Muutimme juuri suuremmasta kaupungista pienempään. Viidestä erityisen hyvälaatuisesta koirapuistosta yhteen hiekkaparkkipuistoon hyppäys oli aikamoinen.
Kävimme haukun kanssa puistossa muutaman kerran syksyn aikana, kunnes sain todeta että puistossa oli juuri ne koirat joita et lenkkipolulta löytänyt. Juuri ne hairiökäyttäytyvät yksilöt, joita ei voi vapaana pitää muualla kuin aitojen sisällä.
Kaksi kertaa nuorempi uros kävi kiinni meidän vässykkään, ja molemmilla kerroilla me olimme ne jotka poistui kun toinen osapuoli ei älynyt. Sitten viimeinen kerta yritystä oli se, kun olimme avaamassa puiston porttia ja yksi agressiotapaus kävi kiiini jo ennenkuin pääsimme sisään. Omistaja reagoi liian myöhään, ei osanut edes pahoitella tilannetta. Puistoon ei menty.
Kokemus koirapuistoista oli tätä ennen ollut hyvä, mutta tämän pienen kaupungin kasvattajat ei anna enää tukea samalle mielikuvalle. Näiden tapausten jälkeen koiramme muuttui araksi, eikä enään ollut oma sama iloinen itsensä, vaan on nykyään hyvin varuillaan muita koiria lähestyessä. Emme enää käy koirapuistossa, vaan pidämme koiraamme vapaana hiljaisina aikoina keskustan metsäalueilla. Hyväluontoista ja opetettua koiraa onneksi voi ulkoiluttaa myös näin. Muuten olisi varmasti kaupungista muutto edessä.
Kävimme haukun kanssa puistossa muutaman kerran syksyn aikana, kunnes sain todeta että puistossa oli juuri ne koirat joita et lenkkipolulta löytänyt. Juuri ne hairiökäyttäytyvät yksilöt, joita ei voi vapaana pitää muualla kuin aitojen sisällä.
Kaksi kertaa nuorempi uros kävi kiinni meidän vässykkään, ja molemmilla kerroilla me olimme ne jotka poistui kun toinen osapuoli ei älynyt. Sitten viimeinen kerta yritystä oli se, kun olimme avaamassa puiston porttia ja yksi agressiotapaus kävi kiiini jo ennenkuin pääsimme sisään. Omistaja reagoi liian myöhään, ei osanut edes pahoitella tilannetta. Puistoon ei menty.
Kokemus koirapuistoista oli tätä ennen ollut hyvä, mutta tämän pienen kaupungin kasvattajat ei anna enää tukea samalle mielikuvalle. Näiden tapausten jälkeen koiramme muuttui araksi, eikä enään ollut oma sama iloinen itsensä, vaan on nykyään hyvin varuillaan muita koiria lähestyessä. Emme enää käy koirapuistossa, vaan pidämme koiraamme vapaana hiljaisina aikoina keskustan metsäalueilla. Hyväluontoista ja opetettua koiraa onneksi voi ulkoiluttaa myös näin. Muuten olisi varmasti kaupungista muutto edessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Todella ikävää, että noin on käynyt, ja koirasin on oppinut arkailemaan muita koiria. Jos haluat opetella sen kanssa uudestaan muiden koirien kanssa olemista, ehdottaisin että otat yhteyttä alueesi rotuyhdistykseen (jos rotukoira), muihin koirayhdistyksiin tai koirakerhoihin. Sieltä voisi löytyä mukavia leikki- ja lenkkikavereita, joiden kanssa voisi huoletta olla, ja koirasi itsevarmuus kasvaisi. Netin kautta voit myös jostakin koirafoorumilta tai rotufoorumilta kysellä leikkikavereita samalta paikkakunnalta. Kannattaa aloittaa hyvin rauhallisista koirista, ja vaikka ihan remmilenkillä niin, etteivät koirat ole ensin kosketuksissa toisiinsa ollenkaan tai pääse leikkimään, vaan totuttelevat vain toisten läsnäoloon vieretysten kävellen. Sitten kun se näyttää sujuvan, voitte vaivihkaa päästää koirat irti, jolloin ne saavat olla kontaktissa toistensa kanssa.
Harmillista mutta totta, koirapuistoissa on usein jos jonkilaista sakkia, ja kaikki koirat eivät todellakaan ole "soveltuvia" koirapuistoon.
Tsemppiä!
eipä siellä taideta teitä llioiksi kaivatakaan!
Kyllä kaikki koiruudet sopivat koirapuistoon. Mutta kaikki ei sovi samaan aikaan samaan "karsinaan" yhtäaikaa. Eihän siellä tietenkään ole tilaa kuin meidän pikku kullalle, joka saa roikkua toisten karvoissa ja kimpussa, siitä ei sanota mitään. Mutta kun toinen tekee samaa "meidän kultsulle" niin johan älämöidään asiasta jne. Näin se vain menee!
Puhut arvatenkin Hämeenlinnan koirapuistosta? Oletko miettinyt jos koirasi on valmiiksi "arka" kun viet sitä puistoon niin toinen koira vaistoaa sen ja voi käydä kiinni. Kannattaa aina kysyä millainen koira puistossa on!