta ei kai tämä tarkoita, että minun pitäisi hylätä lapseni tämän vuoksi? Sehän sotisi (mikäli oikein olen ymmärtänyt) erittäin monia buddhalaisuuden periaatteita vastaan.
Tietenkin asiaan (minun mielestäni) vaikuttaa myös lapsen ikä. On eri asia asia jättää pikkulapsi kuin teini-ikäinen omilleen, mutta Buddhan lapsen iästä en ole tietoa löytynyt. Toki hänen lapsestaan jäi huolehtimaan äiti, mutta oliko Buddha halusiko Buddha valaistua tavallaan toisten kustannuksella:"no, vaimoseni sinä ehdit valaitua ehkä seuraavassa elämässä,
minun aikani on tullut nyt.." :)
Kuulostaapa hieman hölmöltä, mutta ehkäpä joku voi silti auttaa:)
Sen verran olen buudhalaisuuteen tutustunut, että tiedän miten itsensä sitomisesta erilaisiin riippuvuussuhteisiin ja takertumisesta erilaisiin asioihin (myös ihmissuhteisiin) olisi päästävä eroon löytääkseen vapautumisen.
Mutta ei kai tämä tarkoita, että minun pitäisi hylätä lapseni tämän vuoksi? Sehän sotisi (mikäli oikein olen ymmärtänyt) erittäin monia buddhalaisuuden periaatteita vastaan.
Tietenkin asiaan (minun mielestäni) vaikuttaa myös lapsen ikä. On eri asia asia jättää pikkulapsi kuin teini-ikäinen omilleen, mutta Buddhan lapsen iästä en ole tietoa löytynyt. Toki hänen lapsestaan jäi huolehtimaan äiti, mutta oliko Buddha halusiko Buddha valaistua tavallaan toisten kustannuksella:"no, vaimoseni sinä ehdit valaitua ehkä seuraavassa elämässä,
minun aikani on tullut nyt.." :)
Kuulostaapa hieman hölmöltä, mutta ehkäpä joku voi silti auttaa:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hemmoteltu ja rikkauden keskellä elämään tottunut lapsi ei muitta mutkitta kotiutuisi elämään ilman palvelijoita köyhyyden keskellä kahden vanhan banaaninsyöjän kanssa joiden ajatukset eivät voi olla hänen ajatuksiaan.
Taisi olla Gautaman poika vielä ihan vauva ikäinen kun Gautama lähti maailmalle. Lähtiessään Siddhartha Gautama ei ollut vielä minkään tien kulkija vaan halusi vain löytää ulospääsyn elämän kärsimyksistä joten sinänsä ei kait ole mitenkään ihmeellistä että hän jätti poikansa.
Myöhemmin jos en väärin muista Gautaman pojastakin tuli munkki, että ei siinä kait niin huonosti käynyt (?).
Tämä selvensi asiaa. tosiaan valaistuminenhan tapahtui siellä puun alla myöhemmin, joten valaistuneena hän ei tekoaan tehnyt. Olisi mielenkiintoista tietää oliko Buddha perheensä kanssa tekemisissä valaistumisen jälkeen? Varmaankin.
hän tapasi pojan ja exvaimon myöhemmin ja poika oli ylpeä isästään, liittyi munkkiseuraan, exvaimo myös (nyt en muista ulkoa, nunnaksi vai maalikkojäseneeksi). Näin ollen perhe oli henkisesti taas yhdessä vaikka ei klassisena perheenä.
Jos he olisivat suuttuneet Gautama Buddhan lähtemisestä he tuskin olisivat liittyneet hänen luomaan filosofiaan.
Mainittava vielä että pojalla ja vaimolla oli hyvät olot siellä ruhtinasympäristössä, ei mitään puutteita, se oli Gautamalle kai edellytys, hän ei olisi jättänyt perheensä köyhyytteen, (jos hän olisi ollut perheensä elättäjä).
Rahula kuoli 51 vuottiaana. Tarkempaa tietoa löytyy sutra-kirjoista.
ihminen kulkee pitkän tien elämästä toiseen. Valaistuminen tulee sitten kun tulee.Ei sitä kannata heti tässä ja nyt tavoitella. Se on oikeasti ihan tyhmää. Yksi mikä on varmasti väärä valinta on lapsen hylkääminen. Siitä tulee huonoa karmaa ja kamalaa jälkeä.
voi olla että käteen ei jää mitään
jos et ole rakastunut vaimoosi etkä jaksa elää avioliitossa niin silloin on rehellistä selvittää asia niin kuin se kuuluu. Niin, että vaimo ja lapsikin ymmärtää mistä on kysymys. Sen jälkeen on ihan ok lähteä valaistumaan.
tulevaisuus on parempi. Hylätty lapsi traumatisoituu. Ja saman itsellesi seuraavassa elämässä.
vaimo vapaaksi kylmästä suhteesta. Olet silti vastuussaa lapsesta etkä voi kadota Intiaan kokonaan. Viikonloppuisä susta varmaan tulisi.