Taustaa sen verran, että itsellä lapset 2, 4 ja 6v joiden kanssa olen kotona. Töihin meno toisaalta houkuttaa, ja niinpä mietinkin, onko kotihoidosta jotain todellistä hyötyä, vai onko ihan sama kuin päiväkoti? Meidän lapset kyllä viihtyy kotona todella hyvin ja nauttivat, mutta kai ne lapset jotka ovat 10 tuntia päikyssä ja viikonloppuna mummolassa kun vanhemmat harrastaa, ovat myös ihan onnellisia? Eli onko sillä loppukädessä mitään merkitystä missä ja kuka lapsen hoitaa, miten kotihoidon hyöty näkyy lapsessa? Rahan puolesta töihin ei tarvisi mennä.
Kotihoidon hyödyt?
q2w3e4r5
161757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että yksi tärkein asia oli kiireettömyys,vaikka meillä oli kunkin lapsen kohdalla tavallaan aikataulu 9 ulos,11 ruoka,sitten nukkumaan yms mutta ei ollut kiire,kukaan ei sakottanut jos sinne ulos päästiinkin vasta puoli kymmenen tai päiväunille käytiin tunnin "myöhässä" .
Mutta omalla kohdallani sitten negatiiviseksi koin että en ole mm askartelijatyyppiä että jäivätkö lapset kädentaidoissa vaikka sitten jostain paitsi.
Tämä asia on hyvin perhekohtainen kuinka kotiin jäänyt huoltaja hoitaa oman hyvinvointinsa ja oman aikansa sitten.
Itselleni nollaukseksi riitti hyvin vähäiset asiat,pieni lenkki yksin,saunominen yksin.shoppailutuokio ystävän kanssa.
kotihoito on varsinkin pienille lapsille ehdottomasti päiväkotia parempi paikka! Mikäli on kotona, voi lapset saada muita virikkeitä esim. leikkipuistoista, perhekerhoista yms. Suomessa on tyystin unohdettu, miten ja miksi päiväkodit aikoinaan tuotiin Suomeen; luin juuri kattavan selvityksen, jossa oli mm. seuraavaa: ne tuotiin alkun perin Saksasta ja alkuperäisenä tarkoituksena oli, että niiden avulla yhteiskunta pystyi pitämään huolta niistä lapsista, joilla oli huonot kotiolosuhteet; eli niistä lapsista, joilla ei ollut ruokaa tai jotka asuivat pienissä yksiössä esim.10 lasta jne. tai jos oli yksinhuoltaja. Eli yhteiskunta halusi, että kaikilla lapsilla on tasa-vertaiset lähtökohdat elämään. Tämä on nyt johtanut kuitenkin siihen, että jopa hyväosaiset vievät lapsensa päiväkotiin, koska pitää saada materiaa, autoja yms. ostettua! Nykyäänhän asia on siis päinvastoin kuin joskus sotien jälkeen: nykyään hyvätuloiset -ja hyväosaiset vievät lapset hoitoon ! Vielä 1980-luvulla päivähoitopaikan (kunnallisen) saivatkin vielä vain yksinhuoltajat ja muut vähäosaiset, joiden oli oikeasti pakko mennä töihin. Sitten 1990-luvulla keksittiin tämä subjektiiviinen päivähoito-oikeus: yhtäkkiä käännettiinkin päivähoito kotihoitoa paremmaksi ja nykyäänhän se on niin trendikästä että lapsi on 10h/vrk päivähoidossa. Jopa päiväkotien johtajat ovat myöntäneet tämän virheen ja nyt siitä maksetaan kun nykyäidit raahaavat esikoisen pois kotonta kuopuksen synnyttyä. Juuri sain kuulla, että tuttavani lapsi oli saanut suu- ja sorkkataudin päiväkodista!! Tässä faktaa:
1. Lapset sairastelevat tosi paljon päiväkodeissa
2. Ryhmät ovat liian suuria ja siellä ei anneta yksilöllistä huomiota lapsille
3. Melu on korvia huumaavaa, mikä oikeasti aiheuttaa lapsille psyykkisiä haittoja
4. Lasten turvallisuudentunne ja perusluottamus vanhempiin järkkyy kun häntä raahataan tukka putkella kiireessä aamut ja illat paikasta a paikkaan b ja ei lopulta enää tiedä mikä on koti
5. Alle 3-vuotias ei osaa vielä varsinaisesti leikkiä muiden lasten kanssa, vaan leikki on lähillä rinnakkaisleikkiä
6.Kotihoidossa vanhemmat ja lapset tuntevat toisensa perin pohjin ja voivat antaa rakkautta ja syliä aina tarvittaessa, kukaan tarhatäti ei korvaa vanhempia!
7. Useampilapsisessa perheessä myöskin taloudellisesti siitä ei paljon hyödy että on töissä, kun laskee kaikki päivähoitomaksut, tukimaksut sun muut epäsuorat kustannukset ja hyödyt kotihoidosta (ei tartte edes autoa välttämättä ja voi itse tehdä halpaa ruokaa)
8. Lapsi oppii sosiaaliseksi myös kotona, kun hänen tarpeet huomioidaan, häntä rakastetaan ja varsinkin vanhempien lasten kanssa on hyvä käydä kerhoissa, joissa tapaa muita lapsia
9. Jatkuva kiire kun molemmat ovat töissä
Veikkaanpa että iso osa eroistakin johtuu siitä kun molemmat ovat töissä eikä yhteistä aikaa juuri ole!
lähtökohta on se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa.
Joissakin totalitaarisissa yhteiskunnissa on kokeiltu lasten luovuttamista yhteiskunnan kasvatettaviksi, mutta tulokset eivät ole olleet hyviä.
Päivähoito on järjestetty vanhempien työssäkäymisen mahdollistamiseksi.
Minä luulisin että isommillekin lapsille on kiva, että äiti on kotona. Lähinnä pohdin, kuinka huomattavaa hyötyä tästä loppujen lopuksi lapselle sitten kuitenkaan on, siis miten lapsesta näkee esimerkiksi, että on vuoden vanhasta ollut 10h päiväkodissa? Ja päinvastoin, erottaako lapsista myöhemmin, kuka on saanut olla rauhassa kotona? Sinänsä kyllä ihan samaa mieltä vastaajien kanssa!
Ei erota.
että harvemmin ihmiset erottavat mielisairaatkaan terveistä ihmisistä eli eihän noi asiat näy "päälle päin". Joku voi olla totaalisesti masentunut vaikka, mutta eihän se näy päälle päin!! MUTTA itse olen havainnut, että kotihoidossa kauan olleet ovat mielestäni paljon tasapainoisempia ihmisiä (terve itsetunto, eivät pilkkaa / hauku muita, ovat kohteliaita ja jotenkin tyynempiä ja tasapainoisempia). Useasti päiväkotilapsetkin näennäisesti pärjäävät hyvin elämässä: heillä on usein korkea koulutus ja työ, MUTTA heillä on usein etäiset välit vanhempiinsa, ovat "suorittajia" töissä ja elämässä yleensäkin, heillä on useasti uupumusta, unettomuutta ja mielenterveysongelmia, masennusta. Harvoin näitä asioita yhdistetään päivähoitoon, mutta itsekin olen ollut juuri tuollainen.
Höpö höpö! Ja kattia kanssa.
Minusta kotihoito on hyödyllisempää pienelle lapselle kuin päiväkodissa vailla riittävää aikuisen tukea. Ei ole tarpeeksi työntekijöitä siihen... isompi lapsi hyötyy päiväkodista. Mutta asiaan vaikuttaa myös se, miten kotona olevan vanhempi jaksaa. jos jatkuva kotonaolo masnetaa ja saa ärtymään niin mitä sitten? paljon on myös kiinni siitä millaiset hoitajat hoitopaikassa olisi. Itse näkisin, että yhden lapsen vanhempana ja kotona olevana, että lapselleni olisi hyödyllsitä joku kerhotoiminta tyylliin 1h päivässä. tuntuu, että vaihtoehtoja ei monessa perheessä ole kuin joko kokopäiväiseen hoitoon tai sitten kotona oloon. Sinun lapsillasi on seuraa toisistan mikä on hyvä juttu.
Minäkin kaipaisin tutkittua tietoa siitä miten kotihoito vs. päiväkoti vaikuttaa lapseen pitkällä tähtäimellä, miten hoitomuoto näkyy lapsessa vaikkapa koulunaloitusiässä ja murrosiässä. (Mielellään tietty niin että sosioekonomiset yms. muuttujat olisi tutkimuksessa huomioitu.) Miten iso tekijä varhaislapsuuden hoitomuoto ylipäätään on myöhempää elämää ajatellen ja mitkä muut asiat voivat vastaavalla tavalla vaarantaa (?) tai tukea lapsen kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi.
Mutu-tuntumaa ja mielipiteitä aiheesta löytyy pilvin pimein mutta ihan ehtaa tilastotietoa ois kiinnostavaa lukea.
Meidän lapsilla on onneksi naapureissa kavereita, kerhoillaan yhdessä ja keskimmäinen yksin, sekä isoin on tietysti eskarissa. Mä en itse näe, että tähän olisi isommillekaan päiväkodista mitään hyötyä, mutta jotenkin kaipaisin tietoa siitä, että kotonaolostani olisi heille jatkossakin hyötyä. Kun toisaalta se urakin houkuttelisi ...
..mutta tuskinpa kotihoidosta ainakaan mitään haittaa on, varsinkaan jos lapsilla kuitenkin on ikäistään seuraa? On se perhe-elämä varmasti ainakin kiireettömämpää, jos toinen vanhempi voi olla kotona. Miten ois hoitajan palkkaaminen kotiin jos haluat jo töihin ja tarha epäilyttää? Ainakin Helsingissä siihen saa tosi hyvin tukia. (Tai oisko ihan mahdotonta jos lasten isä ois lasten kanssa kotona?)
Mua itteeni kiinnostaa lähinnä onko päiväkoti ihan oikeasti niin kamalan paha ja lapsen hyvinvoinnille haitallinen vaihtoehto. Täällä sitä ainakin vastustetaan kiihkeästi. Ittellä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta joten olen sen varassa mitä muilta kuulen, siksi ois kiva jos sais tutkittua tietoa ilman asenteellisuutta mihinkään suuntaan. Vois sitten sen(kin) perusteella aikanaan suunnitella hoitokuvioita. Vaihtelee tietty varmaan jonkin verran tuo päiväkodin "kamaluus" paikan mukaan.
mulla on 2 lasta. toista hoidin kotona 3v. ja toista en. oon sitä mieltä, että kotihoito kannattaa. Sen huomasi noin 10 v. iässä. Lapsi tyytyväinen ja tottelee vanhempiaan, kunnioittaa, ei alistu.
1. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2009/03/835165
2. http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1997/2_1997/ajankohtaista_paivakoti-infektioista/
3. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=113&t=&a=6820 (Kuuntele erityisesti taustapeili!)
4. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902239130125_uu.shtml
5. http://www.iltalehti.fi/vaalit/200810068322253_vl.shtml
6. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/04/855110
7. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2004/04/214380
Karuahan toi päiväkotiarki monessa paikassa on, olen itsekin aiheesta lehdistä lukenut :/ .
Olen kyllä kuullut positiivisiakin juttuja joistakin päiväkodeista; henkilökunta on pysyvää, ammattitaitoista ja mukavaa, ryhmäkoot kohtuullisia jne. Siksipä en päiväkotia päivähoitomuotona mielessäni ole kokonaan teilannut ja tutkimukset aiheesta kiinnostavat muutenkin. Erityisesti se miten päiväkotihoito on vaikuttanut lasten myöhempään elämään.
No eipä mulla mitään erityistä fiksaatiota ole saada lapsiani nimenomaan päiväkotiin hoitoon. Ja onhan noita yksityisiäkin päiväkoteja joissa on kaiketi vähän inhimillisempi meininki (vai?).
se on aika kiistatta todettu, että varsinkin alle 3-vuotiaiden paras paikka on kotona. Sinun lapsesi eivät ole enää ihan pieniä, joten jos töihin tekee mieli, niin mikäs siinä. Ehkä vielä hetki kotona pienimmän takia?
Toivottavasti et nyt kuitenkaan heti ole laittamassa lapsia 10 tunniksi päivässä hoitoon eli 50 tunniksi viikossa! Tuo on todella pitkä päivä lapsille, ihan minkä ikäisille tahansa. Päiväkodissa oleminen ei ole mitään pelkkää leikkiä, vaan siellä on paljon melua, sääntöjä ja aikatauluja. Aikuisen huomiota ja syliä on saatavilla rajoitetusti ja välillä ei juuri lainkaan. Olen ollut monissa päiväkodeissa töissä ja tiedän minkälaista menoa siellä on. Omaa lastani en veisi ainakaan pienenä suureen ryhmään.
Kiireetön arki, rauhalliset varhaislapsuuden vuodet. Ei niitä voita mikään. Oravanpyörään joutuu myöhemmin ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.