Selailin vähän noita vanhempia viestejä ja luin
keskustelun otsikolla "maksulliset paha pettymys".
Koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta
niin ajattelinpa heittää muutaman kommentin.
Ensinnäkin "sika ostaa seksiä.." ei se aina ole
ihan noin yksinkertaista. Maailmaan mahtuu monta
miestä joilla ei ole uskallusta/mahdollisuutta
vakituiseen rakastettuun tai seksikumppaniin.
Olen itse ollut maksullisens naisena ja
asiakkaissani oli esim. liikenneonnettomuudessa
vammautunut mies, jolla oli "pissapussi" . Se
hävetti häntä sen verran ettei hän uskaltanut
yrittää kontaktia ns. "normaalien" naisten kanssa.
On myös paljon vanhempia (miksei nuorempiakin)
leskimiehiä ja miehiä jotka yksinkertaisesti
eivät halua uutta suhdetta, mutta seksuaaliset
tarpeet heillä tietenkin ovat jäljellä.
Varmasti yksinkertaisempaa, vaivattomampaa ja
rehellisempää on maksaa palveluista huoralle kuin
etsiä yhden illan nainen esim. ravintolasta,
tarjota koko ilta ja esittää kiinnostusta toisen
persoonaa kohtaan kun itseasiassa kiinnostaa
pelkkä vittu.
Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, sitä
ilmankin voi tietysti elää, mutta se valinta on
jokaisen henkilökohtainen asia.Toisen ihmisen
tuomitseminen siitä että hän käyttää
seksipalveluja on verrattavissa siihen että
ronkkisi vieraan ihmisen jääkaappia ja
määrittelisi mitä hänen sopii syödä ja mitä ei.
No, meitä huoria on monenlaisia kuten
minkätahansa ammattikunnan edustajia.Olen itse
ollut töissä sekä "vapaana yrittäjänä" että Night
Clubeissa ulkomailla, ja voin taata että
ammattinsa vakavasti ottava huora on sekä hyvä
seksikumppani että tautivapaa. Kondomi on yhtä
asiaankuuluva kuin pensseli maalarille
työvälineenä, useammin se tuppaa unohtumaan ei-
maksullisissa irtosuhteissa.Ja ammatissaan
kannattaa olla hyvä,vakituiset asiakkaat ovat
huorallekin kannattavampia,miellyttävämpiä ja
turvallisempia.
Ja niistä tunteista... Kaikki seksi ilman
rakkautta,ts.pelkkä seksuaalisten tarpeiden
tyydyttäminen on rinnastettavissa masturbaatioon,
on jokaisen henkilökohtainen asia käyttääkö
siihen omaa kättä vai toisen kehoa, huoran kanssa
asiasta on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys.
Sitäpaitsi, kuten äsken jo kirjoitin, meitä
huoriakin on monenlaisia. Minä omalta kohdaltani
olen omille asiakkailleni ollut sekä hellä että
huomaavainen, ammattiylpeys ei antanut periksi
maata vain ja tuijottaa kattoon. Saattaa tietysti
johtua siitäkin että todella nautin seksistä enkä
harjoittanut ammattia pelkästään rahan vuoksi.
Nykyisin minulla on niin sanottu tavallinen
ammatti, mutta olen pohtinut tätä asiaa monelta
kantilta. Huora-aika elämässäni on asia josta en
paljon huutele, ymmärrettävistä syistä. En silti
edelleenkään näe ammatissa niin paljon
moralisoitavaa ja yököttävää kuin useimmat
palstan kirjoituksista päätellen , saatika häpeä
tuota aikaa elämässäni,mutta en myöskään ehdoin
tahdoin halua olla ympäristön yleisen pahennuksen
kohteena kuten kävisi jos asian julkistaisin
kaikelle kansalle.
Kirjoitukseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan
ketään vaikka varmasti muutaman kiukkuisen
kommentin tulen saamaankin, mutta jos jotakuta
kiinnostaa rakentava keskustelu asiasta niin olen
siihen valmis.Jospa tässä maailmassa joskus
suvaitsevaisuus erilaisia valintoja kohtaan
kasvaisi...
keskustelun otsikolla "maksulliset paha pettymys".
Koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta
niin ajattelinpa heittää muutaman kommentin.
Ensinnäkin "sika ostaa seksiä.." ei se aina ole
ihan noin yksinkertaista. Maailmaan mahtuu monta
miestä joilla ei ole uskallusta/mahdollisuutta
vakituiseen rakastettuun tai seksikumppaniin.
Olen itse ollut maksullisens naisena ja
asiakkaissani oli esim. liikenneonnettomuudessa
vammautunut mies, jolla oli "pissapussi" . Se
hävetti häntä sen verran ettei hän uskaltanut
yrittää kontaktia ns. "normaalien" naisten kanssa.
On myös paljon vanhempia (miksei nuorempiakin)
leskimiehiä ja miehiä jotka yksinkertaisesti
eivät halua uutta suhdetta, mutta seksuaaliset
tarpeet heillä tietenkin ovat jäljellä.
Varmasti yksinkertaisempaa, vaivattomampaa ja
rehellisempää on maksaa palveluista huoralle kuin
etsiä yhden illan nainen esim. ravintolasta,
tarjota koko ilta ja esittää kiinnostusta toisen
persoonaa kohtaan kun itseasiassa kiinnostaa
pelkkä vittu.
Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, sitä
ilmankin voi tietysti elää, mutta se valinta on
jokaisen henkilökohtainen asia.Toisen ihmisen
tuomitseminen siitä että hän käyttää
seksipalveluja on verrattavissa siihen että
ronkkisi vieraan ihmisen jääkaappia ja
määrittelisi mitä hänen sopii syödä ja mitä ei.
No, meitä huoria on monenlaisia kuten
minkätahansa ammattikunnan edustajia.Olen itse
ollut töissä sekä "vapaana yrittäjänä" että Night
Clubeissa ulkomailla, ja voin taata että
ammattinsa vakavasti ottava huora on sekä hyvä
seksikumppani että tautivapaa. Kondomi on yhtä
asiaankuuluva kuin pensseli maalarille
työvälineenä, useammin se tuppaa unohtumaan ei-
maksullisissa irtosuhteissa.Ja ammatissaan
kannattaa olla hyvä,vakituiset asiakkaat ovat
huorallekin kannattavampia,miellyttävämpiä ja
turvallisempia.
Ja niistä tunteista... Kaikki seksi ilman
rakkautta,ts.pelkkä seksuaalisten tarpeiden
tyydyttäminen on rinnastettavissa masturbaatioon,
on jokaisen henkilökohtainen asia käyttääkö
siihen omaa kättä vai toisen kehoa, huoran kanssa
asiasta on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys.
Sitäpaitsi, kuten äsken jo kirjoitin, meitä
huoriakin on monenlaisia. Minä omalta kohdaltani
olen omille asiakkailleni ollut sekä hellä että
huomaavainen, ammattiylpeys ei antanut periksi
maata vain ja tuijottaa kattoon. Saattaa tietysti
johtua siitäkin että todella nautin seksistä enkä
harjoittanut ammattia pelkästään rahan vuoksi.
Nykyisin minulla on niin sanottu tavallinen
ammatti, mutta olen pohtinut tätä asiaa monelta
kantilta. Huora-aika elämässäni on asia josta en
paljon huutele, ymmärrettävistä syistä. En silti
edelleenkään näe ammatissa niin paljon
moralisoitavaa ja yököttävää kuin useimmat
palstan kirjoituksista päätellen , saatika häpeä
tuota aikaa elämässäni,mutta en myöskään ehdoin
tahdoin halua olla ympäristön yleisen pahennuksen
kohteena kuten kävisi jos asian julkistaisin
kaikelle kansalle.
Kirjoitukseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan
ketään vaikka varmasti muutaman kiukkuisen
kommentin tulen saamaankin, mutta jos jotakuta
kiinnostaa rakentava keskustelu asiasta niin olen
siihen valmis.Jospa tässä maailmassa joskus
suvaitsevaisuus erilaisia valintoja kohtaan
kasvaisi...
Vastaukset 71
Vanhimmat
onpa tullut myös tuota asiaa joskus pohdittua. En
tosin itse ole kokeillut maksullisia
palveluita.En ole ts. kehdannut vaikka mieli
olisi tehnyt ( lue kipsiin menevä ). Mutta
asiasta sen verran, että eipä ole tiedossa että
kunnallisiin palveluihin kuuluisi mainitsemiesi
vammautuneiden ja yksinäisten etc. luonnollisten
tarpeiden huomioiminen, heille se on aivan yhtä
tärkeää kuin nk. terveille ihmisille.
Kannanottosi oli rakentava arasta aiheesta,
tsemppiä.
Naisten protituutiosta kyllä puhutaan, mutta
missä ovat mieshuorat? Kyllähän sitä aina
yhdeksi yöksi löytää seuraa, mutta taitojen
kanssa onkin sitten ihan erijuttu.
netistähä noita löytyy !!
Kiitos pitkästä kirjoituksesta, joka sai ajattelemaan.
Kyllähän maksullisessa seksissä täytyy olla jotain
perusinhimillistä – sanan aidossa merkityksessä – sillä
onhan kyse todellakin maailman vanhimmasta
ammatista. Minulla(kaan) ei miehenä ole kokemusta siitä
eli en ole koskaan maksanut, joten kirjoitan vain
”kuulopuheesta”.
Minusta on turha kohdistaa moraalista tuomiota
ammatin varsinaisiin harjoittajiin, naisiin tai miehiin,
mutta ne välissä rahastajat ovat sitten eri juttu. Siihen
hommaan ryhtyjällä tai joutujalla on omat syynsä.
Tärkeintä kai on se, että on vapaa tekemään ratkaisunsa.
Ilmeisesti kaikilla se ei onnistu.
Miten sinulla siirtyminen ns. normaaliin ammattiin kävi
päinsä? Se kai useimmilla, siis jotka vaihtaa haluavat, on
hankalaa.
Minulla ammatin vaihto kävi jotakuinkin
luonnollisesti kun palasin takaisin Suomeen.
Muutaman kerran kokeilin Vaasankadulla
Helsingissä, osaksi uteliaisuuttani kuinka
entinen ammatti sujuisi Suomessa. Kadulla on
kuitenkin sen verran turvattomampaa ja seksin
harrastaminen rahasta tai rahatta autossa
mielestäni molemmille osapuolille epätyydyttävää,
joten lopetin muutamaan kertaan. Kun
työvoimatilanne parantui, löysin itselleni
sopivan normaalin työpaikan. Ehkä asiaa auttoi se
että olin vielä suht. nuori, 24v.
Olen omalta kohdaltani hyvin iloinen siitä etten
joutunut kenenkään parittajan kynsiin, siksi
pidinkin parempana olla töissä Clubeilla, vaikka
siellä notkuminen oli väliin kyllästyttävää.
Asiakaspalvelu sinänsä oli minusta mukavaa, mutta
ne väliajat todellista piinaa. Kadulla ollessa on
enemmän oma herransa, mutta myös riskit ovat
paljon suuremmat.Jos olisin löytänyt sopivan
henkilön eräänlaiseksi vartijaksi normaalia
korvausta vastaan niin silloin melkeinpä ennemmin
olisin ollut töissä kadulla.
Kiitos vastauksestasi! Kuten kirjoitin otsikossa aihe on
tärkeä, mutta tabu, eikä kai sinunlaisiasi onnistujia haluta
välttämättä kuulla (huono esimerkki?). Itselläni ei
–kuten kerroin –ole suoraa suhdetta prostituutioon,
mutta miehenä siihen kuitenkin kantaa joutuu ottamaan.
En väitä olevani sellainen liberaali, että se olisi busines as
usual, pikemminkin business unusual, jossa kuitenkin
pätee monet, muustakin työelämästä ja miksei elämästä
yleensä tutut lait. Voihan avioliittokin olla eräs
prostituution muoto, ainakin aikaisemmin oli niin.
Monet naiset vastustavat katuprostituutiota, koska se
tekee kaikki kyseisellä seudulla kulkevat naiset
prostituoiduiks. Mitä itse ajattelet tästä? Olisiko joku
varta vasten varattu alue parempi, kun kerran sitä työtä
tehdään. Mitä mieltä olet ns. laillistetusta prostituutiosta,
jota mm. Hollannissa yritetään. Siellähän pyritään
saamaan ammatinharjoittajat veronjen ja eläkemaksujen
piiriin. Minusta nämä on aika olennaisia juttuja, kun
prostituutiosta puhutaan, moralisoimatta. Kysymykseni
ovat aika irrallisia, mutta haluaisin kuulla mielipiteesi.
Katuprostituutiolle pitäisi mielestäni olla
oma "alueensa" mutta se vaatisi ammatin
laillistamisen, enkä usko siihen Suomessa
päästävän tämän vuosikymmenen aikana. Kun joku
alue tulee tunnetuksi "huorakatuna" seuraa siitä
väistämättä ongelmia alueen vakituisille
asukkaille. Suurimpana syypäinä tähän ovat
uteliaat jotka aloittavat korttelirallin vain
katsellakseen ja suoraa typeryyttään eivät erota
huoraa ja "tavallista" naista toisistaan.
(Väitän että jos joku on ammattimielessä kadulla
niin sen näkee kyllä esim. vaatetuksesta ja
kävelytyylistä.)
Siinä kaupungissa joissa maailmalla ammattiani
harjoitin oli jo valmiiksi kehittynyt
oma "aluekulttuuri" ja ne jotka alueella edelleen
asuivat sen hyväksyivät. Eräänlainen
slummialuehan se oli,epämääräistä kulkijaa oli
monenlaista.
Nuo eläke-edut sun muut.... Asia on hiukan
kaksipiippuinen, nykyisin jos joku tieten tahtoen
ryhtyy huoraksi kuten minä tein, niin tietää jo
aloittaessaan ettei eläketurvaa ym. ole. Luulen
että yksi syy ammatin viehätykseen on nimeenomaan
sen "vapaus", ei tarvitse tehdä selkoa
työtuloista tai -ajoista kenellekään.Eikä
myöskään rekisteröityä huorana mihinkään
tilastoon, epäilen että silloin olisi
ammatinvaihto paljon hankalampaa jos siihen
jossain vaiheessa päätyisi.
En usko hetkeäkään että missään maassa ollaan
kiinnostuttu huorien sosiaaliturvasta,kyllä ne on
ne maksamattomat työtulo-verot jotka valtiota
kiinnostavat.
Minulle huoraaminen oli ns. vapaata yrittämistä,
tein töitä sen verran kun halusin ja pidin
vapaata kun halusin, mutta paljon on tietysti
muunkinlaisia esimerkkejä.
Nykyisin, kun olen iltaa viettämässä ravintolassa
tms, ja etsin itselleni seksiseuraa (ilman
maksua,mutta olen sinkku ja varsin seksuaalinen
olento) tunnen itseni melkeinpä enemmän "vosuksi"
miestä iskiessäni kuin silloin kun oikeasti olin
maksullinen. Kun en halua suhdetta,vaan pelkkää
seksiä eikä pokka anna periksi sanoa sitä
suoraan. Useampi mies varmaan pelästyisi jos söpö
pikkunainen ehdottaisi suoraa toimintaa, ja
niinpä koko ilta tanssitaan eräänlaista
kosiotanssia. Vaikka on sekin joskus ihan mukavaa.
No, oli vähän sekava vastaus, toivottavasti sait
jotain selvää.
Kiitos jälleen perusteellisesta ja perustellusta
vastauksesta. Tämähän menee jo ”haastatteluksi”:-)
Tuo erillinen varattu alue on tosiaan monipiippuinen
juttu. Toisaalta se ”normalisoisi” prostituution mutta
toisaalta prostituutioon liittyvät vähemmän ”normaalit”
seikat kuten rikollisuus, väkivalta etc. eivät välttämättä
poistu tälläkään ratkaisulla. Ehkä me ”kunnon
kansalaiset” saamme nukkua rauhassa, tai sitten käydä
huvittelemassa ikiomalla tykkimäellämme.
prostituoitujen saaminen verotuksen ja
eläkejärjestelmien piiriin taitaa sekin olla sitä valtiollista
”normalisointia” eli hankalan ilmiön hallinnointia:
saadaan edes tuloja valtiolle:-), niin kuin viinasta.
Samanlainen ajatus taisi 60-luvulla olla liberaalien
ehdotus valtiollisista bordelleista.
Tosin verot ja eläkemaksut taitavat olla se hinta minkä
prostituoitu maksaa siitä, että hänen ammattinsa on
yhteiskunnan mielestä ”hyväksyttävä”. Mutta yksityistä
yrittämistähän on muuallakin ja jokainen meistä maksaa
veroja, välillisesti paljonkin.
Ehkä aktiivinen nainen mieltyy meille jonkun syvältä
opitun naiskäsityksen mukaan, että aloite on
”normaalisti” miehillä, paitsi silloin kun toinen tekee sitä
työkseen. Klassinen kahtiajako miehen
naisnäkemyksessä: madonna vai huora. Kumpaakin
pitäisi olla, mutta ei yhtäaikaa.
Nyt jatkan haastattelua, jos sinulle sopii. Mitä mieltä olet
siitä väitteestä, että prostituutio on vain naisten ammatti.
Näinhän ei ole, ei ole koskaan ollut, mutta edelleenkään
miestä ei siihen työhön automaattisesti kuvitella. Tosin
kun katselee näitä keskustelu- ja chattipalstoja, niin aika
paljon on näitä vanhemmalle naiselle palveluja tarjoavia
nuorukaisia. Maksusta ei taida olla useinkaan
puhe–mitäs siitä ilosta maksamaan.
Haastattele ihan rauhassa vaan, minulla on töissä
tällä hetkellä hiljaista ja tylsää, sitäpaitsi
aihe on ymmärrettävistä syistä sydäntä lähellä
mutta harvoin siitä pääsee kunnolla
keskustelemaan.
Olen tavannut myös miehiä joille seksi on työ.
Vähemmän sellaisia jotka tarjoavat palveluitaan
naisille, mutta heistä olen lukenut pari
lehtiartikkelia. Sen sijaan transvestiitti-huoria
olen tavannut useita, eli mies
naiseksi "laittautuneena" tarjoaa kehonsa toisen
miehen käyttöön rahallista korvausta vastaan.
Piti muutaman kerran nielaista kun ensimmäiseen
tutustuin, eipä ollut syrjäkylän tytön mielessä
käynyt että tuollaisiakin voi olla. Mutta mikäs
siinä, jokainen taaplaa tyylillään eikä ole minun
asiani arvostella tai tuomita toisia ihmisiä.
Madonna/huora asetelma on mielestäni hauska.
Kombinaatio lienee lähes mahdoton toteuttaa, olen
usein ajatellut että ehkä kyseessä onkin kaksi
aivan eri ihmisryhmää ja sana "nainen" tässä
yhteydessä viittaa laajemmin sukupuoleen eikä
yhteen tiettyyn henkilöön.
Meissä huorissa on sekin hyvä puoli että ne
madonna-naiset saavat rauhassa olla
tavallisempia, meidän kanssamme voi testata ne
oudommatkin fantasiansa.Joita ei kehtaa tai
uskalla vaimolle tai tyttöystävälle esittää.
Eräältä asiakkaaltani kysyin kerran että minkä
ihmeen takia niin monet miehet joilla on
parisuhde tai avioliitto kuitenkin käyvät
maksullisissa.Hän vastasi ilmeisesti puoliksi
leikillään että kun me miehet vaan väsymme
syömään samaa perunaa päivästä toiseen.
Nauruksihan se meni, mutta asia jäi minua
mietityttämään. Täällä palstalla lukee usein
miesten kommentteja siitä kuinka vaimolta saa
liian vähän tai että seksi on rutinoitunut tai
muuta vastaavaa. Minä huvitan itseäni miettimällä
mitenköhän pahasti mies hölmistyisi jos se tuttu
ja turvallinen puoliso yhtenä iltana tekisikin
kaiken aivan eri tavoin, "ammattilaisen" ottein.
Ei taitaisi olla kaikille helppo pala purtavaksi.
Kuitenkin naisen asema parisuhteessa on ainakin
länsimaissa parantunut valtavan paljon sadan
viime vuoden aikana, puhumattakaan vielä
pidemmistä aikajaksoista. Ja kuka tietää miten se
muuttuu sadan seuraavan vuoden kuluessa?
No hyvä, ettet tätä ihan journalistisena tirkistelynä pidä.
Kuten sanottu, aihe on olennainen, jatkuvasti elämässä
läsnä, ja koskettaa miehen ja naisen (kaikkien ihmisten)
suhdetta.
Siksi kai mies prostituutioon lähtee ja miksei nainenkin
asiakkaana. Toteuttaa fantasioita, purkaa ylijäämää, tai
turhautumistaan omassa elämässä, asiassa, joka
oikeastaan kuuluu hyvin intiimiin elämänpiiriin, josta
avioliitossa on tehty ”yksinoikeus”sopimus. Ehkä
tällainen ”yhteiskunnallinen sääntely” pitäisi purkaa
myös avioliitosta: seksi on vapaa niin kuin puolisoiden
omaisuus, käytettäväksi…turhien tunnontuskien
poistamiseksi. Tämähän ei tietenkään koske vapaita
miehiä.
Tuo ruumiillisuus on prostituution ja seksin ylipäänsä
keskeinen olemus. Siinähän ihminen ikäänkuin käyttää
omaa ruumistaan toimessa, jossa erilaisten moraali- ja
muiden käsitysten mukaan pitäisi olla myös ”hengen”
mukana. Eli onko siis kyse vain kristillisen
kasvatuksemme opettamasta ruumiin ja sielun
yhteydestä, jota ei saa erottaa, varsinkaan seksissä.
Kirkollehan ainakin ennen ja miksei vieläkin kaikki
ruumiillinen oli useimmiten syntiä, ellei se sitten ollut
työtä:-). Miksi omasta ruumiistaan ei saa päättää?
Aktiivinen nainen on varsinkin ollut syntinen, ja se
käsitys istuu meissä lujassa. Oman vaimon yhtäkkinen
esiintyminen kuin ”ammattilainen” (mitä sekin sitten
on), vie tosiaan monen miehen perunan väärään
kurkkuun:-)). Siitä pitäisi varmaan varoittaa etukäteen.
Jos joku on löytänyt tasapainon oman ja kumppaninsa
seksuaalisen aktiivisuuden välillä niin se kai on sitä
paljon puhuttua avio-onnea.
Taisi mennä vähän tekosyvälliseksi, mutta kun sinä
inspiroit vastauksillasi pohtimaan tätä asiaa oikein
todella. Muotoilut voivat tosin olla vähän hämäriä.
Mutta odotan kommenttiasi, mielenkiinnolla.
Minulle seksi ja rakkaus ovat aina olleet kaksi
eri asiaa, yhdistettynä mahtava kokemus mutta
mahdollisia myös erikseen. Näin oli jo
ennen "ammattilaisuutta", jos ei olisi ollut niin
en olisi voinut huoraksi ryhtyäkään. Olen aina
ollut aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä,
mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää
että olisin ollut rakastunut tai edes ihastunut
jokaiseen petikumppaniini. (Nyt tarkoitan ns.
normaaleja yhden yön juttujani, en pelkästään
asiakkaita vaikka sen varmaan ymmärsitkin)
Kuitenkin jos joskus naimisiin menen haluaisin
yhä edelleen uskollisen avioliiton, puolin ja
toisin. Silti se ei mielestäni ole tärkein asia
suhteessa ja luulen että syrjähypyn voi antaa
anteeksi ja unohtaa. Minulle tärkeämpää on
ehdoton rehellisyys ja toinen toisensa
kunnioittaminen, se että jo suhteen alussa
sovitaan pelisäännöt ja pidetään niistä myös
kiinni. Jokaisen on helppo luvata uskollisuutta
yms. rakastumisen alkuhuumassa, mutta pitkä suhde
vaatii sitoutumista ja halua olla yhdessä. Ei
suhteen lujuus joudu koetukselle kun ollaan
huipulla, vaan nimenomaan silloin kun ollaan
siellä aallonpohjalla, ja niitä pohjia tulee
väistämättä useita. Koko elämä on yhtä
aaltoliikettä...
Mielestäni syrjähyppy kertoo siitä että ehkä
kaikki suhteessa ei toimi niinkuin pitäisi, mutta
jos toisen hylkää sen takia niin eipä ole omakaan
sitoutuminen ollut kovin vahva. Pastori ei kysy
että rakastatko jne. jos saat saman takaisin,
avioliittolupauksessa ei ole ehtoa.
(Ilmaisutaitonikin on näköjään tänään
aallonpohjalla, tajusitko pointtini?)
Luulen että minua naisena satuttaisi paljon
enemmän jos puolisoni ihastuisi toiseen naiseen
vaikka ei tähän ikinä sormellaan koskisi.
Luultavasti hyväksyisin puolisoni seksiseikkailut
mikäli kyseessä olisivat ihmiset joita minun ei
tarvitsisi tavata, taitaisin melkein suositella
että jos vieraissa on käytävä niin käy
ammattilaisilla ja muista joka tapauksessa
kondomi. Eipähän ainakaan huorat soittelisi
perään ja alkaisi häiriköimään kotielämää.
Oli minulla vielä tähän jotain lisättävääkin
mutta katkesi ajatus niin pahasti että jään ensin
odottelemaan vastaustasi.
Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
sopimusten.
Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
yllättäisit miehesi rysän päältä?
Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
mallit on opittu.
Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
toimii.
P.S.
Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
yleisönosastokin käy.
haluaisin mielelläni keskustella kanssasi
suoraan, mutta en uskaltanut itse ehdottaa ettet
epäilisi minun olevan "iskuaikeissa" ;-)
Täytyy vaan tunnustaa tietoteknillinen
vajavuuteni, en tiedä kuinka se parhaiten kävisi
päinsä. Minulla on kyllä hotmail-osoite jos se
auttaa, ristilukki70@hotmail.com
Käy sähköpostillasi.
Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...
Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.
En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
syntymästäni saakka ollut erilainen
mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
mutta sopivan tilaisuuden tullen,
hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
ettei?
Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
hurraamista ole.
Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.
Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .
Kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Täytyy
sanoa, että kun kaksi järkevää ihmistä pääsee
keskustelemaan asiasta asiallisesti, sitä lukee
mielellään. Ihme vaan (ja tietenkin hyvä asia),
että kaikki paskahousut ovat ymmärtäneet pysyä
poissa. Yksi hyvä esimerkki oli se, kun etsin
itselleni (olen naimisissa) mailiseuraa,
muistaakseni Elleistä, ihmiset kyllä
kirjoittelivat palstalle. Mutta tappelivat
keskenään siitä, että kuinka paskoja naiset ja
miehet ovat. Näitä viestejä tuli kymmeniä, enkä
loppujen lopuksi saanut kaipaamaani mailikaveria
:(.
Asia, minkä vuoksi kirjoitan, on tämä keskustelu
ja se, kun tapasin erään kaverini vuosien
jälkeen. Olen ollut YK-joukoissa joskus 80-luvulla
ja sain sieltä todella hienoja kaverieta, joiden
kanssa pidetään vieläkin yhtä. Non niin. Tapasin
yhdellä pelireissulla kaverin näiltä ajoilta. Hän
oli todella muuttunut sisäisesti. Melkein heti,
kun aloimme jutella, hän alkoi purkaa sydäntään
tosi avoimesti. Hänen vaimonsa luultavasti pettää
häntä yhden rakennusmiehen kanssa. Aviopari teki
perheelleen taloa. Mies palkkasi kirvesmiehen
raksalle. Ja ilmeisesti heillä oli jotain vipinää
keskenään. Mies oli todella synkkä. Siis tarkoitan
sitä, että se olisi voinut tehdä itselleen tai
vaimolleen jotain. Sen puheet oli semmoisia.
Yritin tietnekin lohduttaa häntä. Vaimo ei ollut
jäänyt kiinni itse teossa, mutta miehellä oli
todella vahva epäilys asiasta.
Meni jonkun aikaa, niin mies alkoi kehuskella
omilla naissaavutuksillaan. Oli oltu naimisissa
olevan naisen kanssa naimassa inva-wc:ssä ym.
Ajattelin, että ollaanko me miehet kaikki
smanlaisia? Itsellänikin on ollut suhde avioliiton
aikana. Enkä kadu sitä, se oli jotain aivan upeaa.
Mutta kaikki on takana päin. En silti kyttää
sairaan lailla omaa vaimoani, että missä mennään
ja kenen kanssa. Hän saa mennä yhtä lailla kuin
minäkin. Mutta en ole kuitenkaan kertonut hänelle
syrjähypystäni.
Asia on minun kohdalla se, että en saa vaimoltani
tarpeeksi. Enkä sellaista seksiä, mitä haluan.
Vaimoni on todella passiivinen sängyssä, eikä
halua kokeilla mitään uutta. Ehdotin kerran, että
tehdään se ruokapöydällä. Mutta ei. Hän ei
halunnut kokeilla, koska aina syödessä hän
ajattelisi sitä. En tietenkään pakottanut häntä,
enkä suuttunut. Mutta joskus sisällä kiehuu. Seksi
ei saa olla pääasia avio- tai avoliitossa, mutta
minulle se merkitsee aika paljon.
Tiedän, että minut tuomitaan tämän perusteella.
Sillä ei ole mitään merkitystä. Joku tyytyy
kohtaloonsa, joku ei.
Jos luet EXH tämän, kommentoi.
Hyvää loppukesää kaikille.
sinullekin, Jallu.
Minusta kuulostaa siltä että vaimosi ei pidä
seksistä. Onko tilanne ollut aina samanlainen vai
kehittynyt vuosien saatossa?
En tietysti tiedä hänen taustojaan, ehkä hänellä
on takanaan joku niin kielteinen kokemus että se
on jättänyt jälkensä kaikkeen seksielämään. Sinun
kannaltasi se on sääli, mutta et varmasti ole
ainoa. Meidän ihmisten tarpeet ovat niin kovin
usein erilaiset tällä saralla. Ja samankin
ihmisen seksihalut vaihtelevat elämän saatossa.
Seksi ei varmasti ole tärkeintä suhteessa, ei
edes minulle mutta väittäisin kuitenkin että
sillä on varsin keskeinen osa. Itse en mene
naimisiin ennenkuin löydän miehen, jota rakastan
yhtälailla aivojen, sydämen ja kikkelin takia,
eli luultavasti en koskaan. Olenpahan vieläkin
niin naivi että uskon tähän "kolmiyhteyteen" ,
jos saan hyvän kontaktin kaikilla näillä osa-
alueilla niin minulla on edes mahdollisuus
hyvään,kestävään avioliittoon. Mutta monen miehen
on minua suudeltava ennenkuin sammakosta tulee
prinsessa :-)
En usko että kaikki miehet ovat samanlaisia,
mutta jostakin syystä mielestäni useimmilla
miehillä kynnys käydä vieraissa on matalampi kuin
naisilla.Tämä on jälleen vain oma mielipiteeni
eikä edelleenkään tarkoitettu moitteeksi
kenellekään.
Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että seksi
ei ole kaikki kaikessa, mutta se on tärkeä asia.
Mun on paha mennä moittimaan vaimoani, koska
hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua. Mutta
kuitenkin yritän esittää asiat mahdollisimman
objektiivisesti.
Mä vaadin liikaa hänen mielestään. Mulle ei vain
riitä seksi kerran kahdessa viikossa. Joskus on
pidempiäkin aikoja. Kun mainitsen asiasta, tuntuu
siltä, että niin kuin säälistä ollaan muutaman
kerran ja taas asia palaa entiselleen. Ikään kuin
huomaamatta. Mä olen ostellut rouvalle hienoja
alusvaatteita. En mitään törkyä, vaan ihan päällä
pidettäviä. Enkä käy liiaksi päälle, ettei tunnu
siltä, että olisin koko ajan vailla. En tiedä,
kuinka edetä. Välillä sitä ajattelee, että olenko
mä liian aktiivnen seksuaalisesti. Että pitäiskö
ottaa rauhoittavia? Mä olen sen hänelle sanonut
monta kertaa, kun ollaan tapeltu, että jos meillä
ei olis lapsia, mä olisin jo mennyt.
Mä en tiedä, millaisen seksuaalikasvatuksen
vaimoni on saanut kotonaan, mutta välillä tuntuu,
että siellä seksuaaliset tunteet on tukahdutettu.
En tiedä, onko ihannetilannetta olemassakaan. Että
molemmat olisivat yhtä aktiivisia tai pasiivisia.
Vai valittaako taas yks äijä surkeeta kohtaloaan,
kun taaskaan akka ei antanut. Mutta en tiedä,
osaatko astua "housuihini", mutta tää käy
hermoille.
Siinä mielessä mä olen sitä mieltä, että yleiset
naiset on ihan hyväksyttävä tapa, koska jäljet ei
tuoksu jälkeen päin. Ei tarvi pelätä, että kuuluu
perästä. Ja kuitenkin saat siitä sitä, mitä haet.
Ja toiseksi, mun mielestä tehdään monta kertaa
sillä lailla, kuin mitä yleinen mielipide vaatii.
Ei niin, kuin itsellä olis hyvä olla. Se on eri
asia, jos oma moraali ja omatunto pistää hanttiin.
Se ei mun mielestä kuulu kenellekään, mitä kaksi
ihmistä tekee keskenään.
Mutta tällaista tällä kertaa. Hyvää loppukesää.
Osaan erittäin hyvin "astua housuihisi", onhan
minullakin ollut muutamia vähän pidempiaikaisia
suhteita. Elin kerran jopa neljä vuotta yhdessä
miehen kanssa joka ei sytyttänyt minua
seksuaalisesti, älyllisesti tai sydämmellä, enkä
näin jälkeenpäin voi tajuta miksi ihmeessä odotin
niin kauan ennenkuin tajusin muuttaa erilleen.
Yhtenä päivänä jotenkin silmäni vain aukesivat,
ja tajusin että olin kiintynyt häneen jotakuinkin
saman verran kuin olohuoneen pöytään ja läksin.
Minä en ollut hänelle uskollinen, kävin estoitta
vieraissa kun tilaisuus tarjoutui, sillä tarpeita
minulla oli, ne eivät vain kohdistuneet häneen.
Ja nyt- minulla on puolisuhde mieheen joka on
ylivoimaisesti paras rakastaja tähänastisessa
elämässäni. Pulmana on vain se, että hänen
halunsa on huomattavasti vähäisempi kuin minun,
olemme tunteneet toisemme neljä kuukautta
päässeet sänkyyn asti kaksi kertaa niin, että
emme ole olleet humalassa. (Kännipäistä
söherrystä puolin ja toisin on ollut muutama,
mutta eihän siitä silloin samanlaista tyydytystä
saa.) Olen äärimmäisen turhautunut !!!
Minä masturboin tavallisesti joka ilta nukkumaan
käydessäni, mutta nyt kun tekee mieli jatkuvasti
eikä kuitenkaan saa on sormella käytävä viisikin
kertaa päivässä.
Onneksi minulla on elokuun viimeinen viikko
lomaa, matkustan jonnekin tästä tuppukylästä ja
nain sydämmeni kyllyydestä jos vain löydän
sopivan "uhrin" . Ja omasta halusta ja
nautinnosta, en rahasta.
Eipä tämä taida sinua paljon lohduttaa, mutta
tiedätpähän että kohtalotovereita löytyy
naisistakin, vieläpä tälläisestä ex-
ammattilaisesta.
Mutta, millä ihminen voisi estää henkisen
"syrjähypyn"? Ihmisellä voi olla niin luja tahto,
että ei hyppää vieraaseen sänkyyn, jos vaikka
mieli kuinka tekisi, mutta eihän ajatuksia voi
kahlita. Jos ihastut esim. työkaveriisi, niin
miten sen voi estää? Henkinen syrjähyppy voi
joissain tapauksissa olla teko, joka vain tapahtuu.
... yritän selventää vähän mitä tarkoitin.
Ajatuksiaan ei voi kahlita, eikä pidäkään mutta
teoistaan voi päättää. Jos työkaveriin on jo
hivenen verran ihastunut niin voi olla menemättä
kahdestaan lounaalle, firman pikkujouluihin voi
ottaa sen oman vihityn aviopuolison mukaan ja
omaan liittoon voi yrittää kiinnittää huomiota
koko ajan, hoitaa ja vaalia sitä. Mielestäni pika-
akti tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole liitolle
niin suuri uhka kuin avioliiton ulkopuolisen
ihastuksen "ruokkiminen", toivottavasti ymmärrät
mitä tarkoitan.
Olen erittäin naiivi tässä avioliittoasiassa,
mutta uskon edelleen loppuelämän kestävän
avioliiton mahdollisuuteen. En kuitenkaan usko
että minun yksin pitäisi pitää liitto kasassa,
eli puolisoni olisi uskottava samoin ja oltava
valmis hoitamaan liittoamme. Kun yksi eniten
arvostamistani asioista on rehellisyys ja suoruus
kanssaihmisiä kohtaan, niin luultavammin tulen
kuolemaankin naimattomana.
moikka x-h!
eipä osaa muuta seanoa kuin että asiaa puhut,olen
tuota asiaa itsekin pohtinut,juuri leskeksi
jääneenä(42v)enkä näe mitään pahaa
asiassa.Sitäpaitsi onhan olemassa valinnan
vapaus,kumminpäin vaan.Joko käyttä tai ei/on
maksullinen tai ei.Tosin oma suhtaantumiseni
huoriin on ollut aina kiinnostuneen
positiivista,koskaan en ole heitä pitänyt muita
ihmisiä merkillisempinä.Itselläni ei ole
kokemusta käytännössä, mutta ehkä jonain
päivänä...Hyvää jatkoa Sinulle ja kiitos
piristävästä aiheesta!
t.-R-
Itse en ole käyttänyt seksipalveluita , mutta
minusta se on hyvä että niitä on tarjolla
nykyisin enemmän.En pistäisi pahakseni vaikka
olisi täällä Suomessa laillisia bordelleja.
Minäkin tunnen kaveri piiristä miehiä jotka ovat
tyytyväisiä , kun saavat kunnon panon
kohtuullisella korvauksella ( jota kotona ei
välttämättä saa )ja, tässä on sekin hyvä
puoli ,jos käy "huorissa" ne ei kysele perään.
...kortsu päällä voi saada kunnon panon?
kannattaako itsensä myyminen noin
loppujen lopuksi ja rahasta.
Sitähän voi aina päättää
myykö itsensä rahasta vai
nautinnosta!
En tuomitse hommaa, mutta ehkä
ihmettelen.
Minun mielestäni kaikki työelämässä olevat
ihmiset vuokraavat jonkin osan itsestään
työnantajalle. Yksi tekee töitä käsillään, toinen
päällään ja jotkut sukupuolielimillään. Kaikki
työ ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan.
Kysymyksesi on kuitenkin aiheellinen. Minulla
yksi syy siihen että lopetin tuon ammatin
harjoittamisen oli, että pidän miehistä. Ja pidän
seksistä.Ehdin olla huorana runsaan vuoden, ja
toisiin ammattilaisiin tutustuessani tietysti
juttelimme keskenämme erilaisista asiakkaista.
Joillekin homma oli ihan OK, mutta tapasin myös
sellaisia joilla ei ollut enää mitään hyvää
sanottavaa koko vastakkaisesta sukupuolesta,
ammattilaisena oleminen oli vienyt heiltä kyvyn
kohdata mies ihmisenä. Jokaisen tapa reagoida on
tietysti erilainen mutta en uskaltanut ottaa sitä
riskiä että ammatin vuoksi katkeroituisin liki
puolelle maailman väestöstä.
Tosin kun näitä palstakeskusteluja seuraa niin
vaikuttaa varsin usein siltä että suurta osaa ns.
tavallisiakin naisia vaivaa "miesviha",
kaikki maailman ja oman elämän hankaluudet
tuntuvat yksipuolisesti olevan miehen/miesten
vika.Tai sitten toisten naisten, niiden "huorien"
jotka sen oman kultamussukan lopulta nappasivat
kun vaimo ensin vuosikaudet nalkutti milloin
mistäkin.
Tämä oli ehkä vähän liian kärjistettyä mutta
tulipahan sanottua.
Ja vielä kun kerran kirjoittamaan rupesin, niin
se huora-sanan käyttö...
Siitä on tullut kaikkiin tilanteisiin sopiva
haukkumasana ja useimmiten sitä käyttävät ihmiset
eivät ole kertaakaan pysähtyneet miettimään mitä
se itse asiassa taekoittaa. Jos tyttöystävä
pettää etelänmatkalla, se on huora. Tai jos
nainen tahtoo munaa ilman esileikkejä niin sekin
on huora.(Tämä kommentti oli vieläpä
naispuoliselta henkilöltä yhdessä aiemmassa
keskustelussa täällä.)
Mitähän jos se tyttöystävä olisi ihan oikeasti
huora? Ja miksi ei nainenkin joskus saisi haluta
kunnon panoa ilman sen ihmeellisempiä
esivalmisteluja muuttumatta kummallisesti heti
huoraksi?
-lausetta ei kuule kovinkaan monelta, paitsi
suutuspäissään naisestaan puhuvalta. Mutta ihan oikeasti
– eipä taida monikaan siihen suostua, oli miten liberaali
hyvänsä. Sehän on kansanomainen nimitys, vanha,
mutta kelvoton ainakin asiallisessa keskustelussa. Sehän
pitää sisällään jo negatiivisen latauksen. Toisaalta
”Tyttöystäväni on prostituoitu” olisi sekin vähän
huvittava – ellei sitten puhuta todellisesta tilanteesta:-).
En tiedä miten ehdit näitä keskusteluja
seurailla, mutta osastolla seksi/parisuhde on
ollut keskustelu (Haluaisin läimäyttää naista)
juuri tästä aiheesta (sanotaan sitä sitten
yhdeksi esimerkiksi huora-madonna -dikotomiasta).
Pettynyt poikaystävä raivostuu tyttöystävänsä
seksikokemuksesta etelänmatkalla ja tunteet
vellovat, väkivaltakin käy mielestä (monien
mielestä oikeutettua).
Kyllä siinä katsotaan olevan oikeutettua kutsua
tyttöystävää huoraksi ja panna suhde poikki.
Avoimesti.
Luin hätäisesti. Niin, tässä oli muu kuin
suutuspäissään lausuttu asia kysymyksesssä.
Mutta ihmettelen, miten asiallisesti täällä
keskustelu etenee. Miksi naisen pitää
erityisesti 'leimautua' ennenkuin hänen
seksuaalisuutensä on hyväksyttyä? Miksi yhä niin
monet lähetetyt viestit tuomitsevat avio-
/avovaimonsa tai tyttöystävänsä seksuaalisuudesta?
En nyt pohdi syvällisemmin, totean vain
havaintoni ehkä varsin lyhyeltä ajalta (ei ole
yleensä ollut aikaa seurailla keskusteluja).
hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.
Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
dikotomiassa huora-madonna.
Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.
Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.
Oletko itse virkamies?
Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
varmaan naisen seksuaalisuuteen
suhtautumisongelmat yleensä.
Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
voivat aina oppia lisää omasta
seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
ammatikseenkin seksiä harjoittavat.
Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
segmentteinä entuudestaan.
keskustelu näköjään aina palkitsee niin osallistujansa
kuin lukijansakin. En ole virkamies, vain
mieskansalainen, jonka mieltä tällaiset asiat
askarruttavat.
Seksuaalisuudesta (ilman teknisiä yksityiskohtia) voisi
tosiaan keskustella enemmänkin. Mitä se oikein on?
Jako kulkee heteron ja homon välillä, mutta mikäli olen
oikein huomannut, se raja on aika…häilyvä. Kuinka
moni meistä on tietämättään sekä että, tai milloin sitä
milloin tätä. Onko tällaisia kokemuksia?
Esitinpä helppoja kysymyksiä, joihin ei taida olla
vastauksia, ainakaan helppoja.
..tärkeä asia. Saitko eilen viimeisen viestini
sinulle? Lähetin sen noin viiden maissa
iltapäivällä.
viestisi. Ja vastasinkin.
vastaus lienee sitten jäänyt matkalle
seikkailemaan, minulle asti se ei ainakaan ole
tullut. Huolestuin jo että josko olen jotenkin
tunkeillut tai tietämättäni loukannut kun ei
mitään kuulunut takaisin. Mutta näin ei siis
ollut.
Jutustelu kanssasi on piristänyt päiviäni
kummasti, en soisi sen loppuvan.
lähetin sen vastauksen uudelleen. Onnistuisiko nyt.
Tämä ei jää tähän…:-))
-vaikken ole vielä lukenut keskustelua loppuun.
(Voi siis olla, että joku muu jo sanoi
tämän paremmin) Haluaisin kommentoida tuota naisen
seksuaalisuuden mystifiointia. Puhuin ystäväni
(miespuolinen) kanssa seksistä ja hän sanoi, että
kyllä paineet kasaantuu, kun ei ole hetkeen
saanut. Vastasin siihen, että sama se on
tytöilläkin, ja hän oli aivan, että "On vai?" Ei
ollut uskoa siis. Mietin, että mitä ne siellä
koulussa opettavat.
Tässäkin keskustelussa se, että olet ollut
huora antaa oikeuden ja tavallaan selittää sen,
että sulla on enemmän haluja kuin muilla. Että
käyt sormella ainakin iltaisin ja nyt, kun haluat
sitä miestä niin useamminkin. Mutta niinhän se on
"naapurintytöilläkin"! En ole koskaan edes
ajatellut itseni myymistä, mutta onhan minulla
silti seksuaaliset tarpeet! Jos ei ole
vakituisessa suhteessa, tai ei saa tarpeeksi
suhteessaan, tottakai sitä jotenkin ne tarpeet
hoitaa... (Tiesittekö muuten, että nainenkin voi
saada orgasmin nukkuessaan? Kyllä, vaikka sille ei
olekaan mitään fysiologista pakkoa...) Väitän
olevani sekä huora, että madonna, jos nyt
kumpaakaan. Se ei vain jotenkin edes
(poika)ystävilleni ole hyväksyttävää. He eivät
voi/suostu ymmärtämään, että tarpeeni on yhtä
pakottava kuin heidänkin...
Ja sitä, että pitää käydä huorissa tai
vieraissa, koska vaimo ei anna, en voi ymmärtää.
Minun on suoraan sanoen vaikea ymmärtää sitä
kokeilunhaluttomuutta ja tai haluttomuutta. Jos on
jotain traumoja ne voi kaiketi selvittää puhumalla
ja hellimällä jos suhde on muuten hyvä. Sitten ei
pitäisi olla enää esteitä. Jos minulla olisi mies,
harrastaisin seksiä joka päivä, enkä koe olevani
erityisen himokas, nymfomaaninen tai mitään
muutakaan. En kuitenkaan ole kiinnostunut
yhdenillan suhteista, joten... Muut keinot.
Myöskin sängyssä innovatiivisuus on mielestäni
ykis tärkeimmistä asioista ja yritän aina yllättää
itsenikin... Siksi on vaikea hyväksyä "kunnon
panolla" huorissa käymistä. Kyllä mulle ainakin
voi sanoa jos jotain haluaa, tai jos ei saa, mitä
haluaa. Toki jos lähtökohta on vapaa suhde...
Sitten on kai sama iskeekö kumppanin baarista vai
poimiiko kadunkulmasta.
Tiedän, mitä olen, olen bi. Olen myös huomannut
olevani uhka sekä heteroseksuaalisille naisille,e
ttä miehille. Itse ajattelen vain, että rakkaus
(eikä sen puoleen seksikään, vaikka ne ovatkin
kaksi eri asiaa) ei katso jotain niin triviaalia
kuin sukupuolta. Kuitenkin ihmiset, jotka tietävät
suuntautumisestani (suuntautumattomuudestani;)
suhtautuvat välillä jopa hullunkurisesti: ikään
kuin haluaisin koko ajan ihan kaikkia, eikä mikään
voisi riittää minulle, koska voin rakastaa kumpaa
vain sukupuolta. Olen kuitenkin harvinaisen
lojaali, eikä ole tapanani lähennellä ystäviäni.
Harvemmat ylipäänsä herättävät kiinnostukseni.
Tässä vähän jotain vastausta. Puhutaan vaan lisää
jos sieltä löytyyihmetystä...
Kiitos kommentistasi.
Minulla oli nämä seksihalut melko suuret jo
ennenkuin olin tuossa aiemmassa ammatissani, siis
silloin kun olin vielä tavallinen naapurintyttö.
Se ei vain ole koskaan ollut meille naisille yhtä
hyväksyttävää kuin miehille, ikävä kyllä.
Tämän keskustelun aloitin lähinnä muiden
keskustelujen provosoimana, ja olen ollut todella
yllättynyt asiallisista ja positiivisista
vastauksista joita on ollut suurin osa.
En usko, että enää lähtisin takaisin "huoran
tielle" ammattimaisesti, elämä on nyt kovin
toisenlaista siihen aikaan verrattuna.
Mielummin minäkin hoitaisin tarpeeni, niin
fyysiset kuin henkiset, vakituisessa suhteessa,
mutta se on minulle mahdottomuus. Minun täytyisi
oman omatuntoni pakottamana kertoa kumppanilleni
jo aivan suhteen alussa entisestä elämästäni, ja
se on mahdotonta. Asun kuitenkin pienellä
paikkakunnalla ja tämä minun elämäni on ollut sen
verran normaalista poikkeavaa että
että "salaisuus" olisi liian mehukas sisällä
pidettäväksi.
Sitäpaitsi, nekään miehet (tai naiset) jotka
huorissa käyvät eivät entistä sellaista omaksi
kumppanikseen ottaisi, eikä sitä voi keneltäkään
vaatia.
Eli olen valinnoillani tuominnut itseni hyvin
yksinäiseen elämään, mutta se on ollut oma syyni
enkä siitä muita syytäkään.
Sen takia minun on loppuikäni tyydyttävä näihin
yhden illan suhteisiin, eikä minua luultavasti
aja niihin edelleenkään seksin tarve kun siihen
löytyy omat keinonsa, vaan halu olla joskus
toisen ihmisen kainalossa ja herätä aamulla
jonkun vierestä.
Kuulostaa lässynläältä, mutta halusin sinulle
kertoa.
Ei se meiltä "tavallisiltakaan" onnistu se
kestävän suhteen rakentaminen aina. (Tai koskaan)
Ymmärrän täydellisesti hellyydenkipeyden ja
tarpeen vain olla lähellä jotakuta, joka
hengittää. Edes hetken tuntea olevansa kotona tai
ainakin jossakin. Minulla on onneksi ystäviä
siihen tarpeeseen... Vaikka siinä saattaa käydä
välillä vähän huonostikin. En silti luovu niistä
ystävistä niin helpolla.
En näe tilannettasi täysin toivottomana, sillä
eräs ystäväni, jonka tilanne etäisesti muistuttaa
tilannettasi, löysi juuri elämänkumppanin. He
asuvat nyt yhdessä ja ovat ilmeisen onnellisia.
Tiedän hänen kertoneen menneisyydestään hyvin
alussa suhdetta... Kaikki ihmiset eivät onneksi
ole niin ennakkoluuloisia tai tiukkapipoisia,
etteivät voisi ottaa ihmistä ihmisenä ja
menneisyyttä menneisyytenä. Kerrottu on, mutta
siitä ei tarvitse jauhaa. Näin olen käsittänyt.
Libido nyt kai on kullakin millainen on ja eiköhän
se pysy sellaisena, vaikka tietysti mielialojen
mukaan vaihtelua saattaa esiintyä;)
Olen aloittanut miespuolisten ystävieni
kasvatuksen; olen puhunut heidän kanssaan, kuinka
naisten seksin tarve (ja tietysti läheisyyden) on
samankaltainen kuin heillä, eikä mikään mystinen
voima tai olematon asia. Toivon, että heidän
kauttaan seuraava sukupolvi jo ymmärtää vähän
enemmän. No, ainakin he ymmärtävät...
Tuntuu käsittämättömältä, että aikuiset miehet
eivät tiedä naisesta muuta kuin, että kerran
kuukaudessa se vuotaa verta. (Ja ehkä klitoris on
tuttu;) Koulun seksivalistuksessa voisi mielestäni
ihan oikeasti kertoa vähän muutakin kuin miten
lapsi syntyy... Ei kaikilla ole sellaisia
vanhempia, joiden kanssa puhua, ja kantapään
kautta oppimisesta on moni saanut ikuisia
traumoja. Kavereilta oppimisesta taas täysin
vääriä kuvitelmia. Ihan turhaan! Toivoisin, että
asiasta voitaisiin keskustella lämpimään sävyyn,
niin, ettei poikienkaan tarvitse luulla, että koko
ajan on oltava panokunnossa ja tosi taitava
petissä. (Ja mitä se taitavuus on näiden myytin
mukaan? No huh huh.)
Vähän sydäntä mukaan.
olipa pitkästä aikaa kunnollinen keskustelu,
mielenkiintoinen mutta asiallinen, ajatuksia
herättävä. Kiitos ja hyvää kesän jatkoa!
Todellakin hyvä keskustelu tästä aiheesta. En ole
koskaan tullut ajatelleeksi asioita näin monelta
kannalta. En olisi varmaan osannutkaan näin
monipuolisesti pohtia niitä. Suhtaudun varmaankin
paljon ymmärtäväisemmin tätä työtä tekeviin. Enkä
ole niinkään varma, ettenkö käyttäisi joskus
näitä palveluja itsekin. Kerrankin kirjoittajat
olivat asiallisia oikealla tavalla. Moi!
Olen nelikymppinen mies ja olen käyttänyt paljon
maksullisten tyttöjen palveluja. Mitään pahaa
sanottavaa näistä tytöistä minulla ei ole. He
ovat olleet valmiita keskustelemaan,
seurustelemaan ja tekemään oloni kaikinpuolin
miellyttäväksi puhumattakaan aktista sinänsä,
joka on ollut todella nautittavaa. Olen siis
rahalla saanut paljon enemmän kuin pelkän
sukupuolikontaktin. Ei kai minussa mitään vikaa
päällisin puolin ole, ei liioin henkiselläkäään
puolella. Kaali on kasassa. Edellytykset yhdessä
eloon naisen kanssa pitäisivät olla olemassa.
Olen koko lyhyen elämäni tehnyt matkatyötä
maailmalla ja hyvinkin alkaneet ihmissuhteet ovat
aikaa myöden loppuneet. Olen viettänyt muuten
askeettista elämää ja asun suhteellisen väljästi
meren rannalla talossani. Tänne aina vetäydyn
lomillani ja annan työrupeaman jälkeen kierrosten
laskea. Työ on useimmiten vienyt paljon
aikaani.Terveenä miehenä olen naista tarvinnut ja
seuraa olen vapaahetkinäni saanut. Viimeinen hyvä
muistoni on viikonloppu pienessä lomakeskuksessa
Tyynen meren rannalla. Valkoinen ranta, ihanan
lämmin vesi, eksoottinen ravintola, hyvä
illallinen, tyttö kaunis kuin enkeli. Luuletteko
että ensimmäiseksi tulee mieleen mitä tämä
maksaa. Täytyy varoa ettei anna kaikkea
omaisuuttaan ja sielunsa autuutta täysin
vapaaehtoisesti. Kuvittele siihen suomalainen
ravintola turpa mutterilla olevine
tarjoilijoineen ja viereen kiukutteleva
vieraisiin menevä oma ämmä. Sitten vielä joku
henkilökunnasta on koko ajan etusormi suorana
viisaamassa, miten kuuluu olla. Hyi helvetti.
Litkitään maailman kalleinta kaljaa, riidellään
ja lähdetään kotiin jatkamaan kiukuttelua.
Onneksi olen joutunut vain vierestä katselemaan
tällaista touhua. Sitten pakenen taas työelämän
turvalliseen maailmaan. Moralisteilla on eri
jumala. He haluavat tehdä vain toisten olon
mahdollisimman epämukavaksi ja kadehtivat
suunnattomasti toisten hyvinvointia. Sanoisin
sinulle entinen huora, että huora on vain
moralistien keksimä halventava nimitys.
Mielihyvää ei varmaankaan saa ihmisille jonkin
direktiivin mukaan tuottaa ja Suomi on siinäkin
suhteessa euroopan mallioppilas.
Olen 55v mies.Tarvinnut huoraa vain nuorena YK-
joukoissa palvellessani.Silloin ei ollut muuta
mahdollisuutta!Kunnioitan heitä Sinua joka
kerroit JYKEVÄN mielipiteesi asiasta.Näin on!!!
Ihana parisuhde on parasta nykyään!!!!!!
Kerrankin asiaa!
Miksi nainen ei saisi olla huora jos haluaa.
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita
mietittävänä kuin se mitä ammattia joku
haluaa harjoittaa. (huom. ei pakotettuna.)
ei vain ole siihen just´nyt mitään lisäämistä.
sinulla hyviä perusteluita noille puuhillesi.
oletko kuitenkaan miettinyt, mooniako perheitä
ovat huorat ja huorissa käyneet miehet mahtaneet
hajottaa. on helppo sysätä vastuu miehelle tai
vaimolle, joka ei miestään kykene tyydyttämään.
kuitenkaan mies ei välttämättä olisi pettänyt,
jos hänellä ei kokeilunhalua juuri huoraan olisi
ollut.
huorat käyttävät huumeita. hyvin suuri osa,
ainakin. huumeiden perässä tulee mafia. uskon,
että mitä yleisemmäksi huoraus tulee, sitä
enemmän yleistyvät myös sen tuovat lieveilmiöt,
huumeet, niidn kautta rikokset, väkivalta, ehkä
venäläisten tyttöjen suomeen tulo, jolloin
taudeista ei enää niin varmoja voida olla,
huumeruiskuista hiv....
kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko
käden, sopii tähän
Minun mielestäni jokaisen pariskunnan
päävelvollisuus ja -vastuu on kantaa huolta
omasta parisuhteestaan, hoitaa sitä niin
henkisellä kuin fyysisellä puolella. On erittäin
kaukaa haettua syyttää maksullista naista perheen
hajoamisesta, vaikka se olisi ns. viimeinen
pisara jonka takia eroon sitten päädytään. Sinä
kirjoitit että on helppo sysätä vastuu miehelle
jne. Kyllä jokaisen avioliiton onnistumisen
avaimet on nimenomaan sillä naimisissa olevalla
pariskunnalla, eikä "kolmannella henkilöllä" oli
se sitten huora tai postinkantaja.
On totta että prostituutioon liittyy paljon
lieveilmiöitä. Järjestäytynyt rikollisuus on
tajunnut miten valtavat summat rahaa
seksikaupassa liikkuu, ja tottakai iskenyt
näppinsä niihin. Niissä maissa joissa huoraus on
laillistettu ja huoratalon pitäminen normaalia
liiketoimintaa, ei järjestäytyneellä
rikollisuudella ole enää jalansijaa sillä
alueella. Niissä taloissa joissa minä olin töissä
eivät naiset saaneet olla edes humalassa
työaikana, saati sitten huumeissa. Huorat, jotka
käyttävät huumeita ovat yleensä ensin aloittaneet
huumeiden käytön ja sitten itseään myymällä
rahoittavat sitä.Tällöin ei enää ole kysymys
omasta vapaasta ammatinvalinnasta, vaan
riippuvuuden sanelemasta pakosta. Ongelmana ovat
huumeet, eivät huorat.
Jokainen ihminen jolla on hivenenkin järkeä
päässä käyttää nykyaikana kondomia satunnaisessa
seksisuhteessa, oli sitten liikkeellä
ammattilaisena tai harrastusmielessä. HIV on
tietysti se pelottavin tauti, mutta itärajan
takaa on leviämässä myös kuppa, jonka luultiin
olevan jo taaksejäänyt uhka. Jollei arpa osu
näiden kohdalle niin aina on
mahdollisuus "voittaa" tippuri, klamydia,
trikomonas,kondylooma tai sukupuoliherpes, joista
kaksi viimeksimainittua ovat Hiv:n lailla
virusperäisiä, virus ei koskaan häviä elimistöstä
vaikka sairaus olisi oireettomassa vaiheessa.
Voisin karkeasti arvioida että minulla on ollut
seksikumppaneita tuhatkunta elämäni aikana, ja
minulla on kerran ollut klamydia. Sain sen
vakituisessa suhteessa hyvin nuorena mieheltä
jolle itse olin ollut uskollinen. Kohtalon
ironiaa ?
Haluaisin koko keskustelussani lähinnä sanoa sen
ettei tämä prostituutio ole yksinomaan paha ja
tuomittava asia, tähänkin liittyy sekä myönteisiä
että kielteisiä puolia niinkuin aivan mihin
tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön.Kaikki ne
myönteiset puolet jäävät vain useimmiten
mainitsematta kun asiasta jossain foorumissa
keskustellaan.
on helppo sysätä vastuu pariskunnalle..vaikka
kuinka olisi se viimeinen pisara..niinhän juuri
teit.
miten huorataloissa on erotettu nämä ainetita
käyttävät ja niistä puhtaat huorat?
seksibisneksestä minulla on sellainen kuva, ettei
nainen siitä ilman kolhuja selviä, niissä
piireissä liikkuu niin oaljon epämääräistä, tulee
helposti itsekin sotkeuduttua. ja harvemmat
huorat näissä taloissa toimivat, eikös se yleensä
ole kadulla itsen myyntiä.
kun ajattelenkin idän bordelleja,
kymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ilotaloihin
myydään, melkein pahaa tekee. siellä kun on se
sinnikäs uskomus, että neitsyen kanssa makaamalla
parantuu hivistä. ja kun taudit leviävät, miehet
haluavat aina vain nuorempia->puhtaampia tyttöjä.
tietysti sanot, ettei asia suomea koske, ei,
mutta mikä sanoo, ettei tilanne mene samaan
suuntaan, jos huoraukselle suopeampia ollaan
seuraavien vuosikymmenien aikana ja
vapaamielisyyden lisääntyessä.
ehkä huoraus on ihan ok, jos kunnosssa oleva
nainen itseään tahtoo myydä...kuka tahtoo,
kenellä asiat ovat niin huonosti...? aina jotkin
vakavammat syyt siihen ammattiin ajavat,
mielummin huorien auttamista normaaliin elämään,
seksibisneksen ehköisemistä, kuin sen puolesta
puhumista, koska lieveilmiöt ovat VALTAVAT
no, minulla titysti on tästä asiasta vain oma
mielipiteeni eikä se ole sen oikeampi tai
väärempi kuin sinunkaan.
Minä siis olen sitä mieltä että avio-onni on
aviossa keskenään olevista kahdesta ihmisestä ja
heidän yhteistyöstään kiinni.
Huumausaineita käyttävän ihmisen tunnistaa neulan
jäljistä, hyvin laajoista tai supistuneista
pupilleista (riippuen aineista) ja sekavasta
käytöksestä.Talossa ollaan yhtä kyytiä töissä
paikasta riippuen 8-12 tuntia joten ainakin
jatkuva huumausaineiden käyttö on käytännössä
mahdoton salata työkavereilta ja muulta talon
henkilökunnalta. Kaikki huorat eivät ole
narkomaaneja, varmasti osa kadulla itseään
vuokraavista on mutta eivät kaikki.
Minä olen kanssasi samaa mieltä siitä,että
ammatti jättää jälkensä joihinkin ihmisiin, olen
itse sen nähnyt, ja jos joku haluaa vaihtaa
toiseen ammattiin ja "normaaliin" elämään niin
tietysti hänellä pitää siihen olla mahdollisuus.
Aivan samoin kuin mielestäni pitäisi olla
mahdollisuus valita ammatikseen huora jos sitä
haluaa.
Minä asuin ammatissa toimiessani ulkomailla,
Euroopassa ja voin puhua vain omiin kokemuksiini
perustuen. Useimmat ammattitoverini pitivät
huorausta helppona keinona ansaita paljon rahaa
ilman koulutusta, osa elätti miestä ja lapsiaan
huoran ammatilla, osa oli yksinäisiä naimattomia
ihmisiä. Joukossa oli muutamia joilla elämä
selvästi oli lähtenyt väärille raiteille jo
alusta asti mutta suurin osa niistä joita tapasin
olivat normaaleja ihmisiä iloineen ja suruineen,
yhtä monenkirjavaa joukkoa kuin missä tahansa
ammatissa.
Minun sydäntäni raastaa noiden mainitsemiesi
lapsiprostituoitujen asema, lähetän itse
kuukausittain rahaa eräälle avustusjärjestölle,
kuten ehkä sinäkin.
Laillinen bordelli jossa aikuiset naiset ja
miehet tarjoavat seksipalveluja niitä haluaville
ei mitenkään lisää pedofiilien määrää. Lapsen
kanssa sukupuolisuhteeseen haluava ihminen on
mieleltään sairas, enkä usko että kukaan mies
jolla muuten on terve kiinnostus toiseen
aikuiseen ihmiseen kiinnostuu lapsesta
seksuaalisesti huorien takia. Bordellien olemassa
olo ei myöskään mitä luultavimmin vähentäisi
raiskauksia, eläimiin sekaantumista tai
nekrofiiliaa, mutta se antaisi mahdollisuuden
nauttia seksistä toisen aikuisen ihmisen kanssa
niille jotka sitä haluaisivat ilman sen kummempia
sitoumuksia. Ja parantaisi niiden ihmisten
elämänlaatua joilla ei muuten ole mahdollisuutta
tätä puolta itsessään toteuttaa.Seksibisnes on jo
olemassa oleva laaja joka puolelle levinnyt
bisnes, ja sen ongelmat on mahdollista saada
kuriin vain jos niistä pystytään keskustelemaan
jotakuinkin asiallisesti ja kuulemaan niitä jotka
näitä palveluja tarjoavat ja niitä jotka niitä
käyttävät.
Seksibisnes ei maailmasta millään keinolla enää
poistu, joten ei sen epäkohtia saada kuriin
lakaisemalla niitä maton alle, mutta ei niihin
auta sekään että tuomitaan kaikki joilla niistä
on omakohtaista kokemusta.
mielestäni ammatti on verrattavissa mihin tahansa
ammattiin.
kirjoitit hyvin tyhjentävästi, mielestäni olet
aivan oikeassa.
vaikka olenkin nainen, mielenkiinnosta tekisi
mieli kokeilla miespuolisia palveluntarjoajia!
millä perusteella voidaan tuomita seksipalveluja
ostava ihminen?
heitä on varmasti monen tyyppisiä. varmasti
joukossa on ihan tavallisia ihmisiä, kuten myös
ehkä "perverssejä".
toiset vaan tyytyvät katselemaan internetissä,
kun yhteiskunta muuten tuomitsisi heidät
seksinarkomaaneina ja riskeistä piittaamattomina
yksilöinä.
kaikki kunnia Sinulle ex-huora, tällaista
keskustelua tarvittaisiin huomattavasti enemmän,
jotta keskiaikaiset käsitykset huorien ja
huoraamisen likaisuudesta etc. saisivat uudessa
valossa hyväksyttävän aseman!
1. miksi rupesit huoraksi?
2.miksi lopetit?
3.entä vanhempasi?
4.minkä ikäinen olet?
1. uteliaisuuttani
2. uteliaisuuteni tuli tyydytetyksi
3. kumpikaan ei ole huora
4. 30
ammattiasi, hyväntekijä!
Yllätykseni oli suuri kun muksua tarhasta
haettaessa alkoi tamperelainen "hoito täti"
kehuskella tunti taksoillaan, niistä "työn"
ulkopuolisista.
Meillä käy lastenhoitaja noin 22-25 v. Lapsille
tosi kiva ja OK. Hänen kännykkänumero löytyi
yllättäen myös Hesarin muut viihdepalvelut
osastolta. Otin asian esille ja hän kertoi
tekevänsä välillä keikkaa rahapulaan. Sovimme,
että asia jää välillemme ja että vaimolle ei
asiasta kerrota. Hoitaja käy yhä meillä välillä
ja luotan häneen.
Asiallinen kirjoitus. Olen aika pitkälle samoilla
linjoilla kanssasi.
Melkoinen annos tuossa kohtalossasi on
pureskeltavaa jokaiselle miehelle, saatikka
naisellekin. En tarkoita kohtalolla sääliä, vaan
empatiaa ihmisolennon kokemuksista ja niiden
tuomasta kyvystä ymmärtää ja ajatella sitä mitä ei
ensimmäisenä halua itselleen myöntää.
En ole koskaan huoraksi sanonut naista, jolla on
paljon partnereita tai pitänyt naisen arvoa
sidottuna suhtautumisessa seksiin.
Olen itse ajatellut asiaa ja voisin maksaa
lemmestä, jos siihen saisi hivenen todella oikeaa
tunnetta mukaan. Sellaisesta voi jopa haaveilla.
Seksin olemassaoleminen ei ole ollut koskaan
minulle ongelma, ehkä sen tuomat yksiavioisuus
velvotteet lähinnä, joita en kyllä kunnioittanut
aina. Silti en koskaan ole sanonut rakastavani,
jos en ole valmis seisomaan muuallakin kuin
vuoteessa sanojeni takana.
Minua kiinnostaa oikeasti, koetko helppona olla
maria magdalena ja rakkauden hyveiden enkeli saman
päivän aikana kahdelle eri ihmiselle. Seksiin
turhautuneet ihmiset taas hakevat potkua
leikeistä, joissa oma kumppani on tuhma, mutta
silti kontrollin alla ja uskollinen.
Sanoit, että ei se tavara käyttämällä kulu, ja ei
niin, ehkä häpyhuulten kiinteys riippuen kuinka
hellissä käsissä vuosien saatossa on ollut.
Mutta ei toki voi verratakaan synnytyksen
aiheuttamaan koetukseen.
Kiinnostaa myös, että rakastuitko asiakkaisiin
koskaan ja toivoitko prinsessatarinan tapaan
loppua, jossa karautat vaunuilla sinua palvovan
rikkaan kreivin kanssa yhteiseen paratiisiin?
Olitko lapsena jopa erityisen herkkä, ja osaatko
aistia ihmisistä millainen hellyystarve
itsekullakin on?
Oletko kokenut sisälläsi poissaloa/levottomuutta,
jota et osaa oikein itsekään selittää?
Tiedätkö mistä minä puhun?
..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
minua.
Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
miettinyt, että saatan olla jollain
tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
ketjussa aiemmin.
Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
tuntuu tältä?
Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.
Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.
Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
edessäni vaikka sitä kultalautasella
tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
paremmin mitä tarkoitan.)
En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
ihmissuhteita kuin silloin ennen.
Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
kirjoittaa minulle muuten.
Herkkyys voi todellakin olla taakka. Etkö ole
joskus voinut suuttua jollekulle, vaikka hän on
kohdellut sinua järkyttävän väärin, sillä olet
niin hyvin ymmärtänyt häntä? Oletko (ja olet
tietysti) ymmärtänyt jonkun tarpeet ennen kuin hän
itse osaa niitä tunnistaa? Ja se on velvoittanut
sinut toimimaan tietyllä tavalla... Tiedätkö
usein, miten suhteessa tulee käymään, koska "näet"
toisen ihmisen ja tunnet, mihin hän ei tule
pystymään?
Jos näin on, onko ihme jos piiloutuu kyynisyyden
tai älyllisen analysoinnin verhon taakse
saadakseen edes jotain vapautusta
velvollisuuksista, joita ymmrätäminen tuo
mukanaan? Vaikkei pyrkisi täyttämään toisten
lausumattomia toiveita ja tarpeita tai yrittäisi
olla heidän haluamansa lainen, ei ymmärryksen
velvollisuuksia pääse täydellisesti pakoon. Eikö?
Ihmisten sellaisenaan kohtaaminen on vaikeaa,
eivätkä useimmat ihmiset tunnu koskaan pystyvän
siihen. Itse olen kokenut, että kun kerran
ymmärtää on vaikea olla myös rakastamatta, mutta
ymmärrän, että tuo herkkyys voi toimia myös toisin
päin. Jos ymmärtää kaikkia, ei oikein rakasta
ketään.
En tiedä osuuko tämä ollenkaan kohdalle. Olin vain
tunnistavinani ... jotakin. Enkä oikein ole saanut
ketään ystävistäni ymmärtämään tätä
velvollisuutta, joka mielestäni tulee ymmärryksen
myötä. He väittävät, ettei niin hyvin edes voi
ymmärtää, (tai ainakaan tarvitsisi) mutta sehän ei
olekaan valinnanvaraista.
..en tiedä mikä tarkoitukseni oli, mutta
uteliaisuuteni heräsi ja halusin tietää enemmän.
Saat vastineeni meiliisi, koska ehkä niin voi
keskustella hlökohtaisemmin. Ainakin vain toisen
silmille voi kohdistaa ajatuksensa..
Paljon sanottavaa, niin vähän energiaa tällä
hetkellä. Suo anteeksi, taitaa olla
vajaatila aistiärsykkeillä ja ajatuksilla.
Palaamme..
Osuit hyvin oikeaan tuossa, että jos ymmärtää
kaikkia ei voi oikein rakastaa ketään.
Suutunhan minä kun joku on oikein väärin
kohdellut. En vain ole koskaan ollut
pitkävihainen, joten suuttumus menee nopeasti
ohi. Olen myös oikein "mestari" löytämään syyn
toisen huonoon käytökseen itsestäni.
Olen itseasiassa ajoittain hyvin väsynyt
ymmärtämään muita, ja saamaan niin vähän
ymmärrystä takaisin.
Ymmärtäminen ei silti tarkoita hyväksymistä, ja
muutaman viime vuoden aikana olen valikoinut
seuraani melko tarkkaan, vihdoin tajusin ettei
minun tarvitse "pelastaa ja parantaa" kaikkia
maailman juoppoja tai muita elämänsä kanssa
kamppailevia. Ihminen joka minulta on vähiten
saanut ymmärrystä ja hyväksyntää on edelleen minä
itse.
Tiedätkö, oikeastaan en edes ihmettele että olen
toiminut prostituoituna. Tämä tutkani joka
tunnistaa toisten toiveet, se että on jo
äidinmaidosta oppinut että muiden hyvä olo on
omaa tärkeämpi, kokeilunhaluisuus seksin suhteen
ja vielä tarjoutunut mahdollisuus, kaikki yhdessä
tekivät valinnan aikanaan helpoksi.
Ja voin vakuuttaa että minulle oli helpompaa
antaa ruumiini lainaksi muille, kuin pettyä kerta
toisensa jälkeen siihen henkiseen ja
tunteelliseen vastakaikuun mitä
rakkaussuhteissani sain.
Miten voit jaella meilejäsi yleisillä palstoilla?
Jakelet meilejä yhtä huolimattomasti kuin ennen
v....a.
Miten minusta tuntuunyt tuntuu että muistutat
kirjoitustyyliltäsi entistä uskontopalstan Monaa.
Aina miehiä ympärillä ja lässyn-lässyn.
Herttaista.
Älä aina anna.
Haluaisin kiittää kaikkia viestiini vastanneita
nimimerkkejä mielenkiinnosta ja suurelta osin
asiallisista kommenteista, jotka kylläkin olivat
minulle yllätys. Erityinen kiitos Doorizille joka
lähetti minulle postia omaan osoitteeseen, se
viesti oli niin lämmin ja rohkaiseva
että "paatunut" minä sai kyyneleet silmiinsä.
Erityiskiitokset myös sekä Tärkeälle asialle,
Jaarlille että Roguelle jotka kaikki omalla
tavallaan ovat antaneet ajatuksilleni uusia
polkuja.
Nyt tämä keskustelu on minun osaltani kaluttu
luuta myöten loppuun tällä palstalla, joten
vaivun taas tarkkailijan asemaan. Luultavasti
nousen vielä tulevaisuudessa kuolleista, toisella
nimimerkillä ja toisista aiheista. Postiosoite on
edelleen avoinna, tämä vihjeenä erityisesti
näille neljälle mainitsemalleni.
Hei. Sulla on tosi hyvä ja realistinen suhde
omaan entiseen ammattiisi. Palveluiden käyttäjänä
voin sanoa että kirjo laadussa on suuri.
Surkeimmat ei tee tosiaan mitää muuta kuin makaa.
Laadukkaimmat on tosi hyviä!
Eiköhän näissä exhuoran kannanotoissa ja koko
keskustelussa sitä ammattimaista huoraamista
tärkeämpi pointisi ole ollut koko ketjun ajan
suhtautuminen yleensä ihmissuhteeseen,
parisuhteeseen, kumppaniin. Harvinaisen tervettä
ja rakentavaa kommentointia kun vertaa monen
ammattitaidottoman narinoihin, uhkailuihin ja
pettämishaikailuihin näilläkin palstoilla.
Ehkäpä "ammattitaito" ( ex - tiedät itse miksi
sitaatit ) näkyy tässäkin asiassa samalla tavalla
kuin muissakin töissä - samanlaista huoraamista,
joskin amatöörimaisesti, on parisuhde aseman,
rahan, tiilitalon, ulkonäön, lasten jne.
erilaisen stauksen takia.. palkkio tulee
pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jossain muualla,
valitetaan keskustelupalstoilla oman parisuhteen
kurjuutta ja haaveillaan "vieraista", kohdellaan
kumppania huonommin kuin kapista koiraa.
Mukava keskusteluketju, mielenkiintoinen
keskustelu. Kiitos sinulle ex-huora.
keskustelun ”äiti”. Olet osoittanut, että täälläkin voi
puhua todesti, romantisoimatta tai demonisoimatta,
tabuaiheesta, jossa on ulottuvuuksia vaikka mihin
inhimillisessä elämässä ja yhteiskunnassa. Sellaisiakin
joita emme ihan heti tule ajatelleeksi.
Meidän yhteytemme kuitenkin jatkuu…
Helena Snellmanin emättimessä on täiden pesä.
Maailman rantoja kulkiessaan saivat tytöt minkä pyysivät :-'
Lemmenkäinen
Moikka
Ha haa... Tuskin aloittaja itsekään ajattelee, että vieraan ihmisen jääkaapin sisältö on vain hyväksyttävä täysin riippumatta siitä, mitä sieltä löytyy...