Olin juuri avioitunut, ja ensimmäistä joulua vietin vaimoni kotona. Heillä oli tapana jouluksi kutsua kaikki vävypojat perheineen joulua viettämään. Yksi vaimoni siskoista oli käynyt etelän auringossa ja halusi näyttää rainakuvia matkaltaan. Kun tila oli ahdas, istui vaimoni minun sylissä. Puhelin soi ja vaimoani pyydettiin puhelimeen. Samoin lähti vieressä istunut lankoni. Minä siirryn hänen paikalleen paremmin nähdäkseni. Luulin vaimoni tulleen takaisin seisomaan viereeni. Ajattelin vähän lämmittää jo vaimoni tunteita hyväilemällä hameen alta kädelläni reiden sisäpuolta. Silloin kuulin vaimoni keskustelevan keittiössä äitinsä kanssa. Silloin tajusin että, vaimoni siskohan se siinä seisoi ja minulla käsi hameessa. Ei auttanut muu kuin olla ihan hiljaa ottaa varovasti käsi pois ilman säikähdystä. Onneksi vaimon sisko luuli miehensä sillä lämmittävän.
Jälkikäteen ajattelin kuitenkin positiivisesti että, parempi vaimon sisko kuin anoppi.
Jälkikäteen ajattelin kuitenkin positiivisesti että, parempi vaimon sisko kuin anoppi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli tästä mieleen oma tapaus jossa appi ja anoppi kutsui vävypojat aina juhannukseksi ranta mökilleen juhannusta viettämään. Appiukolla oli jo perinteeksi tullut tapa tarjota vävypojilleen tuhdit konjakkilasilliset. Appiukkoa alkoi jo vaivata lievä dementia. Kun lasit oli jo juotu tyhjäksi, appiukko kysyi ” jokos minä tarjosin konjakit”? Kukaan ei kehdannut sanoa ettei vielä oltu saatu. Yksi vävystä sanoi myöhemmin että, ei se varmaan ensi juhannuksena muista kysyä joko saatu, ja saadaan juoda pullo tyhjäksi. Tuli seuraava juhannus ja toive toteutui, mutta valitettavasti niin, ettei appi muistanut edes sitä että, juhannuksena piti tarjota vävyille konjakkia.