Evankeliumin voima, Room. 1:

Maailmankaupungissa Roomassa Paavalin ei tarvitse hävetä evankeliumia (16).
Hän tietää, että ihmiset etsivät pelastusta, vaikka itse ”pelastus”-sanaa he eivät sietäisikkään.

Rooman kaupunki veti paljon väkeä, joka oli tullut etsimään toimeentuloa silloisesta maailman pääkaupungista.
He etsivät rikkautta ja menestystä tässä maailmassa.
Mutta se ei tyydytä ihmistä eikä tuo mielekkyyttä elämämme peruskysymyksiin.

Elämämme suurin ihme on uskon syntyminen sydämessämme ja sen säilyminen elämämme loppuun asti (2 Tim 4:7)
Tätä Jumalan voiman evankeliumia Paavali ei häpeä julistaa. Evankeliumin ydin on ristiinnaulittu Jeesus Kristus (Gal 3:1).
--
"Vanhurskas on elävä uskosta" (17).
Aikoinaan uskonpuhdistajamme joutui näiden jakeiden (Room 1:16-17) äärellä syvään ahdistukseen.
Lopulta hänelle kirkastui: Jumala ei halua pelastaa ihmistä oman vaan vieraan vanhurskauden kautta.
Se ei tule eikä synny meistä itsestämme vaan se tulee meihin muualta. Se ei ole kotoisin maan päältä vaan se tulee taivaasta.
Sen tähden on opetettava yksinomaan ulkopuolista ja vierasta vanhurskautta.
Ensiksi on kuitenkin oma ja kotitekoinen vanhurskaus poisjuurrettava.

Virsi 260
--
1.
Niin suuresti on Jumala
maailmaa rakastanut,
hän että rakkaan Poikansa
on sille lahjoittanut.
Ei mikään muu voi pelastaa
maailmaa langennutta,
pois poikennutta.
Kiittäen katsokaa
nyt Herran laupeutta!

2.
On siinä kallein lohdutus
ja turva hädässämme,
kun Jeesuksessa pelastus
on suotu synneistämme.
Saan ihmetellä, Jumala,
rakkauttasi meihin
pois eksyneihin,
kun isän tavalla
näin katsot kadonneihin.

3.
Ken uskoo Herraan Jeesukseen,
saa armon osaksensa,
sen ottaa Isä omakseen,
rakkaaksi lapseksensa.
Ei Jeesus tullut taivaasta
maailmaa tuomitsemaan
vaan pelastamaan
ja meitä kaikkia
autuuteen johdattamaan.