Osuipa lopulta käsiini tämä Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin kirjoittama haastatteluihin perustuva muistelmateos Helsingin ja varsinkin Punavuoren, Rööperin, alueen alamaailmasta.
Kirjassahan vanhat rosvot ja poliisit kertovat omin sanoin kokemuksistaan ja tekosistaan menneiden vuosikymmenien aikana.
Kirja yllätti minut positiivisesti. Se ei ollut mikään vanhan liiton rosvojen glorifiointiyritys jos heidän tekosiaan ei sen kummemmin kauhisteltukaan.
Rosvot ja poliisit kertoivat kirjassa kokemuksistaan hyvin rehellisen oloisesti, vaikka veikkaan, ettei kaikkea kerrota ja jotain saatetaan pikkuisen kaunistellakin. Eikä poliisitkaan voi ihan rehellisesti omista töistään kertoilla, heillähän on vaitiolovelvollisuus virka-asioitaan kohtaan.
Kirja on mainio kuvaus menneestä ajasta, Suomesta, jota ei enää ole. Se osoittaa, että ei se järjestäytynyt rikollisuus ole Suomessakaan mikään uuden ajan ilmiö. Meidänkin rikoshistoriamme tuntee omat kummisetänsä, joilla oli vaikutusvaltaa yhteiskunnan ylemmilläkin portailla. Hyvänä esimerkkinä Reijo "Nippu" Lindholm, jonka pillin mukaan tanssahteli jopa Helsingin poliisikomentaja Nils-Olof Söderström.
Rööperi-kirjaan on koottu tarinoita, joista osa on kasvanut legendoiksi, osa enimmäkseen unohdettu kujien hämäriin. Se edustaa katoavaa kansanperinettä. Se on tarina sodanjälkeisen sukupolven kasvusta yhteiskunnassa, johon sotaa seurannut säännöstely ja sodan käyneet isät ovat lyöneet leimansa. Uskoisin, että vastaavanlaisia tarinoita olisi kerättävissä enemmänkin, esimerkiksi Kotkasta tai Turun Raunistulasta.
Rööperi-kirjasta pitäneille suosittelen luettavaksi myös Risto Nordmanin ja Harri Nykäsen kirjoittamaa kirjaa Huumekyttä: Rikospoliisin muistelmat. Se kertoo Rööperi-kirjassakin suunvuoron saavan helsinkiläisen huumepoliisin Risto "Nortti" Nordmanin urasta.
Kannattaa myös etsiä käsiin Hugo Nousiaisen omaelämänkerrallinen kirja Varjon puolella Viipurissa, joka on kurkistus 30-luvun Viipurin alamaailmaan nuoren rikospoliisin silmin.
Pari sanaa Rööperi-elokuvasta: Se on hyvä elokuva, sitä voisi kutsua kotimaiseksi Mafiaveljiksi... Se kyllä perustuu tuohon Rööperi-kirjaan ja siten siis todellisten ihmisten kokemuksiin... Mutta se on tarinaltaan fiktiota. Elokuvaan on yhdistetty joitakin henkilöitä ja osa elokuvan henkilöistä on täysin kuvitteellisia.
Esimerkiksi tarinan poliisi, Juha Veijosen esittämä Koistinen on jonkinlainen yhdistelmä kirjaan haastateltuja poliisimiehiä. Ja Jasper Pääkkösen esittämä nilkki, Korppu, on yhdistelmä Ugia, Snobi Jokista ja Ulander-nimistä talousrikollista.
Mainio kirja ja mainio elokuva. Muistutus siitä, että kyllä niillä vanhoilla hyvillä ajoillakin oli ne pimeätkin puolensa.
Kirjassahan vanhat rosvot ja poliisit kertovat omin sanoin kokemuksistaan ja tekosistaan menneiden vuosikymmenien aikana.
Kirja yllätti minut positiivisesti. Se ei ollut mikään vanhan liiton rosvojen glorifiointiyritys jos heidän tekosiaan ei sen kummemmin kauhisteltukaan.
Rosvot ja poliisit kertoivat kirjassa kokemuksistaan hyvin rehellisen oloisesti, vaikka veikkaan, ettei kaikkea kerrota ja jotain saatetaan pikkuisen kaunistellakin. Eikä poliisitkaan voi ihan rehellisesti omista töistään kertoilla, heillähän on vaitiolovelvollisuus virka-asioitaan kohtaan.
Kirja on mainio kuvaus menneestä ajasta, Suomesta, jota ei enää ole. Se osoittaa, että ei se järjestäytynyt rikollisuus ole Suomessakaan mikään uuden ajan ilmiö. Meidänkin rikoshistoriamme tuntee omat kummisetänsä, joilla oli vaikutusvaltaa yhteiskunnan ylemmilläkin portailla. Hyvänä esimerkkinä Reijo "Nippu" Lindholm, jonka pillin mukaan tanssahteli jopa Helsingin poliisikomentaja Nils-Olof Söderström.
Rööperi-kirjaan on koottu tarinoita, joista osa on kasvanut legendoiksi, osa enimmäkseen unohdettu kujien hämäriin. Se edustaa katoavaa kansanperinettä. Se on tarina sodanjälkeisen sukupolven kasvusta yhteiskunnassa, johon sotaa seurannut säännöstely ja sodan käyneet isät ovat lyöneet leimansa. Uskoisin, että vastaavanlaisia tarinoita olisi kerättävissä enemmänkin, esimerkiksi Kotkasta tai Turun Raunistulasta.
Rööperi-kirjasta pitäneille suosittelen luettavaksi myös Risto Nordmanin ja Harri Nykäsen kirjoittamaa kirjaa Huumekyttä: Rikospoliisin muistelmat. Se kertoo Rööperi-kirjassakin suunvuoron saavan helsinkiläisen huumepoliisin Risto "Nortti" Nordmanin urasta.
Kannattaa myös etsiä käsiin Hugo Nousiaisen omaelämänkerrallinen kirja Varjon puolella Viipurissa, joka on kurkistus 30-luvun Viipurin alamaailmaan nuoren rikospoliisin silmin.
Pari sanaa Rööperi-elokuvasta: Se on hyvä elokuva, sitä voisi kutsua kotimaiseksi Mafiaveljiksi... Se kyllä perustuu tuohon Rööperi-kirjaan ja siten siis todellisten ihmisten kokemuksiin... Mutta se on tarinaltaan fiktiota. Elokuvaan on yhdistetty joitakin henkilöitä ja osa elokuvan henkilöistä on täysin kuvitteellisia.
Esimerkiksi tarinan poliisi, Juha Veijosen esittämä Koistinen on jonkinlainen yhdistelmä kirjaan haastateltuja poliisimiehiä. Ja Jasper Pääkkösen esittämä nilkki, Korppu, on yhdistelmä Ugia, Snobi Jokista ja Ulander-nimistä talousrikollista.
Mainio kirja ja mainio elokuva. Muistutus siitä, että kyllä niillä vanhoilla hyvillä ajoillakin oli ne pimeätkin puolensa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunnettiin sisukkaana jahtaajana, tarkkana, mutta inhimillisenäkin ja helposti ruutia polttavana.
Siitä kait johtui, että Remu kirjoitti kirjassaan tästä skoudesta rankkaa rankempaa tekstia.
Tietysti huumepoliisit olivat tiimi ja kovakin sellainen. Kaikki olivat hyviä ja osaavia.
Sinnehän hyväksyttiin vain parhaat. Piti olla poliisikoulutuksen lisäksi monenlaista muutakin koulutusta ja osaamista, että kelpasi.
Näin kirjailee ent. ylikonstaapeli, Tomppaakin jahdannut.
Rööperi on ihan hauskaa luettavaa. Itse kiinnitin huomiota näiden "rikoksen patriarkkojen" lapsuuden ja nuoruuden toimintaan - asuin itse kulmilla silloin eikä massia ollut...eli...sitä tehtiin!