Olen joskus pohtinut kuinka politiikka oikein toimii. Nyt onkin hyvä hetki pohtia sitä ja katsoa kuinka kehitetyt säännönmukaisuudet toimivat käytännössä.
Puolueen pärjääminen Suomessa sillä, että hoitaa vain maan asioita on vaikeaa, vaikka sen tekisi kuinka hyvin. Koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä. Normaalimpaa on, että tyytymättömien määrä on suurin ja kasvaa koko ajan. Siksi kokoomuksella on mennyt yllättävän hyvin. Kataisella alkaa ilmeisesti olla tarvittavaa karismaa.
Suomessa on perinteisesti pärjännyt puolue, joka ei ole niinkään ajanut kannattajiensa etuja vaan leikannut muiden etuja. Eli täyttänyt kateellisten ihmisten toiveita: Koska mullakaan ei ole, niin ei muillakaan tarvii olla, eikä ainakaan noilla ökyrikkailla. Kateuden lietsomisella on Suomessa valtavan suuri voima. Toinen tärkeä asia on, että puolueella pitää olla joku, jota vastaan taistella. SDP on tällaisena, me vastaan rikkaat, puolueena pärjännyt hyvin jo pitkään, oikeastaan koko sotien jälkeisen ajan. Mutta nyt on SDP murrosvaiheessa ja yrittänyt muuttaa toimintatapaansa kateellisten puolueesta enemmän asioiden hoitaja puolueeksi ja siksi menestys on huono. Jan Vapaavuoren, vaikkakin kokoomuslaisena, menestykseen on varmasti vaikuttanut taistelu öky-Sukarin toimia vastaan. Tyypillinen me vastaan rikkaat tilanne.
Vihreät ovat kielto-, rangaistus-, rajoitus- sekä maksujen- ja verojen korotus puolueena valtaamassa SDP:n paikkaa. Itsekkäimmät ja häikäilemättömimmät kun-ei-mulle-niin-ei-muillekkaan tyypit ovat Vihreissä löytäneet oman puolueen. Ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu ovat vain keinoja millä ihmisiä hämätään ja syyllistetään puhumalla potaskaa maapallon lämpenemisen aiheuttamista katastrofeista ja maailmanlopusta.
Keskusta (Maalaisliitto) on mulle-sulle-mulle-mulle-mulle –jakopuolueena pärjännyt hyvin perinteisen kannatuksensa turvin. On kuitenkin kummallista, että Pohjanmaan jämäköille keskustalaisille on niin kauan kelvannut vihtahousu Vanhanen, joka on tavallisesti samaa mieltä sen kanssa, jonka kanssa on viimeksi puhunut. Ei ole kait ollut parempaakaan. Näyttää siltä, että Vanhanen on pian EU-parlamenttiehdokkaana.
Tämä on pieni riipaisu politiikan ja ihmisten välisestä suhteesta. Vaikka näkemykseni vaikuttavatkin pessimistisiltä ja sarkastisilta, odotan mielenkiinnolla rakentavaa ja hedelmällistä keskustelua.
Puolueen pärjääminen Suomessa sillä, että hoitaa vain maan asioita on vaikeaa, vaikka sen tekisi kuinka hyvin. Koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä. Normaalimpaa on, että tyytymättömien määrä on suurin ja kasvaa koko ajan. Siksi kokoomuksella on mennyt yllättävän hyvin. Kataisella alkaa ilmeisesti olla tarvittavaa karismaa.
Suomessa on perinteisesti pärjännyt puolue, joka ei ole niinkään ajanut kannattajiensa etuja vaan leikannut muiden etuja. Eli täyttänyt kateellisten ihmisten toiveita: Koska mullakaan ei ole, niin ei muillakaan tarvii olla, eikä ainakaan noilla ökyrikkailla. Kateuden lietsomisella on Suomessa valtavan suuri voima. Toinen tärkeä asia on, että puolueella pitää olla joku, jota vastaan taistella. SDP on tällaisena, me vastaan rikkaat, puolueena pärjännyt hyvin jo pitkään, oikeastaan koko sotien jälkeisen ajan. Mutta nyt on SDP murrosvaiheessa ja yrittänyt muuttaa toimintatapaansa kateellisten puolueesta enemmän asioiden hoitaja puolueeksi ja siksi menestys on huono. Jan Vapaavuoren, vaikkakin kokoomuslaisena, menestykseen on varmasti vaikuttanut taistelu öky-Sukarin toimia vastaan. Tyypillinen me vastaan rikkaat tilanne.
Vihreät ovat kielto-, rangaistus-, rajoitus- sekä maksujen- ja verojen korotus puolueena valtaamassa SDP:n paikkaa. Itsekkäimmät ja häikäilemättömimmät kun-ei-mulle-niin-ei-muillekkaan tyypit ovat Vihreissä löytäneet oman puolueen. Ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu ovat vain keinoja millä ihmisiä hämätään ja syyllistetään puhumalla potaskaa maapallon lämpenemisen aiheuttamista katastrofeista ja maailmanlopusta.
Keskusta (Maalaisliitto) on mulle-sulle-mulle-mulle-mulle –jakopuolueena pärjännyt hyvin perinteisen kannatuksensa turvin. On kuitenkin kummallista, että Pohjanmaan jämäköille keskustalaisille on niin kauan kelvannut vihtahousu Vanhanen, joka on tavallisesti samaa mieltä sen kanssa, jonka kanssa on viimeksi puhunut. Ei ole kait ollut parempaakaan. Näyttää siltä, että Vanhanen on pian EU-parlamenttiehdokkaana.
Tämä on pieni riipaisu politiikan ja ihmisten välisestä suhteesta. Vaikka näkemykseni vaikuttavatkin pessimistisiltä ja sarkastisilta, odotan mielenkiinnolla rakentavaa ja hedelmällistä keskustelua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.