nyt varmaan viimeisen kerran teitä kaikkia täällä kiusaan, mutta ajattelin nyt teille kaikille kertoa tästä meidän tilanteesta taas vähän.
neiti jää kotiin. tuntuupa oudolta sanoa tuo ääneen, tai edes ajatella. nyt saanut itseään niskasta kiinni ja kertonut lähimmille ystäville ja sukulaisille.
kaikesta huolimatta kaikki ovat ottaneet uuden tulokkaan suurella riemulla ja rakkaudella vastaan. kerroin kyllä että olin jo päättänyt adoptioon annosta ja sen vuoksi en ole kertonut aiemmin, hyvä etten selkääni saanut.
kaikki vaan sanoivat että olisin vain kertonut, etten koskaan jää yksin kun onhan minulla kaikki läheiset.
lapsen isä on nyt myös kuvioissa, sen mitä töiltään kerkeää. kuulema auttaa kyllä neitin kasvatuksessa, mutta kun toista kertaa en enää miehen varaan omaa jaksamistani jätä niin olen ollut edelleen yhteydessä pelaan ja omaan soppaan.
sain ihan kädestä pitäen mallia miten pyytää apua jos siltä tuntuu, ja ettei se ole häpeä.
isommat sisarukset olivat ihmeissään, kun eihän se maha edes ole niin iso. mutta toista odotetaan innolla.
itse olen ollut hieman hämillään. toiset odottavat innolla vauvaa sen 9kk, minä olen vasta nyt antanut itselleni luvan edes välittää toisesta. mutta pakko on myöntää että itsellä pääs itku kun lapsen isä tuli päätöksen teon jälkeen kukka puska kädessä käymään ja sanoi vaan et kyllä me vielä selvitään.
ja niin me tehdään.
kaikki me neljä.
äippä ja kolme äitin rakasta.
mutta näin kuuluu tänne ja kaikille hyvää kevättä, meille taitaa ainakin paistaa aurinko..
neiti jää kotiin. tuntuupa oudolta sanoa tuo ääneen, tai edes ajatella. nyt saanut itseään niskasta kiinni ja kertonut lähimmille ystäville ja sukulaisille.
kaikesta huolimatta kaikki ovat ottaneet uuden tulokkaan suurella riemulla ja rakkaudella vastaan. kerroin kyllä että olin jo päättänyt adoptioon annosta ja sen vuoksi en ole kertonut aiemmin, hyvä etten selkääni saanut.
kaikki vaan sanoivat että olisin vain kertonut, etten koskaan jää yksin kun onhan minulla kaikki läheiset.
lapsen isä on nyt myös kuvioissa, sen mitä töiltään kerkeää. kuulema auttaa kyllä neitin kasvatuksessa, mutta kun toista kertaa en enää miehen varaan omaa jaksamistani jätä niin olen ollut edelleen yhteydessä pelaan ja omaan soppaan.
sain ihan kädestä pitäen mallia miten pyytää apua jos siltä tuntuu, ja ettei se ole häpeä.
isommat sisarukset olivat ihmeissään, kun eihän se maha edes ole niin iso. mutta toista odotetaan innolla.
itse olen ollut hieman hämillään. toiset odottavat innolla vauvaa sen 9kk, minä olen vasta nyt antanut itselleni luvan edes välittää toisesta. mutta pakko on myöntää että itsellä pääs itku kun lapsen isä tuli päätöksen teon jälkeen kukka puska kädessä käymään ja sanoi vaan et kyllä me vielä selvitään.
ja niin me tehdään.
kaikki me neljä.
äippä ja kolme äitin rakasta.
mutta näin kuuluu tänne ja kaikille hyvää kevättä, meille taitaa ainakin paistaa aurinko..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihana kuulla tälläinen viesti. Onnea teille oikein sydämen täydeltä.
Olet tehnyt monta hyvää päätöstä. Päätit synnyttää, päätit kertoa isälle vauvasta, ja päätit pitää vauvan ja nyt vielä koko teidän suku saa iloita hänestä. Olette onnellisten tähtien alla koko konkkaronkka. Olit kiva kun kerroit tänne palstalle tuon ilouutisen.
itse sulle kans sillon kirjottelin aikanaan myös kannustuksi avauvan pitoon ja kirjoitin aika kärkkäitä mieleipiteitä siitä kuinka julma ihmismieli onkaan kun oman lapsen voi antaa pois jne.
mutta,edelleen olen sitä mieltä että oma lapsi on osa myös sinua ja että,itse en kuunapäivänä voisi omaa antaa pois oli sitten tilanne mikä tahansa.
itselläni tilanne on tämä:
26v ja kolme lasta : 4v 2v ja 10kk
eka oli vahinko ja olin yksinhuoltajana raskauden alusta loppuun kunnes sitten tapasin tämän nykyiseni jonka kanssa meillä on kaksi muuta ihanaa lasta.
toka lapsi oli erittäin suunniteltu mutta vika olikin jo iso onnettomuus :( en kestänyt ajatusta olin jo aivan puhki henkiseti näistä kahdesta.
aborttiin kun olin menossa ja näin pienen kuvaruudussa hommat loppu siihen ja menin kotiin.
toivoin keskenmenoa ja muuta kamalaa koko raskauden ja olin aivan onneton loppuun saakka.
mutta,vasta synnytyssairaalassa aloin tajuta että SE VAUVA TODELLA ON NYT KÄSILLÄ! :) ja kotona aloin vauvaan kiintymään.
nyt kun katson asiaa näin 10kk eteenpäin,niin hyvinhän me pärjätään!! :) ja tää mun oma kullannuppu on mun silmäterä ja oma mussukka!!
rakastan tätä kilttiä ja rauhallista pientä sulosita lasta niin paljon että jopa kun ajattelen ajatuksiani silloin odotusaikana niin saavat mut ihan kyyneliin.
vihasin lasta sisälläni ja vihasin elämääni.
nyt rakastan tätä kaikkea!!!
kyllä pärjää kun haluaa ja on avoin ja pyytää apua!!
pärjäile ja RAKASTA sitä sun pientä nuppuas siellä kotona!!anna sille kaikkes ja pidä sitä hyvänä,nhyt se sulla kotona nyt se on sulla käsivarsilla,nyt se on ÄIDIN luona.
nyt sun tyttö on kotona
onnea teille kaikille!
Aivan mahtava päätös.
Kyllä oikein sydäntä lämmitti lukea tälläinen viesti!