viereltäni kuulin naurusi
se olikin laineiden liplatus
ja aurinko välkehti järven pinnassa
tunsin kosketuksesi
mutta vieno tuulenvire minua hyväili
valoisassa kesäillassa
kohtasin katseesi
peilistä näkyi vain kuvajaiseni
oma tutkiva katseeni
luulin ettei Sinua enää ole
mutta olet tullut takaisin minuun
laineissa ja tuulessa
kaikkialla missä kuljen
Sinä kuljet mukanani
se olikin laineiden liplatus
ja aurinko välkehti järven pinnassa
tunsin kosketuksesi
mutta vieno tuulenvire minua hyväili
valoisassa kesäillassa
kohtasin katseesi
peilistä näkyi vain kuvajaiseni
oma tutkiva katseeni
luulin ettei Sinua enää ole
mutta olet tullut takaisin minuun
laineissa ja tuulessa
kaikkialla missä kuljen
Sinä kuljet mukanani
Vastaukset 13
Vanhimmat
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Syksyn pimeinä iltoina
heitin kaiken pois -
Viimeisenkin
sinua muistuttavan
Siunasin talven lunta
ja hyytäviä tuulia
Ja minun oli helpompi olla
Unohdin -
Mutta nyt
kun valo voittaa kaikkialla
huomaan sinun tulleen takaisin
Et lähtenytkään
Miten olisit voinutkaan -
Olet minun sydämessäni
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tämmöttii runoiluu tuli miäleen,,,:) Pirtsakkaa pvää, vilkuttee Murukulta! *könyää takaisin kellariin*
Tulin imurin kans tähän koneen lähelle, mutta näkymätöntä tekstii Sulla oli. Ajattelin vastata heti, että saan Sinut pois piilosta. Ei nyt ole aikaa leikkiä Muru piilosta:)))
Auringon kiipeämisen takia miekin jouduin ottaan taas pölyhuiskun ja imurin, nyt kyllä soi armon aurinko ja on vielä pilvessä.
Kauhian hienon runon Sie mulle paiskasit...siit niiata niksautan;)
...aattehesi kauas entää, tulevaan kesään...
Kaunis ja hieno runo. Tykkäsin.
Tompalle kiitos...mutta eikö ole jännä juttu, kuinka joku jää ihmisenä kulkemaan rinnalle erosta huolimatta...
... Se askeltaa siinä rinnalla kultaiset muistot.
Hyvä voittaa aina pahan eikö=)
kultaa muistot kantaen päivästä toiseen unelmissa. Kiitos sanoistasi ja illan jatkoja:)
Siehän olet nostalgisissa
tunnelmissa täällä...
Joskus vaan on niin
mahdotonta unohtaa jotakin
ihmistä mielestään, vuosienkin
päästä häntä voi vielä mukanaan
kuljettaa...
Kaunist ol Kaaru!
Tees mulle joku taikajuoma, simahdin eilisestä. Aivan uutta et toi mun moottori yski. Hyvä et Sinä jaksoit poiketa...thanks:)
kaaru sinäpä olet sopuisa kun kahta ihmistä kannat
meinaan omaas ja häntä joka on palannut
hän taitaa olla merikarhu kun ei laineita pelkää
(:=)
ihan rauhoitti lukea tätä
toi hyvä "pakko kun rahat loppui", nauraa näin aamusta...tosi hyvä idis.
Kiva kun lomas päättyi, tuot tänne sitä "huumorinkukkaa" vakavilla sanoilla. Kiitos
Heleitä säveliä kuulin
hennoilta aalloilta
joiden pinnassa Aurinko
kukki säteillään
minulle hymyillen
kuin silmää iskien
hellää kosketusta
väreili ihollani
jossa tuulen väreet
ilakoi viereeni
onneaan tuomaan
kuin kasvoja luonnon
kauneudessa jotka
väreillään sydämeeni
koskettamaan
hiljaista hyväilyjä
kulki mieleni
vartaloilla
voimistaen otteensa
taittoi minuun
puristaen uumalleen
maailmaansa viemään.
Ja kaikkialla värejä
syttyi tunteena palamaan,
korkeuksiin liekkimme
roihuamaan.
Tässä aikaa muistelen kun
Marinfristille vastaus
runoja tein.
kiitos hienosta runostasi, olen otettu jos tämä oli mulle..kiitos:)
Itse noita vastarunoja tehtailen eli mun sormet saa jonkinlaisen kipinän aikaiseksi. Välillä yritän muuta, mutta kun katson mitä ne kirjoitti, niin runontapanenhan se taas;)
Sovitaan näin että oli Sinulle
tarkoitettu...oli se,usko nyt
vain.
Itse pidän vastarunojen
tekemisestä,katsos kun
pohjatyö tehty,niin on
ainakin minulle helpompaa
jatkaa tai vastata...
Hyviä aikoja eteenpäin
ja mielen lumoa Auringossa
... - voi tätä nuoruuttamme.