alla mullan
muoviin käärittynä
rakasta tuhkaa
vain sinä
näit Minut
Minulla on Ikävä
muoviin käärittynä
rakasta tuhkaa
vain sinä
näit Minut
Minulla on Ikävä
Seisoin äärellä kiven
Hämäränherra
8190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kovasti surullinen on runosi,
mutta taidokas ja ehyt.
surullista...
Runossasi on hyvin paljon syvää
tunnelmaa ja minä koen tämän
Hautausmaan tunnelmana - kertoen.
Anteeksi pyyntöni - jos olen
väärässä - Upea teksti... kuin
omakohtainen tunnesanoma !
ja kaukana menneisyydessä, toisaalta lähihistoriassani - matkalla muistoissani... oli pakko purkaa jotenkin. Joskus tajuaa vasta jälkeenpäin, miten syvällä joku on käynyt, koskenut sielun syvintä olemusta - ja jää vain tyhjä kohta jonnekin (sydämen ja järjen välille?) toisen mentyä - iäksi. Tulin siihen tulokseen, ettei hän ole mennyt, vaan elää minussa ja läheisissäni tekoihini vaikuttaen. Joten minun on elettävä hyvin - hän arvostaisi sitä...
Tuntuu, että mitä olin ennen, siitä
on jäljellä vain varjo, jota nyt
tavoitan. Jälki minussa, jota koetan
koskettaa itselläni.
Astun valosta varjoon yhä uudestaan.
Ulkoa sisälle kerta toisensa jälkeen.
Löytääkseni kuvani, ottaakseni sen.
Kysyäkseni siltä, kuka olen.
Olet kadottanut itseni sirpaleiksi.
Hajonnut osasiksi ja suruni on niin
tyhjää. Sisään rakentuneita jälkiä
minussa kyyneleeni.
Tarvitsen käden joka vetää minut
pois tästä. Ryöstää sivuun tuskastani.
Saa minut kertomaan, mikä olen.
Tajuamaan, miksi vaellan.
Ja miksi minulle tapahtui se kaikki.
Suottaa pois syyllisyyden minusta .
Raastaa irti tummat kuvat sielustani.
Tulee minuun vaaleaksi.
Ja voin viimein herätä taas vailla
kyyneliä.
http://www.youtube.com/watch?v=DyPmDDN8m78&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joskus tuntyuu, että ikävä on enemmän
kuin oma elämä..
Rakkautta ylitse sydämen lyöntien Hänen luo
ja lähelle..
Tunne joka pitää kokea tajutakseen,
koskettaa ymmärtääkseen, miltä tuntuu.
Rakkausrunoa aitona
ja pelkistettynä..
Sait tekstissäsi esiin olennaisen,
tärkeän, hienolla tavalla.
Tämä oli suuri kokemus
ja erittäin hyvä Runo.
Voimia ja kannustusta päivääsi.
rohkaisevista sanoistasi..
se on, tiedän. Runosi kuvaa niin hyvin sitä, kuinka tärkeää on tulla nähdyksi, edes kerran. Ja kuinka harvinaista se on... Tai sitten menetys, sen suru. Monenlaista tässä runossa, kaipuuta.
Niin moni luulee tuntevansa - laittaa sanoja suuhun - pitää helppona ja mukavana ihmisenä, jonka kanssa tulee kaikki toimeen. Olenkin, mutta lisäksi paljon muuta. Niinkuin me kaikki. Minä haluan katsoa kaikkia tarkkaan - ja löytää jotain, jota muut eivät ole vielä huomanneet...