En halua jonkun muun
vievän minua eteenpäin
omana herrana oleminen
kiehtoo ja miellyttää enemmän
Yksin olen kuitenkin
vain ajopuu joen tyrskyissä
kiinnostaisiko sinua
ajelehtia puuna viereeni
Kaksin pystymme helpommin
juurtumaan kiinni rantoihin
saamme paremman otteen elämään
toisella tapaa yhdessä ja erikseen
vievän minua eteenpäin
omana herrana oleminen
kiehtoo ja miellyttää enemmän
Yksin olen kuitenkin
vain ajopuu joen tyrskyissä
kiinnostaisiko sinua
ajelehtia puuna viereeni
Kaksin pystymme helpommin
juurtumaan kiinni rantoihin
saamme paremman otteen elämään
toisella tapaa yhdessä ja erikseen
Vastaukset 18
Vanhimmat
...ihana pyyntö, toivottavasti onnistut;)
vesi syö rantaa
nakertaa maata altamme
repii juuriamme mukaansa
ja me taistelemme:)))
...meitä on monta, jotka vain ajelehdimme yksin...
Tukea ja kannustusta tarvitaan, joskus elämä on taistelua.
' kaksin pystymme helpommin '
ja sitä rataa. Vaikkapa ajopuuna, kunhan kulku
on rinnakkain.
Kyllä vain taas runostas pidin.
...ja välillä erikseen, useimmiten kuitenkin yhdessä...
*hymyilee*
..olet joskus ennenkin kirjoittanut tuosta samasta aiheesta omana herranaan olemisesta. Jos et pahastu, sanoisin leikilläni, että aivankuin "luomakunnan kruunu" hiukan pelkäisi statuksensa puolesta. Minusta taas olisi oikein mukavaa, jos minua pikkuisen komenneltaisiin *haaveellinen huokaus*. Osaan kuitenkin olla aika itsepäinen, jos katson olevani oikeassa. Siltikään en kenenkään puolesta halua päättää asioista, en edes tuon jälkeläisen. Hänellekin kysyttäessä tarjoan vaihtoehtoja, joita sitten itse harkitsee.
Tuo "yhdessä ja erikseen" kuulostaa mukavalta tavalta elää luottamuksellisessa suhteessa. Ei sitä tarvitse kulkea koko ajan yhdessä ja harrastaa samoja asioita. Ihanteellinen parisuhde mielestäni on juuri sellainen, jossa ollaan tasavertaisessa asemassa ja johon luottamus, kunnnioitus ja rakkaus tuo sitä ihanaa lisävirtaa. Voimaa siitä, että tietää toisen välittävän ihan oikeasti.
No joo, tuon kaiken olisi voinut sanoa yksinkertaisemminkin. Jos ei olisi kysymys upeasta runosta ja jollei oltaisi tässä palstalla, riittäisi vastaukseksi yksi sana "KYLLÄ".
Kiitokset pohdintaa herättäneestä lukuhetkestä : )
...mietin runoa kirjoittaessani tuota samaa...
Nimittäin, että alanko jo toistaa itseäni ja itsenäisyyden hakuisuuttani. Mutta tuo omana herrana oleminen tuntui, niin hyvältä runon alkuun, etten raaskinut jättää sitä pois *hymyilee*.
Kyllä minuakin komennellaan ja melko hyvin sitä siedän, useimmiten on kuitenkin kyse hyväntahtoisesta asioiden yhteisestä hoitamisesta. Useimmiten sellaiset, jotka eivät pysty ottamaan ohjeita vastaan tai haluavat itse hoitaa kaiken, jäävät yksinäisiksi erakoiksi. Sellainen en halua koskaan olla. Kaipaan ihmistä ja ihmisiä lähelleni.
Hieno viestisi lämmitti mieltäni. Kiitos.
Niin jokainen meistä on
oman elämänsä valtias..
Mutta on mukavaa kun joku jakaa
iloja ja murheita matkan varrella=))))
Pidin runostasi Tomppa!
...on varmasti jokaisella riittävästi, niiden jakaminen helpottaa...
Kuten myös ilot ja riemunhetket kaksinkertaistuvat toisen kanssa.
Kiitos noita sanoistasi.
Laskea ne kosketti,
koettu kivikkoiset karikot ja
sieltä yhdessä laskeutua,
lähekkäin vierekkäin.
Kädestä pitää,
katsoa silmiin ,
sanoa,
rakastan Sinua.
"Ajopuu"
kaihoisaa eteenpäin menoa,
ihan siitä elämästä, on kysymys, kiitos...Liisa
...tulee joskus elämän koskia laskiessa, mutta...
Elämän virta vie ihanasti.
Mukava palautteesi kosketti minua, kiitos Liisa.
Yhdessä ja erikseen... siinäpä se =)
Tykkään kovasti
...sitäpä juuri, yhdessä ja erikseen...
Minäkin tykkään elämästä, runoudesta, kauneudesta ja rakkaudesta.
Kiitos Mys
...Tommy sinulta taas...
Olla oma herra vai kaksi puoli lahonnutta tukkia.
Suuria kysymyksiä.
Mää tykkäsin=)
...antaa viitteitä jo tuolle lahonneitten tukkien puolelle...
Mieli on kyllä reipas ja vastaukset hallussa moniin kysymyksiin.
Kiitos Krisse
Juurruttele kuule ihan yksinäsi tai jonkun toisen kanssa.
...kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään tiedustelu, vaan ainoastaan rakkausruno...
ja etenkin koskipaikoissa helpompi edetä, kun ei tarvitse yksinään ajelehtia. Vaikka ei aina niin kiinni toisissaan, niin saman virran vietävinä, siinä käsien ulottuvilla...hieno runo. Pidän tästä.
...vie meitä koko ajan...
Joskus tasaista ja tyyntä, toisinaan koskipaikoissa melkoista kuohuntaa.
Kaksin on parempi.
Kiitos pups sanoistasi.