Tämä viheliäinen tie
syys petollisuuden
kertoma ystävyys
joka on kyynelillä kuljettu
suudelmin suljettu
kuin ikävyydellä jätetty
valheilla pisaroitu taivas
jonne silmät katsoo
sumujen siltaa
ja sateenkaaren värejä
kaikki syksynvärit olemassa
enkä niitä edes nää
- valheellisuuden verkko -
vuotava hana
kuin pohjaton kaivo
haarautuvat vesisuonistot
kuin minne ulottuvatkaan
--- Oletko silloinkin mukana
kuin kohtaat totuuden ja
Rakkaus kolkuttaa ovellesi
olemalla puhdas peilityynen
veden pinnalla,silloin sinne
Sinua odotellaan:
Rakkaudenpalstalle kukoistamaan.
syys petollisuuden
kertoma ystävyys
joka on kyynelillä kuljettu
suudelmin suljettu
kuin ikävyydellä jätetty
valheilla pisaroitu taivas
jonne silmät katsoo
sumujen siltaa
ja sateenkaaren värejä
kaikki syksynvärit olemassa
enkä niitä edes nää
- valheellisuuden verkko -
vuotava hana
kuin pohjaton kaivo
haarautuvat vesisuonistot
kuin minne ulottuvatkaan
--- Oletko silloinkin mukana
kuin kohtaat totuuden ja
Rakkaus kolkuttaa ovellesi
olemalla puhdas peilityynen
veden pinnalla,silloin sinne
Sinua odotellaan:
Rakkaudenpalstalle kukoistamaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyt minulla on paikoin vaikeuksia
tulkita tätä runoasi..
tämän kun voisi ajatella
näpäyttäväksi sanailuksi
tai sitten haluat maalata syksystä
valheellista vuodenaikaa kaikkine
syysväreineen..
totuutta sitäkin on niin monenlaista
yhden totuus ei olekkaan toiselle mitään..
Yhtä kaikki, mielelläni luen runojasi niissä on paljon
ajatuksen aiheita (niin tässäkin) ja hienoja sanakäänteitä=)))
Ymmärrän että tämän tulkinnassa on varmaan
hyvin monillakin vaikeuksia että mihin kuin minne
tämän asettaa.
Usein kuten tämäkin että miten voi kommentoida,
ettei kovin metsään itseään ajaisi...ja taas on
edessämme :
- että pitäisi ottaa vain runona.
Nyt jo "useitakin" tulee lähes kuin lonkalta sen
kummemmin miettimättä mutta kuitenkin ainahan
jostain kaikki runot kumpuavat...mutta mikä saa
ne liikkeelle ?
Tämä voisi päteä kaikkiin ihmissuhteisiin/-parisuhteisiin
myös ja kuin minä... tarkoituksella en käytä yhtä sapluunaa
runoihini vaan kuin tunnelmista toisiin kuin synkkiinkin
sävyihin otan osaa - kuin Rakkaudessa/-ihmissuhteissa- ja
koko elämässä yleensä ... sillä ei ole mielestäni yhtä ainoaa
tapaa kuin sävyä kirjoittaa,vaan koostuu niin moninaisista
säikeistä elämämme eri muodot.
Tässä kuin eräissä muissakin on hyvin vahva tunnelataus,
jotka aika-ajoin purkautuu monenkaltaisista olotiloista ja
keihin sitten todella osuu jopa syvällekin,niin ehkä silloin
olen osannut lukijankin herättää...mutta miten sen kokee
kukin omalla kohdallaan,ehkä eri tavoin kuin minä...
sillä taustoillamme on elämää kuin oikeassa elämässäkin.
Ilahdun - sanastasi...sanakäänteitä - sillä tuo todella olikin
eräs tämän runoni tarkoitus.
Kiitos Hyvä Runoystäväni ja vien Sinut yön yli aamuun
...nousevaan Aurinkoosi.
Aivan loistava do..
Kiitos!
Kiitos lyhyestä kommentista ja kuin siitä
oikein osaisin vetää johtopäätöksiä että
pidät tästä ja voinen itsekin sanoa,niin
myös minäkin ja kyllä kirjoittajallakin on
tuntemuksia omistaan...mistä pitää sen
oikeastaan jo - tuntee kirjoittaessaan.
Nöyrästi Kiitän Sinua.
hienoin sanakääntein
kuljetat runoasi
totuuden lähteelle
kuin tuo vesisade
sanat huuhtovat kaiken likaisen
kirkastavat ilman
jota on raikas hengitää
silloin on helppo rakastaa:)
Pidän tuosta - sanakäänteistä - sanasta,sillä se
oli yksi hyvinkin tärkeä muoto tämän runon teolle.
Ja hyvältä tuntuu kun tulee vesisade ja raikastaa
ilman kuin... mieleenkin puhdistavaa tunnetta lian
pyyhkiytyessä... naamion tapaan pois...puhtaassa
luonnossa kulkiessamme :
Rakkaudesta puhumattakaan - sisäisesti
puhdistavaa kuin välillä sitä kaipaavaa.
Kiitos kaaru ja hyvää viikonalkua Sinulle.
Raadollista kuvausta,,,mutta taitavasti kynäsi sen tekee - runon.
.."valheilla pisaroitu taivas
jonne silmät katsoo
sumujen siltaa
ja sateenkaaren värejä"..
Useampaan kertaan olen tämän lukenut ja visioin, tiiäx, sinutkin lausumaan.. ;))
..Pysäyttelet tämän kulkijan hienoissa säkeistöissäsi
tuon tuostakin - muuta en voi kuin näin sanoa.
Kynäsi jälkeä Murukulta näin ihailee - Upea! :)
Kyllä - oikeassa olet,sillä osittain tämä myös
perustuu raadollisuuteen,sillä kuuluu osana
tähän viheliäiseen arkeen.
Toisinaan tulee mieleeni kirjoittamisen jälkeen
että miten nuokin sanakäänteet ikäänkuin osasin
tai löysin,vaikka jo kirjoittaessaan on lähes selvänä
miten tämä kupletin juoni etenee...johtunee tuosta
vahvasta tunnelatauksesta.
Myönnän että tämä runo on myös yksi omista
suosikeistani mitä olen kirjoittanut ja toiset
syntyvät yllättävän nopeasti kuin myös helposti.
Kiitos Sinulle ja hyvältä tuntuu että nuo sanamuodot
myös Sinuakin koskettivat,sillä tälläisen luomuksen
sain tunnoistani aikaiseksi... se vain syntyi.
Kerrassaan näin se on
petollisuus ei kannata
ystävyyden tiellä
pettymys
ja nielaistut kyyneleet
valheen paljastuessa.
Lopussa kuitenkin
toivo istuu runossasi
että kaikki
vielä jonain päivänä olisi hyvin
ja pettynyt mielikin eheytyisi.
öööh… meninkö aivan metsään? :)
Tiedätkö - että metsässä kuin luonnonhelmassa - on
hyvä kulkea tässä syysilmassa kuin värien maailmoilla.
No et Sinä tuon suhteen metsään mennyt,sillä yleensä
tämä moninainen väen paljouden kuin eri mielenliikkeiden
viidakko moninkin erimuodoin kohtaavat toisiaan...siitä
tämäkin runo tavallaan kertoo...
että miten todella kohtelemme toisiamme
tässä lyhyessä ja välillä viheliäisessä
elämässämme.
Kiitos - mutta yritetään nauttia kuitenkin
metsän antimista.
analyysi
rakkauen vaikeasta
taipaleesta..
Rakkaus jos mikä on
säikeitä täynnä..
miten solmii niitä
viekö rakkaus eteenpäin
vai katkeruuttako antaa
rakkauden kantaa
Rakkaus on voimista suurin
tai tuhoon se myös viedä voi
Syyskuun kuulautta
syksyn värien löytymistä :)
Kaikkinaiset suhteet monine eri ilmiöineen
vaikuttavat meihin että miten kohtelemme
niin itseämme - kuin toisiamme - kuinka
vaikeaa on saavuttaa luottamus
mutta kuinka helposti voimme tuhota sen
omilla toiminnoillamme ja siinä ei tule petettyä
ainoastaan toisen
vaan myös itsemme...siitä tämä aiheeni
juontui vahvalla tunnelatauksellani tänne
kuin juuri täksi runoksi - tälläisenään.
Kiitos Sinulle kuin tunnekirjojen
sympatiaa ja voi hyvin.
Pidän tyylistäsi kirjoittaa,sen vuoksi tulla ajelin runosi äärille.Käyn vielä matkani varrella tuota noitanaista pöllyttämässä hänen runoistaan kun on alunperin lähtenyt kipinä kiinnostukseeni tätä palstaa kohtaan.Olisipa minullakin sinun sanavarastosi.Jatka samaan malliin!
Kovin ylevältä kuulostaa kommenttisi kuin
tuottaa mielihyvää että tapani kuin tyylini
miellyttää Sinua.
Ehkä tyylini ei ole kaikille niitä helpoimpia,
jo pelkästään senkin vuoksi kun vaihtelevat
aatoksista toisiin kuin arkitunnelmatkin,joissa
hetken juhlakin voi toisinaan viivähtää
- runonkielellä.
Minun sana kuin tunnevarastoni on kuin vanhan
ajan puuliiteri - eri kokoista että näköistäkin
tunnelmointia.
Hyvä saada palautteita jotta itsekin tietää
että miten nämä mahdollisesti vaikuttavat,
mitä "erilaisimpiin"lukijoihini.
Kiitos kommentistasi kuin rohkaisustasi,sillä
siitä on apua myös tulevaisuudessakin.