hämmennystä
kyyneleitä
intohimoa
harhaa;
olen ja en ole täällä
ei helvetti !
vaikka heittäisin
jokaisen rantakiven leiviksi veteen
hämäykseksi, unohdukseksi
että jäisi vain sileä, valkoinen hieta
olet siltikin minussa kaikkialla
suonien sykkeenä
hetkellisinä ja pitkäaikaisina menetyksinä
suloisina paluina
adagioina
kyyneleitä
intohimoa
harhaa;
olen ja en ole täällä
ei helvetti !
vaikka heittäisin
jokaisen rantakiven leiviksi veteen
hämäykseksi, unohdukseksi
että jäisi vain sileä, valkoinen hieta
olet siltikin minussa kaikkialla
suonien sykkeenä
hetkellisinä ja pitkäaikaisina menetyksinä
suloisina paluina
adagioina
Vastaukset 21
Vanhimmat
...sydämessä myllertäviä
ja toinen kuin aaltoina kulkee siellä
lempeästi tuulen työntämänä
tai hyökyvänä kuin koskien pauhuna...
mutta silti...
liian hitaasti.
olipa jännä runo,
sävyltään tuttua ja turvallista sinua
mutta sanoiltaan vähän erilaista.
hyvä upea linda!!!
jotain erilaista ainakin yritin, etten vallan
jämähtäisi vanhoihin kaavoihini.
Kirjoitin 3 runoa eilen illalla, tämä oli yksi
niistä. Pari muuta sitten taas ehkä enemmän näköisiäni.
Mukavaa jos pääsin ' yllättämään '
Kiitos Jouni ja touhukasta päivää sinne pohjoisen
kauniisiin maisemiin.
olipa yllättävä, melkein sanoisin miehekkääksi tätä kirjoittamaasi. Mielenkiintoinen kuitenkin.:)
vai että miehekkään oloinen. Tässä se taas
nähdään, kuinka jokainen lukija kokee runon eri
tavoin ja kirjoittajakin ( en siis itse koe sitä
mitenkään miehkkään oloiseksi, vaikka siinä nyt
olikin se kirosana välissä )
Kiva kuitenkin, että poikkesit lukemaan ja kom-
mentoimaan.
Kiitos.
.. perustellaanpa, siinä kun oli semmoista testosteronimaista uhoa, ilman kirosanaakin, siksi tällainen kommentti, eipä muusta syystä.:)
varsin hyvä ja kattava perustelu. Tietäisitpä
muuten minkälainen tämä pakkaus on suuttuessaan,
siinä lähtee variksetkin langoilta * nauraa *
Jotta sitä testosteronia taitaa silloinkin olla
ilmassa enemmän tai vähemmän.
Kiitti lisäselvennyksestä Ve-mi-ni.
tästä muodonmuutoksesta.Runossasi mennään
kovalla vauhdilla syvälle toiseen ihmiseen.
Vaikka käännän kaikki rantojen kivet
olet siltikin minussa ja vaikka olen poissa
olet siltikin minussa,odotan kuitenkin
paluutasi.IHANAA luettavaa linda.RÄISKETTÄ!
KEHIIN!
suinkaan ainoa lajissaan ollut, olen joskus aiko-
ja sitten kirjoittanut jotain samantyyppistä.
Eiköhän se kuitenkin ole ihan piristävää poiketa
toisinaan totutusta tyylistä, ettei vallan jämäh-
dä samaan muottiin, luulisin.
Rantojen kivien kääntely oli jonkinlainen harha
välissä, kuvasi kaiketi puhdistusta tai kaiken
taakse jättämistä. Eikä se sittenkään auttanut,
joku erityinen on kuitenkin jokaisessa hengenve-
dossa mukana. En tiedä, oliko se rantakivien tyh-
jentäminen rannalta edes sopiva koko runosäkeiden
väliin, mutta nyt on turha enää räpiköidä.
Mutta aivan ihanasti Sinä asian taas kerran
oivalsit ja sanoiksi puit siitä räiskeestä, jon-
ka yritin siihen saada.
Kaunis kiitos.
Olipas upea runo kertakaikkiaan! Täydellinen kokonaisuus. Tässä on tuhlailtu kauniita kuvia: 'sileä, valkoinen hieta', 'hetkelliset ja pitkäaikaiset menetykset', 'suloiset paluut', 'adagiot', 'rantakivien heitto hämäykseksi ja unohdukseksi' jne. jne.
Olen todella vaikuttunut tästä, tämä oli hyvä.
rehellisesti sanoen; olen puulla päähän lyöty pa-
lautteesi tainnuttavasta sisällöstä. Olihan tämä
runoni tietty poikkeava ns vakituisesta linjasta-
ni, mutta ei ainutkertainen kuitenkaan. Mutta Si-
nä et ehkä ole ollut vielä silloin tällä saitilla
kun olen edellisiä tuonut. Ei niitä nyt mitenkään
pilvin pimein ole ollut, mutta ollut kuitenkin.
Oma lempparini, jonka tähän runooni ujutin, oli
nimenomaan tuo ' adagiot ' Halusin kuvata palui-
den suloisuutta jotenkin toisin, ja sitten se
syttyi kuin lamppu pään päällä. Luontoelementit
sitä vastoin taas ovat osa minua olleet aina,
niin kuin nyt tässä oli mainitsemasi ' sileä,
valkoinen hieta '
Arvaa vaan, kuinka vaikuttunut minä olen Sinun
palautteestasi !
Kiittää ja pokkaa Linta-Maaria.
Tässä se on.
Joka sanassa, kaikki kaikesta.
Loistava. Ei jättänyt mulle enää sanoja.
olen vieläkin hiukka pihalla tuosta Miekkosen pa-
lautteesta ja nyt sitten Sinä !
Olihan Sinulla sanoja, oikein miellyttäviä joi-
den arvoiseksi en edes runoani koe.
Kiitos Mandy.
Olkoon taistelutanner ja se
kaikki kauhistutava. Haavoittuneiden
huudot. Kuolevien valitus läpi yön.
Minä jätän sen kaiken ja en suostu
jäämään siihen..
Minulla on sinun tuoksusi tallella.
Kaiken läpi muistan sinun ihostasi
joka millimetrin. Joka luomesi sijainnin.
Hymysi kuva on minun mielessäni ja
kosketuksesi viipyy vartalossani.
Mitä sitten vaikka matka on pitkä.
Minä vaistoan sinut merienkin takaa.
Vaikka olisi kuiva aavikko ja tekisin
janoissani kuolemaa, minä jatkan.
Vaikka kuuma hiekkatuuli koettaisi
uuvuttaa, minä tulen. Olkoon kaikki
minua vastaan, en luovuta ikinä.
Vasta sinussa on päiväni illassa.
Kun näen jo kaukaa sinut ja
että odotat. Että sylisi on avoinna.
Itken kaipuuni ja huudan riemua.
Huudan kuin alkukantainen. Kuin
mies, jolla on vain yksi Rakkaus.
Se on kuityenkin enemmän kuin
mitä koskaan uskalsi nähdä unta.
http://www.youtube.com/watch?v=4iIYRZWBd9Y
Kiitos runostasi.
Rakkautta ei voi unohtaa,
mutta joskus se on uni,
johon voi nukahtaa.
Ja kun herää, on uudessa
Rakkaudessa. Ja itkee
erilaisia onnen kyyneliä.
Rakkauden vuoksi.
Väkevää ja vahvaa Naisen
Rakkaurunoa.
Taidolla rakennettu runo
säkeineen.
Puhutteleva ja koskettava.
On helppo mennä mukaan elämään,
kokemaan ja tuntemaan.
Runosi toimi ja eli. Ja oli
kokemus saada olla mukana.
Hieno runosi.
Iloa ja voimia, kannustusta,
päivääsi aurinkoiseen.
niin nautinnollisia taideteoksia, kuin runosi
ovatkin, niin teet mielestäni kyllä melkoisen
virheen, ettet laita omia aloituksia. Liian moni
jää niistä paitsi, kun piilotat ne toisten runo-
jenn sisään. Kerrassaan upeita kielikuvia nytkin
koko runo pullollaaan, ettei voi kuin ihmetellä
yhä uudelleen ja uudelleen taitoasi.
Mielestäni nuo yhden rivin korostukset säkeiden
välissä on ihan omanlaisensa mauste. Ne antaa
runolle jonkinlaisen tuen tai jotain, en löydä
oikeita sanoja.
Liite oli nappi kaikilta osin, hieno.
Lainaan palautteestasi jotain
' Rakkautta ei voi unohtaa
mutta joskus se on uni,
johon voi nukahtaa.
Ja kun herää, on uudessa Rakkaudessa
Ja itkee
erilaisia onnen kyyneliä '
Ei tuotakaan kukaan muu olisi osannut oivaltaa
niin kuin Sinä, vaikka en omaa runoani koe kos-
kaan onnistuneeksi. Mutta myönnän kyllä, että
tässä tapauksessa koin kyllä onnistumisen riemua
ainakin tovin.
Kiitos !
kokonaisuus ihmisen pohdiskelevasta
ajattelusta toista ihmistä kohtaan.
Syvä rakkauden osoitus ja tunteiden
tunnustus joita ei voi piiloittaa
edes rantakivien heittelyyn.
Kiintoisaa luettavaa linda.
pohdiskeleva ja miellyttävä palaute Sinulta,
kuten aina.
Kaunis kiitos.
kivileivät pommpivat veden pinnalla
kunnes vauhti loppuu
vajoten piiloon peittyen hiekalla
nouseeko veden pinta
pienentyykö ranta ?
..
Montako leipää sait ?
&: )
http://www.keuruu.fi/pihlajavesi/20052006/06kesakuu/20kivileipia/index.htm
jopas olitkin linkin keksinyt etsiä.
Ja sitten tuo lilliputti-runonenkin vielä,
kiitos Uni, Unisein - molemmista.
Höh, en oo vielä heitelly niitä leipäkiviä vaik-
ka ne runoissa molskahtelivatkin =)
&:)
tämä sopii
lumettomalle jäälle
http://fi.wikipedia.org/wiki/Curling
lämpösii unia
johan olikii melkonen möhkäle tuo,
ja laji minulle aivan vieras.
Kiitos toivotuksesta Unisein.
Tuli muuten mieleen, Sinähän voisit kirjoittaa
siittä suuremmasta kivestä. Ei siis siitä, mikä
tai mitkä linkissä oli. Vaan jostain sellaisesta,
jonka olet siellä mökkimaisemissasi nähnyt.
Mietihän.
jaa
onhan siellä kiviä
pitää löytää se
oikea kivi