Olen olemassa vai olenko?

Olen kuin siipirikkoinen enkeli,
maailmaan eksynyt enkeli pieni,
tunnen usein itseni ulkopuoliseksi,
muiden puhuessa keskenään,
ja naureskellessaan jutuillaan.
Olen kahden maailman välissä,
enkä kuulu kumpaankaan....
En kuulu joukkkoon kuulevien,
-koska en pysty puhumaan kuten he.
En kuulu joukkoon kuurojen,
-sillä minä kuulen
ja nautin paljon musiikista.
Minne siis kuulun?
Mihin taas menisin?
Suojaavan muurin olen tehnyt
ympärille sydämeni,
eikä sitä helposti
saa rikki.
Opinko vielä rakastamaan?
Opinko koskaan ihmisiin luottamaan?
Kuinka kauan yksin elää saan?
Kuinka kauan pimeydessä yksin vaellan vaan...
Niin monta kysymystä,
vailla vastausta...
4737
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Älä lakkaa uskomasta tulevaisuuteen ja rakkauteen! Minä uskon vahvasti siihen että jokaisella ihmisellä täällä maan päällä on elämässä vaikeampia ja helpompia aikoja! Vaikeina aikoina kysytään paljon nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Kun jaksat taistella niin joku päivä sinut vielä palkitaan!
Mietin itsekkin liikaa asioita ja yleensä siitä on vain haittaa. Mitä enemmän asioita ajattelee, sen vaikeammaksi ja epätodellisiksi ne muuttuvat. Olen tietoisesti alkanut itse opettelemaan sitä etten ajattele liikaa.
Sen vielä sanon että älä anna periksi! Joku päivä vielä huomaat että pystyt astumaan ulos kuorestasi ja pystyt puhumaan samoin kuin he! Voimia Sinulle!

Äänestä

ajattelen, siis olen.

Äänestä

Aika hyvin sait tiivistettyä mitä elämä todella on. Noihin kysymyksiin itsekin olen kovasti yrittänyt löytää vastausta mutta turhaan. Paistaa toki se aurinko risukasaankin mutta tämä risukasa tuntuu olevan päällystetty jollain peitteellä :D... noh, ei muuta kun kaikkea hyvää sinulle.

Äänestä

Kun kävelee kengät jalassa, tuntuu kuin koko maailma olisi matolla peitetty.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nimetön enkeli kirjoitti:

Olen kuin siipirikkoinen enkeli,
maailmaan eksynyt enkeli pieni,
tunnen usein itseni ulkopuoliseksi,
muiden puhuessa keskenään,
ja naureskellessaan jutuillaan.
Olen kahden maailman välissä,
enkä kuulu kumpaankaan....
En kuulu joukkkoon kuulevien,
-koska en pysty puhumaan kuten he.
En kuulu joukkoon kuurojen,
-sillä minä kuulen
ja nautin paljon musiikista.
Minne siis kuulun?
Mihin taas menisin?
Suojaavan muurin olen tehnyt
ympärille sydämeni,
eikä sitä helposti
saa rikki.
Opinko vielä rakastamaan?
Opinko koskaan ihmisiin luottamaan?
Kuinka kauan yksin elää saan?
Kuinka kauan pimeydessä yksin vaellan vaan...
Niin monta kysymystä,
vailla vastausta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu