Kohotan sinun kasvosi kuin konjakkipikarin ja juon sen arvokkaasti, suun, silmät, hiukset, hymykuopat kaikki kerralla. Saatan kuulla hiljaisuuden läpi, kuinka ajattelen sinua vieläkin lämpimästi. Olen käynyt usein siellä entisellä kohtauspaikallamme ja minua väsyttää se tapa jolla raatelen itseäni. Näin en voi olla ajattelematta tällaisen kauniin aamun sarastaessa, jolloin aurinko luo ensi säteitään. Silmäys menneisyyteen, askel taaksepäin ja samassa muistot tulvivat mieleeni. Minulle ei koskaan tule olemaan syytä unohtaa.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=iu-rLA4POkI
että olen hauras ja särkyvä?
Tiedän, että ajattelet minua, tunnen sen vaan jotenkin sisimmässäni :)
Jomman kumman meistä oli kuitenkin jonakin päivänä se tehtävä, kadottava toistemme elämästä. Ajattelin, että sinä vahvempana kestäisit sen paremmin, jos minä lähden ensin. Pelkäsin, että meistä tulee pakkomielle toisillemme.
Minäkin olen käynyt siellä lukemattomia kertoja. Mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampi oli löytää sanoja.
Tuntuu hyvältä, että sinä vielä muistat minut...:)
Molemmat silmät auki kuin kesään empivä koivun silmut, ja aamuinen valo oksien välistä, ei kiirettä mihinkään.
Tällaista tekstiä on ilo lukea! Kiitos - kaunista, herkkää, surumielistäkin. Jos lyhyt tarinasi todellisuuteen perustuva, niin olette onnekkaita molemmat, kun olette kerran kohdanneet. Ei ole syytä unohtaa.
Näin se menee, jotain ei unohda... siis Jevgeni Javtusenkon runo vapaasti käännettynä: Sinua ajattelen keväisinä öinä, kesäisinä öinä ajattelen sinua. Syksyisinä öinä sinua ajattelen ja talvisina öinä ajattelen vain sinua.
Olipa upea:))) Vaikka varmaankin olit sanasi suunnannut jollekin sinulle erityiselle....
miesc kirjoittaa noin ihanasti?!?