Onko

Varmaan löysi sen sieltä vintin sahanpuruista,
vaikea nimittäin kuvitella, että olisi sen varta vasten jostain hankkinut.
Olen minäkin sen varmaan joskus lukenut, mutta satavarmasti en aio lukea uudestaan, en sentään ihan niin paljon Metsola-fani ole.

tiedosta kirjoitti:

Varmaan löysi sen sieltä vintin sahanpuruista,
vaikea nimittäin kuvitella, että olisi sen varta vasten jostain hankkinut.
Olen minäkin sen varmaan joskus lukenut, mutta satavarmasti en aio lukea uudestaan, en sentään ihan niin paljon Metsola-fani ole.

Olen kuullut, että vihreät ekohihhulit arvostavat vanhoja dekkareita suuresti, erityisesti Agatha Christien kirjoittamia. He kokevat hänet eräänlaiseksi aatesisarekseen ja pitävät Hercule Poirotia sankarinaan.

Ensinnäkin Hercule Poirotillahan ei ole autoa, vaan hän liikkuu yleensä julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi junalla aina kun se vain on mahdollista.

Toiseksi, Poirot asustaa Englannissa, jossa asuntoja ei juurikaan lämmitetä. Yksinkertaiset ikkunat, avotakan, kivihiilen polton ja ylisuuret linnat tai kartanot voi antaa anteeksi, koska Christien romaaneissa on yleensä paljon porukkaa koolla yhdessä paikassa eli energiaa käytetään loppujen lopuksi tehokkaasti.

Kolmanneksi, Christien romaaneissa juodaan usein teetä, jota vihreätkin kahvin sijasta suosivat.

Lisäksi Christien suurelle osalle vihreitä dekkareissa esiintyvät hovimestarit, seuraneidit, lastenhoitajat ja yläluokkainen elämä tuovat mieleen isovanhempien ja vanhempien kiehtovia kertomuksia omasta lapsuudestaan eli oman sukuhistorian.

suuresti kirjoitti:

Olen kuullut, että vihreät ekohihhulit arvostavat vanhoja dekkareita suuresti, erityisesti Agatha Christien kirjoittamia. He kokevat hänet eräänlaiseksi aatesisarekseen ja pitävät Hercule Poirotia sankarinaan.

Ensinnäkin Hercule Poirotillahan ei ole autoa, vaan hän liikkuu yleensä julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi junalla aina kun se vain on mahdollista.

Toiseksi, Poirot asustaa Englannissa, jossa asuntoja ei juurikaan lämmitetä. Yksinkertaiset ikkunat, avotakan, kivihiilen polton ja ylisuuret linnat tai kartanot voi antaa anteeksi, koska Christien romaaneissa on yleensä paljon porukkaa koolla yhdessä paikassa eli energiaa käytetään loppujen lopuksi tehokkaasti.

Kolmanneksi, Christien romaaneissa juodaan usein teetä, jota vihreätkin kahvin sijasta suosivat.

Lisäksi Christien suurelle osalle vihreitä dekkareissa esiintyvät hovimestarit, seuraneidit, lastenhoitajat ja yläluokkainen elämä tuovat mieleen isovanhempien ja vanhempien kiehtovia kertomuksia omasta lapsuudestaan eli oman sukuhistorian.

Loistava oivallus!

Pitäisköhän joskus rikkoa jonkun vihreämmän teenlipittäjän illuusio muistuttamalla (brittiläisen) tee-kulttuurin pimeästä puolesta?