Hän itkee pellon pientareella
itkee, kun ikä painaa.
Hän muistaa herkän lapsuuden
kauniit kesät ja kukat sen.
Ei kuule heinäsirkan sirkutusta,
ei ruohon pientä rasahdusta.
Hän näkee auringonsäteen
näkee lapsen ja tarttuu käteen.
Lapsi, vaikkakin aikuinen,
puristaa kättään hellästi varoen.
Kyyneleet kuivaa kosketus,
"lapsi" vierellä sekä rakkaus.
Pellon piennar voimaa antaa
heinäsirkan soitto kaukaa kantaa.
Ei kuule hän,
mut kuulee kuitenkin
sen rakkaus sai aikaan
tänäänkin.
15.5.2009
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos tästä runosta, luin sen yhä uudelleen, se on nin haikean kaunis ja todellinen.
Kiitos! Joskus eläytyy kirjoittamaansa runoon kyyneliin asti.
Suuresta sydämestä kirjoitettu ....=)
Kiitos!
Todella sydämenpintaa koskettavaa tekstisi. Kaunista !! Kiitos siis tästä runostasi, tässä oli kaunis sävel! :)