Magiaa

Tästä sinun sanomastasi sain kiinni yhteenlaskun välilaskunloppusumman, joka oli samanaikaisesti kuin tuulahdus taivaasta, hentoa huokailua kesäniityn kukkakedoilta ja vaiennutta vaikerrusta kellarin uumenista ja se selitti sitä kuinka olemmekaan jokainen koostuneet kuin sisarusparvesta, jossa tärkeimmillä paikoilla jokapäiväisessä ruokapöydässämme istuvat sydän, järki ja mieli ihan kuin ne perheen lellilapsi, sisko ja sen veli, keskustelemassa mieliaiheestaan olenko minä, tulisiko minun sittenkään vai pitäsikö minun ehkä kuitenkin olla se veljeni vartija ja kaiken huipuksi paikalle jostain kummasta syystä kesken keskustelun saapuu aina se liehuhelmainen kaikenkukkurainen kummitäti, joka heittää sen ikuisuuskysymyksen pöytään, mutta entäs jos....

toisin sanoen kirjoitti:

Tästä sinun sanomastasi sain kiinni yhteenlaskun välilaskunloppusumman, joka oli samanaikaisesti kuin tuulahdus taivaasta, hentoa huokailua kesäniityn kukkakedoilta ja vaiennutta vaikerrusta kellarin uumenista ja se selitti sitä kuinka olemmekaan jokainen koostuneet kuin sisarusparvesta, jossa tärkeimmillä paikoilla jokapäiväisessä ruokapöydässämme istuvat sydän, järki ja mieli ihan kuin ne perheen lellilapsi, sisko ja sen veli, keskustelemassa mieliaiheestaan olenko minä, tulisiko minun sittenkään vai pitäsikö minun ehkä kuitenkin olla se veljeni vartija ja kaiken huipuksi paikalle jostain kummasta syystä kesken keskustelun saapuu aina se liehuhelmainen kaikenkukkurainen kummitäti, joka heittää sen ikuisuuskysymyksen pöytään, mutta entäs jos....

Musta kummisetä kuulostaa jotenkin Puzomaiselta, ihan kuulee aseiden paukkeen ja kaikenmaailman intriigit kihisemässä olkivasuissa, paksut raharullat ja viulukotelot, damaskit ja mustat autot kaahamassa pitkin syrjäisiä satamakatuja.

Ehkä tämän vuoksi kummitäti on parempi sanana ja ilmaisee siten enenmmän kuin ehkä äkkisiltään huomaisikaan. Mulla on tässä kasa kylmiä mantsikoita ja sellainen pullokermavaahto, jolla suhauttelen valkoisen ja makean hatun punaposken pään päälle ja pitelen sen vihreistä kauluksista kiinni.

Luonto on ihme.

zakus kirjoitti:

Musta kummisetä kuulostaa jotenkin Puzomaiselta, ihan kuulee aseiden paukkeen ja kaikenmaailman intriigit kihisemässä olkivasuissa, paksut raharullat ja viulukotelot, damaskit ja mustat autot kaahamassa pitkin syrjäisiä satamakatuja.

Ehkä tämän vuoksi kummitäti on parempi sanana ja ilmaisee siten enenmmän kuin ehkä äkkisiltään huomaisikaan. Mulla on tässä kasa kylmiä mantsikoita ja sellainen pullokermavaahto, jolla suhauttelen valkoisen ja makean hatun punaposken pään päälle ja pitelen sen vihreistä kauluksista kiinni.

Luonto on ihme.

Kesäherkkua parhaimmillaan mansikoita ja mannapuuroa, äähh...eikun sehän oli sitä kermavaahtoa...sisimpa minäkin vähän

Elämää, kesää ja kaunista luontoa sekä sen herkkuantimia on ilo katsella, kuunnella, nuuhkia ja tietysti myös maistella, mutta aina pitää muistaa, ettei makiaa mahan täydeltä sitten kumminkaan kun tuota mansikkakuumettakin kesäaikaan kuulemma ilmenee monelle yllättäen ja se voi olla jopa sitä flunssaakin vaarallisempi tauti. Mutta olisipa oma mansikkamaa niin voisi napostella sillä tavalla päivittäin sitä mukaa kun niitä kypsyy eikä tarvitsisi aina kertarutinalla ahmia niitä koppatolkulla.

Nyt mars mars katselemaan sitä kaunista kesäpäivää, ettei mene hyvä päivä hukkaan tässä taas vaan tietokoneella istuskellessa.

Olen monta kertaa miettinyt innostustani tyhjiin hylättyihin taloihin ja tehnyt johtopäätöksen että mahtaakohan olla metafooraa omaan elämääni...tiedä häntä=)Minua viehättää muinainen arkkitehtuuri jolla ei ole arkkitehtuurin kanssa oikeastaan mitään tekemistä, on vain ollut käsistään taitavia nikkareita jotka ovat veistelleet koristeellisia ikkunanpuitteita ja ovenkarmeja.

Ja salvokset, niihin olen oikeastaan eniten jäänyt koukkuun, kokoelmasta puuttuu tykkänään lohenpyrstösellaiset, mutta kunhan aikani jahtaan hirsimökkejä eiköhän moisetkin pärähdä vastaan kunhan vaan jaksan toivoa.Ja hioa tilaa kameran filmille:)

Mitä enemmän olen kiipeillyt rotiskojen katoilla ja haurailla ullakkolankuilla tai samoillut ruusupensaiden syleilyssä oleviin taloihin sitä enemmän nälkäni niihin on kasvanut, joka kerta löytyy jotakin uutta joka kertoo senhetkisen talon historiasta, toisinaan hyvinkin murheellisia asioita, enimmäkseen kuitenkin onnellisista ajoista kertovaa materiaalia on kertynyt päiväkirjani sormenjälkisille sivustoille.

Unohda se ankka, sillä ei ole enään minkäänlaista uutisarvoa.Väsäsin sinulle autioituneen nukkekodin, pölyisine kalusteineen, sinun tehtäväsi on hankkia sinne asukkaat.Äläkä nyt vaan sano että annat sen lemmikkifretillesi, nyplää mielummin vaikka voodoonukke neula päässä makoilemaan pirtin puusohvalle:)))


Aurinkoa sinulle sinne jonnekkin ja noitamaisin kiitokseni =)

"noita-akka hymiö"

En tiedä taidosta, mutta kyllä nämä mökit vaan ovat vieneet minut mukanaan, vapaa-aika tuppaa menemään niitä etsiskellessä ja kuvatessa....Eikä vieläkään kyllästytä vaikka vuosi jo kohta on tullut rämmittyä viidakoituneita pihateitä.
No, tämä on se minun juttuni, siitä saan potkua arjen jaksamiseen=)

Sinulle kiitoksia Dolan ja aurinkoista päivää!

Juu ei oo kynän kärki katkennut mutta kameran muistikortti on kyllä jo monta kertaa täyttynyt....Ai niin katosi mulla kerran lyijykynän terotin jonkin tönöpahasen ulkorappusten rakoseen kun kirjoittelin niitänäitä tuntemuksiani..ei siinä mitään, ostin uuen=)))
Ja oon kerännyt sinulle lisää puteleita, vuodelt -54, tuuhan Rutikalla hakemaan=)

Sinua kiittäen!

En mie nyt sentään kymppi ole, kunhan
pitkästä aikaa kirjoittelin...
Nyt tulee taas pitkän pitkä tauko tähän,
koska mulle on ilmaantunut aivan muuta
hommaa loppukesäks=)Kerron joskus=)

Mutta Santroista löydät minut kyllä,
olen vienyt taas jopa kuvien kera
runojani sinne....

Hupsista huijaa ja kiitosta
Linnanneidolle=)))

Kääk mitä se sinun pallo onkaan mahtanut
näyttää, yllätyksiä, jopas jotakin, täytyy ruveta
valmistautumaan...Pittää pyntätä pyhäkleninki
päälle, taian laittaa sen seittihamosen joka oli siskon
häissä vuonna 1876..puhallan vaan enimmät pölyt pois
ja karkotan koit!

Ja oikein juhlaputelit, IHANAA, niit mie oonki kaivant!
Ja lähetä sitten tarpeeks monta litraa, kärsin nääs
nestehukast=)

Töttörjöö Muru kiitosten kera=)))

Iloinen kiitokseni sinulle!

Tulin, palautteesi luin
ja ilahduin=))

Sinulle kiitokseni!

Olen sanoistasi kovin otettu,
kiittäen nöyrästi kumarran=)))

Sinulle kiitokseni kommentistasi=)))

Tiedätkö, tämä on niitä harvoja
runojani joissa oikeasti olen *läsnä*,
niin läsnä kuin ylipäätään missään voin olla,
tämähän perustuu tositapahtumiin...
Pullojen todellinen sisältö tosin jäi arvoitukseksi:)

Yamahan maahantuojan varaosaluettelo,
kuulostaa muuten helkkarin hyvältä,
kansainvälistä meninkiä siis=)

Sinulle kritiikistä kiitokseni,
todellakin ilahduin vierailustasi!