kotiätejä?

No teillä varmaan riittää tohinaa: ),miten arki sujuu kaksosten ja vauvan kanssa?Meillä aiemmin ollut 2v ikäerot lapsilla mutta nyt viimeisimillä tuli 18kk ikäeroa ja jotenkin se tuntuu paljon raskaammalta..tosin tuo puoltoista-v on aika viipottaja: )

manymamma kirjoitti:

No teillä varmaan riittää tohinaa: ),miten arki sujuu kaksosten ja vauvan kanssa?Meillä aiemmin ollut 2v ikäerot lapsilla mutta nyt viimeisimillä tuli 18kk ikäeroa ja jotenkin se tuntuu paljon raskaammalta..tosin tuo puoltoista-v on aika viipottaja: )

tässä porukassa, se on varmaa. Kun löytyy sakkia vauvasta murkkuikäseen, siinä välissä uhmaikää ym niin takuuvarmasti joka päivä sattuu jotain... :) Kyllä kaksosten ja vauvan kanssa pärjää nyt kun rytmi on selkiintynyt vauvallekin. Toki kaksosia ei parane päästää silmistään kun tekevät melko lailla "pahaa" jos valvova silmä vähän lipeää ja vauvaakaan ei parane jättää jos et ole satavarma ettei lattialla ole mitään. Suuhun kun menee kaikki mikä eteen tulee ja meillä jos missä sitä kaikkea on lattialla pitkin kämppää. Mutta ihan perushoitoahan tuo pikkusten kans on, murkkuikäsen jutut ne sitten vasta alkavat tosissaan sydäntä painaa kun kuviot muuttuvat ala-asteen jälkeen melko lailla. Ja tarinaa riittäis vaikka kuinka paljon meidän arjesta :)

Nasun ja Tikrun äiti kirjoitti:

tässä porukassa, se on varmaa. Kun löytyy sakkia vauvasta murkkuikäseen, siinä välissä uhmaikää ym niin takuuvarmasti joka päivä sattuu jotain... :) Kyllä kaksosten ja vauvan kanssa pärjää nyt kun rytmi on selkiintynyt vauvallekin. Toki kaksosia ei parane päästää silmistään kun tekevät melko lailla "pahaa" jos valvova silmä vähän lipeää ja vauvaakaan ei parane jättää jos et ole satavarma ettei lattialla ole mitään. Suuhun kun menee kaikki mikä eteen tulee ja meillä jos missä sitä kaikkea on lattialla pitkin kämppää. Mutta ihan perushoitoahan tuo pikkusten kans on, murkkuikäsen jutut ne sitten vasta alkavat tosissaan sydäntä painaa kun kuviot muuttuvat ala-asteen jälkeen melko lailla. Ja tarinaa riittäis vaikka kuinka paljon meidän arjesta :)

tuntuu hassulta, että löysin hiljattain nämä sivut ja innostuin lukemaan viestejänne. Hulinaa ja vilinää on niin paljon, että ihailen sellaista äitiä, joka saa aikansa vielä riittämään johonkin oikeaan työhön kotona. Meillä isommat lapset ovat alkaneet kutsua minua kirjailijaksi, kun olen vastannut muutamaan viestiin viime päivinä. Kummasti sitä aikaa saa kulumaan ihan arkirutiineissakin. On kiva lukea muiden kokemuksia ja samanlaista se elämä näyttää olevan meillä kaikilla. Tuo murujen kerääminen lattialta näyttää olevan tapa muissakin perheisssä. Meillä pikkupoika kastaa oikein sormen suussaan, että saa siihen tarttumaan milloin mitäkin. Jos kysyy, mitä löytyi, niin nielaisee nopeasti ja sanoo: tinne meni. Arvaa siitä sitten...