Maksoin eilen pankissa viisi laskua joista kaksi oli määrältään 20 euroa. Näiden maksaminen maksoi 5 euroa / kpl. Jos olisin maksanut ne suoraan tiskiltä olisi hinta ollut 7 euroa / lasku. Siis 42 markkaa laskulta.
Eikö pankkien ahneudella ole mitään rajaa? Tällaisen hinnoittelun tarkoituksena kai on saada asiakkaat karkoitetuksi pankista ja käyttämään netin kautta tapahtuvaa laskujen maksua. Mikä tämän tarkoitusperänä sitten on. No tietysti se että pankki saa loputkin alemmat toimihenkilönsä potkittua pois.
Tuskin nettimaksut ovat pitkään enää ilmaisia. Kunhan saadaan kaikki ylimääräinen henkilökunta pankista työttömyyskortistoon voitte olla varmoja että seuraavaksi laitetaan nettimaksaminen hintavaksi. Pakkohan laskut on saada maksetuiksi, joten sillä voi hyvin rahastaakin. Pitäähän osakkeenomistajille saada ilmaista rahaa asiakkaiden kustannuksella.
Eikö pankkien ahneudella ole mitään rajaa? Tällaisen hinnoittelun tarkoituksena kai on saada asiakkaat karkoitetuksi pankista ja käyttämään netin kautta tapahtuvaa laskujen maksua. Mikä tämän tarkoitusperänä sitten on. No tietysti se että pankki saa loputkin alemmat toimihenkilönsä potkittua pois.
Tuskin nettimaksut ovat pitkään enää ilmaisia. Kunhan saadaan kaikki ylimääräinen henkilökunta pankista työttömyyskortistoon voitte olla varmoja että seuraavaksi laitetaan nettimaksaminen hintavaksi. Pakkohan laskut on saada maksetuiksi, joten sillä voi hyvin rahastaakin. Pitäähän osakkeenomistajille saada ilmaista rahaa asiakkaiden kustannuksella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mainitsemasi esimerkit ovat totta kaikissa pankeissa. Eniten siitä kärsivät ne, joilla ei ole nettipankkia. Muistan aikoja, kun pano oli ilmainen ja laskun maksu korkeintaan 10 mk. Olemme samaa mieltä myös hinnoittelun tarkoituksesta. Henkilöstön vähentäminen ja tyytymättömät asiakkaat ovat pankkien tavoitteena.
Yhteiskunnassamme on muutenkin ahneuden aika. Katso asiasta tarkemmin Ari Ojapellon kirjasta Ahneuden aika. Veikkaan, että arvelusi nettipankin hinnoittelusta osuu kohdalleen. Köyhiltä otetaan kaikki, rikkaat pääsevät vähemmällä.
Pankkien pitäisi luopua osakeyhtiö- ja osuuskunta-yhtiömuodoista. Osingot pitäisi sijoittaa pankin omaan pääomaan, jota lyhennettäisiin pienituloisten asiakkaiden käyttömaksuihin. Pienituloisten asiakkaiden kuuluisi siis saada ilmaiset palvelut. Hyvä tuloraja olisi 2 000 €/kk, joka olisi keskituloisen palkka tai muu tulo (esim. osakekauppa).
Pankkien palvelumaksuista se alkoi, ja on nyt lyönyt läpi koko yhteiskunnan. Joka ikinen yritys keksii eri keinoja lisätä yksi ylimääräinen pieni kulu asiakkaan laskuun. Mitään väliä ei ole sillä onko se historiallisesti perusteltu tai asiakkaan kanssa sovittu. Pankit edustavat tässä kyllä huippua! Konttoreita harvennetaan, väkeä vähennetään, kuten myös automaatteja. Toisin sanoen palveluja heikennetään ja sitten joudut itse maksamaan lopulta itsesi palvelemisesta, sillä onhan pankin saatava kuluihin nähden noin 10000- kertainen korvaus/vuosi sen laskunmaksuinfrastruktuurin perustamisesta ja ylläpitämisestä. Toivottavasti kaikki, jotka pääsevät laskuttamaan pankkeja, lisäävät näihin laskuihin kaiken maailman lisiä ja urakalla.
Pankkimies Björn Wahlroos on nyt tällaisessa "tuottoa tyhjästä"- ajattelussa hyökännyt valtion kimppuun vaatien yritysverotuksen alentamista. Mistä sitä tuottoa helpommin saisi kuin kaveeraamalla poliitikkojen kanssa ja puhumalla heidät ympäri antamalla esimerkkejä yritysverotuksesta maista, jotka eivät ole lähelläkään vertailukelpoisia Suomen kanssa. Tällaisia ovat esim. Venäjä ja Viro, joita hän ainakin käytti esimerkkinä suhtautumisessa valtion tasolla yrittämiseen. Tuo äijä on palkattu vain ja ainoastaan tekemään osakkeenomistajille rahaa, that´s it. Jos hän ei sitä tee, tekee sen joku muu. Ja siksi tällaiset ulostulot ovat pääosin naurettavia. Tai olisivat, jos ei tietäisi kuinka poliitikkommekin kumartavat hänen edessään.