puhuthaan
meän kielestä
meän maasta
meän rakhauesta
mie täälä tuhanen takana
välhiin ko virutettu
villavantus
emmie aina tiä mihin
kätheen mie enhään
kuuluisin
meän kielestä
meän maasta
meän rakhauesta
mie täälä tuhanen takana
välhiin ko virutettu
villavantus
emmie aina tiä mihin
kätheen mie enhään
kuuluisin
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alota Sie - mie jään sillävälin lukemaan tuota Siun ihanaa runoos =)
Meän maasta nousee
kiitokseni ja pyrähtää
lapintiaisen lailla luoksesi=)
Mutta etköhän sinä sentään sinne kuulu minne kuulua haluat;)
Niinhän se taitaa mennä,
sielä missä on syän
sinne häätyy ihmisen kuulua
vaikka kutistunu villavantus
ei mahtuskhaan enhään kumphaankhaan
kätheen..
Ai et tiiä mihin kätheen enhään kuuluisit
villavanttuut virutettu
peukut hukassa...
nämä meän runot ovat sitte kotosii:)
Kotosat kiitokseni sinulle Kaaru=)
...Taas sinulta ...
Epävarmuuden tila ei ole kehuttava,
sopiiko ne villavanttuut.
Krisse kiittää
Tuota, kyllä soon vissiin niin
että jos väärässä veessä virutethaan
niin kyllähän se vantus kovin pieneksi kutistuu=)))
Sinua kiitän iloisna mie=))
...runosi on oivallinen osoitus oivaltamisesta...
Mää tykkäsi täst.
Ja mie tykkäsin ko sie käväsit=))))
Sinua kiitän mie=)
Sovittasko että parittomasta
vanttuusta voi tehdä pannunalusen?
Mutta ei se runoa huononna
vaikket osaakaan päättää ;=)
Pirunhieno!