Niin pitäskö Nietzceheä lukea julkaisujärjestyksessä? Jos ei niin mistä teoksesta kannattais aloittaa että pääsis kivasti sisään.
Nietzscehen lukeminen julkaisujärjestyksessä?
Laakkeri
9569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nitzhen ottaminen tosissaan vaarantaa herkänmielen terveyden.
En tahdo mitätöidä kys. filosofia, mutt toi kuulostaa kidutukselta.
Herkänmielen (sorry misspellingistä) mielenterveydestä ei ole paljoaakaan jäjellä. Joten parantuminen on ainut vaihtoehto.
Kannattaa varmaan aloittaa "Iloisesta tieteestä", sitten "Hyvän ja pahan..." ja "Moraalin Genealogia". Sitten voi lukea "Tragedian synnyn", "Zarahustran" ja viimeisen vuoden "pamfletit". Ai niin, parina viime vuotenaan N. valmisteli toista pääteostaan otsikolla "Tahto valtaan" (Wille zur Macht) ja joka autenttisessa muodossaan löytyy ainoastaan julkaistusta jäämistöstä (Montinarin toimittama, saa taskukirjasarjana). Jäljelle jää suomentamattomat aforismikokoelmat "Inhimillistä, liian inhimillistä" (pirusti sivuja) sekä "Aamurusko", jotka ilmestyivät ennen "Iloista tiedettä". Lisäksi näitä ennen ilmestyi mm. neljä "Epäajanmukaista tarkastelua", joista löytyy mielenkiintoisia huomioita. Niissä N. harjoittaa rankkaa ja osuvaa kulttuurikritiikkiä. Ja vielä N:ltä löytyy tältä ajalta julkaisemattomaksi jääneitä pikkukirjoituksia (mm. Heideggerin arvostama kirjoitus kreikkalaisesta esisokraattisesta filosofiasta), niin ja tietysti pari-kolmekymppisen professori-Nietzschen filologinen tuotanto! Näitä voi lukea vaikka ristiin rastiin silloin tällöin , jos systemaattinen, lineaarinen opiskelu alkaa maistua puulta : D
Kyseisen herran tekstejä lukiessa täytyy muistaa että kaiken takaa purkahtelee syvä rakkaus ihmistä ja syleily elämää kohtaan sekä viha ismejä kohtaan.
Toki jos tekstejä lukee kuin "piru raamattua" ne voivat antaa heikolle mielelle vääränlaista varmuutta.
Kuten Zarathustra sanoi "minä voin olla teille silta, mutta kainalosauvaksenne en ala"
Joten ymmärrä tekstit ja noossä piilevä iloinen ironinen piikittely ja rakkaus ihmiseen, mutta kirjoittaja varmaan tahtoikin että ne ymmärtää joiden pitääkin ymmärtää ja muut saa väännellä tekstiä ja arvailla.
rakkudesta ihmiseen tai ei. Eikö kuutenkin ole kyse lähinnä epäkohtien esille tuomisesta,mitä väliä mistä syystä N ajatteli kirjottavansa, varsinkin jos kyse oli mielenvikaisesta ihmisestä.
...oli hyvä & kova äijä, samaa sarjaa kuin Linkolan Pentti (jonka kanssa olen kerran ihan pienessä porukassa jahkaillut maailman menoa). Kun joku joskus moitti häntä epäloogisuudesta, hän heitti vastaan: "Enhän minä hitto soikoon ole mihinkään loogisuuteen pyrkinytkään!"
Zarathustran luin 1. kerran n. 30 v. sitten. En uskalla väittää, että vieläkään olisin ihan täysin ymmärtänyt, mitä N. siinä yritti sanoa, mutta onhan se tuolla hyllyssä...
Kerran heitin uskovaisten täti-ihmisten silmille otteen *Moraalin alkuperästä*. Sen kohdan, missä Tertullianus oikein läähättää ja hekumoi tuomiopäivän näyillä. "Per fidem, näin on kirjoitettu", totesi vanha kunnon Fritz. Ja ämmät itki. Se oli sitä aikaa, kun Xeroxin kopiokoneet (mutta ei vielä tietokoneet) alkoivat olla joka pojan ulottuvilla ainakin kaupunkipaikoissa.
Lienee sama, itse aloitin Iloisesta tieteestä ...
...mitään varmaa, mutta Antikristus jäi viimeseiksi. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että siinä paikoitellen näkyy jo jonkinlainen ylikierroksilla käyminen, joka sitten johti romahdukseen. Loppuhan on sitten luettavissa Markku Saarisen suomennoksesta.
"Juu juu, Jumala rankaisee. Jee jee, Jeesus pelastaa!" Niin voisi kai joku uskovainen sanoa, mutta Samuli Paronen mahtoi sanoa sen paremmin: "Terve kohta sairaassa on kuin sairas kohta terveessä. Se on kipeä".
Sat sapienti.
Siis N syyttää kirrkoa ihmisen luontaisten taipumusten nimeämisestä synneiksi, mutta sitten itse hyökkää massaluonnetta vastaan joka on käsittääkseni aika luontainen. Onko tässä siis jonkinlainen ristiriita vai onko tässä käynyt klassinen että tätä ihastuttavaa filosofia on ymmärretty väärin?