En tarkoita nyt H. G. Wellsin kirjaa, vaan yleisemmin kirjoissa esiintyviä "näkymättömiä" henkilöitä ja katoamistemppuja.
Luokkayhteiskuntaan kuului palvelijoiden näkymättömyys. Eräässä Chestertonin Isä Brown- tarinassa varas naamioitumis- ja näyttelijäntaidoillaan sai herrasmieskerhon jäsenet luulemaan häntä tarjoilijaksi ja tarjoilijat luulemaan häntä herrasmieheksi. Toisessa Chestertonin novellissa mies tapettiin, vaikkei vartioituun hotelliin ollut mennyt ketään - paitsi postinkantaja! John Dickson Carr esitti myös katoamistempun, jossa aatelisnainen naamioitui piikatytöksi.
Dashiel Hammettin kirjassa "Varjomies" jatkuvasti karkuteillä ollut mies paljastui ohueksi kuin paperi. Nyt törmäsin Julian Symonsin "Karatemurhissa" ajatukseen, että jos rikoksen tekijäksi epäillään vain miehiä, tällöin nainen on täydellinen näkymätön mies.
Luokkayhteiskuntaan kuului palvelijoiden näkymättömyys. Eräässä Chestertonin Isä Brown- tarinassa varas naamioitumis- ja näyttelijäntaidoillaan sai herrasmieskerhon jäsenet luulemaan häntä tarjoilijaksi ja tarjoilijat luulemaan häntä herrasmieheksi. Toisessa Chestertonin novellissa mies tapettiin, vaikkei vartioituun hotelliin ollut mennyt ketään - paitsi postinkantaja! John Dickson Carr esitti myös katoamistempun, jossa aatelisnainen naamioitui piikatytöksi.
Dashiel Hammettin kirjassa "Varjomies" jatkuvasti karkuteillä ollut mies paljastui ohueksi kuin paperi. Nyt törmäsin Julian Symonsin "Karatemurhissa" ajatukseen, että jos rikoksen tekijäksi epäillään vain miehiä, tällöin nainen on täydellinen näkymätön mies.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itsekin miettinyt millaiset ihmiset (tai heidän ammattinsa) ovat näkymättömiä. Paljoltihan se riippuu ympäristöstäkin, mutta erilaiset lähetit, ovelta ovelle kauppiaat, jehovan todistajat... He ainakin ovat jollakin tapaa näkymättömiä.
Mietin kerran Viiltäjä-Jackin tapausta. Millainen ihminen voisi liikkuua Lontoon kaduilla suuremmitta huomioitta? Sellainen, joka ei herättäisi pelkoa edes yksinäisissä naisissa? Mieleeni tuli virka-asuinen poliisi. Bobbyt kuuluivat katukuvaan Lontoon olennaisesti. Ja he olivat hyvin saman näköisiä. Isoja, yleensä parrakkaita kypäräpäisiä miehiä. Mieleen tuli, että olisiko Jack voinut olla poliisi (tai pukeutua poliisiksi) ja siten "kadota" näköpiiristä.
kun olet ilmeisesti törmännyt Karatemurhiin tuon alempana olevan S.Holmes lässytyksen perusteella, niin mitä muita suomennettuja Holmes pastisseja olet löytänyt?
jo "lässytyksessäni" Laurie Kingin ja Adrian Conan Doylen. Motivaatio kirjoittaa tälle palstalle notkahti aika lailla alaspäin, poistun toistaiseksi.
anteeksi, jos tuon kommenttini takia poistut, mutta käsitit väärin: Minähän siinä ketjussa lässytin...!
Oli paha päivä, riitelin tasapuolisesti kaikkien kanssa, luulin että kaikki kettuilevat minulle ja en osaa poistaa tuota turhaa viestiä. o_O
Palataan takaisin aiheeseen: Julian Symons ja Sheridan Haynes. Luen dekkarihyllyä aakkosjärjestyksessä, tällä kertaa loppupäästä lähtien. Ensimmäinen Symonsilta lukemani kirja oli "Peli". Sitten luin kirjan, jossa pyöriteltiin (väärennettyä) viidettä täyspitkää Sherlock Holmes - romaanin käsikirjoitusta ja jonka suomenkielistä nimeä en nyt löydä. Vasta tämän jälkeen luin "Karatemurhat", siis nurinkurisessa järjestyksessä. Sheridanin vaimo Val päätteli Holmes - käsikirjoituksen olevan väärennetty siitä syystä, että otsikossa oli sana "murha", jota ei esiinny yhdenkään Conan Doylen tarinan nimessä. Pitääkö tämä tieto paikkansa, ja mahtaako se päteä myös suomennoksiin?
Lisäksi luen Symonsin tutkielmaa "MURHA! MURHA!" rikoskertomusten historiasta, niiden kehityksestä ja rakenteesta yms. Lukuvinkkejä löytyy paljon. Kirjoitan tästä kirjasta myöhemmin oman aloituksen.