ovat mielestäni yksi hauskimmista piirteistä salapoliisitarinoissa. (Muusta ongelmanratkaisusta: sanaristikot ja kryptot alkavat toistaa itseään nopeasti, pitäisi tehdä niitä jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Onneksi piilosanat ovat luovempia.)
Sherlock Holmes-novellissa oli tanssivat kuviot (joiden merkityksen olen unohtanut). Umberto Econ "Ruusun nimessä" oli salakieltä, jossa käytettiin Eläinradan tähtikuvioiden ja taivaankappaleiden symboleja. Luostarin kirjasto matki keskiaikaista maailmankarttaa, ja huoneesta toiseen oli suunnistettava maiden ja maanosien nimien mukaisessa järjestyksessä. Jokainen huone labyrintissä oli siis merkitty yksittäisellä kirjaimella. John Dickson Carrilla on ollut useassa kirjassaan salakielten purkamista, ja muistaakseni myös Dorothy Sayersilla.
Suomenkielisessä novellikokoelmassa oli tarina (en muista nimeä enkä tekijää), jossa egyptologi oli jättänyt perinnöksi hieroglyfeillä koristellun skarabeen ja jälkipolvet pähkäilivät sen merkitystä. Kuuluisa ranskalainen egyptologi oli katsonut skarabeeta ja todennut, että teksti on hölynpölyä. Ongelma oli siinä, että teksti olikin hieroglyfeillä kirjoitettua englantia, eikä ranskalainen tutkija ollut englannin kielen taitoinen! Sisältö oli aarrekartta, ja jälkisanoina oli "Jumala siunatkoon kuningas Zorzia" eli Yrjöä.
Tässä ketjussa puhutaan kryptogrammista, jota en huomannut ollenkaan, koska en ollut lukiessani kovin tarkkaavaisessa tilassa :-( Sisältää juonipaljastuksia Robert Robinsonin romaanista "Kuolleet kirjatoukat":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=22000000041222307
Sherlock Holmes-novellissa oli tanssivat kuviot (joiden merkityksen olen unohtanut). Umberto Econ "Ruusun nimessä" oli salakieltä, jossa käytettiin Eläinradan tähtikuvioiden ja taivaankappaleiden symboleja. Luostarin kirjasto matki keskiaikaista maailmankarttaa, ja huoneesta toiseen oli suunnistettava maiden ja maanosien nimien mukaisessa järjestyksessä. Jokainen huone labyrintissä oli siis merkitty yksittäisellä kirjaimella. John Dickson Carrilla on ollut useassa kirjassaan salakielten purkamista, ja muistaakseni myös Dorothy Sayersilla.
Suomenkielisessä novellikokoelmassa oli tarina (en muista nimeä enkä tekijää), jossa egyptologi oli jättänyt perinnöksi hieroglyfeillä koristellun skarabeen ja jälkipolvet pähkäilivät sen merkitystä. Kuuluisa ranskalainen egyptologi oli katsonut skarabeeta ja todennut, että teksti on hölynpölyä. Ongelma oli siinä, että teksti olikin hieroglyfeillä kirjoitettua englantia, eikä ranskalainen tutkija ollut englannin kielen taitoinen! Sisältö oli aarrekartta, ja jälkisanoina oli "Jumala siunatkoon kuningas Zorzia" eli Yrjöä.
Tässä ketjussa puhutaan kryptogrammista, jota en huomannut ollenkaan, koska en ollut lukiessani kovin tarkkaavaisessa tilassa :-( Sisältää juonipaljastuksia Robert Robinsonin romaanista "Kuolleet kirjatoukat":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=22000000041222307
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joko olet lukenut Karpin uusimman?
Kryptografian kannalta vähän paremmastakin, mutta suht yksinkertaisesta, ilman tietokonetta toteutettavasta, salakirjoitussysteemistä on kirja olemassa. Tosin eipä taida olla suomeksi.
http://www.schneier.com/solitaire.html
Useimmat kirjojen salakirjoitusmenetelmistä ovat aika heikkoja. Niiden murtaminen olisi osaavalle kryptoanalyytikko lasten leikkiä. Schneierin Solitaire voisi olla vähän hiinä ja hiinä että pystyykö sen murtamaan tietokoneella millään milekkäillä resursseilla?
Nykyaikaiset yleisimmin hyväksytyt tietokoneilla toimivat kryptosysteemit (kuten AES) ovat niin vahvoja että käytännössä niitä ei murra millään.
... Paitsi tietysti on olemassa värikäs joukko dissidenttejä joiden mielestä esim. NSA pystyy murtamaan mitä tahansa.