Tuli äidistä mieleen, apua ei voi ottaa vastaan, kärsitään mielummin.
Tai niin kuin moni eroonsa katkera, kaivaudutaan siihen menneeseen mielummin kuin katsotaan peiliin.
Vai säntäätkö onneasi karkuun, huomaat ettet pääse mihinkään, ja kun palaat tajuihisi, se meni jo.
Vai tiedätkö aina mikä on sinulle parasta, ja osaat toimia sen mukaan?
Tai niin kuin moni eroonsa katkera, kaivaudutaan siihen menneeseen mielummin kuin katsotaan peiliin.
Vai säntäätkö onneasi karkuun, huomaat ettet pääse mihinkään, ja kun palaat tajuihisi, se meni jo.
Vai tiedätkö aina mikä on sinulle parasta, ja osaat toimia sen mukaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja niistä on yritettävä tehdä paras mahdollinen.
Ymmärtää ole yrittänyt eroavia, joilla on lapsia, mutta vaikeata se on.
Itsekkyyden sisäkumi paistaa hämäysten alta väkisinkin.
Katkeruus on lapsille se kaikkein pahin tunnetila, yrittäkää välttää.
jos ihminen ei ole itsekäs vaan urhautuu aina vaan toisten takia, silloin ei ole kohta mitään annettavaa. Kaivo kuivuu.
Joskus voisi myös ajatella, etten tajua miksi teet noin, mutta sinulla on varmaan hyvä syy siihen. Ihmiset ei aina halua kertoa eron syitä, koska silloin tavallaan myös mollaa toista. Vaikka tietääkin ettei itse ihan syytön ole. En minä ainakaan kaikille kerro, mitäpä se muille kuuluu. Ihan tarpeeksi vaikeeta on ollut selittää se exälle, ymmärrän täysin jos joku luistaa siitä hommasta.
tiennyt että sä olet wiisas nainen tjn
mutta että noin wiisas ?
ja matkaa pitää jatkaa kaikesta huolimatta tjn
että aina on kaksi tarinaa.
Paska itsetunto ja paska lapsuus ja koti :)))
En viitsi tilittää, ihan perseestä se oli. Kuin vanhemmilla, ja niitten vanhemmilla. Nyt vaan pärjäilee tässä.
Toi, mikä ois parasta, sen aika meni jo. Nyt on vaan nyt.
Mutta tilitys sikseen, jonkinlainen päivä on huomennakin.
=DW=
et voi olla minkään hyvän arvoinen?
Sen verran olen elämää nähnyt, että luotan sun sanaan jos sanot että elämä on ollut lapsuudessa kurjaa. Eikä sitä tarinaa tarvitse kertoa, riittää kun tietää missä on ollut. Niin monta kertaa sanonut itse ettei se nyt noin pahasti voi olla, ja jälkeenpäin joutuu huokaamaan että on se. Liian monta kertaa itse kertonut tarinani ja jälkeenpäin katunut. Ei kukaan voi oikeesti tietää miltä mikäkin on tuntunut, voi vaan aavistaa.
Ehkä olemisessakaan ei ole mitään vikaa? Mielenrauha on suuri juttu.
kukaan aina tiedä, mikä hänelle on parasta. On vaan osattava tehdä päätöksiä, silloin kun aika on. Aina voi jälkikäten jossitella, tuliko tehtyä oikein. Vaan mitäpä tuota murehtimaan, pääasia että ylipäätään teki sen päätöksen. Ja sen hetkisen tiedon/fiiliksen (putki)valossa se oli oikea päätös! :)) Elämässä on suuntauduttava eteenpäin. Kuka on avoin ja optimistinen, sille elämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia!
positiivisuus on perseestä. Siten kokee vain pettymyksiä.
=DW=
on tietysti eräs tapa suojella itseään, mutta samalla sulkee itseltään mahdollisuuksia. Pettymykset ovat osa elämää, mutta nekin voi ottaa koulutuksena ja kokemuksena seuraavaa tilaiuutta odotellessa! :)
Jossittelu on kyllä turhaa. Eihän sitä tiedä kuinka metsään joku toinen vaihtoehot olis mennyt :)) Putkivalossa kaikki näyttää kirkkaalta :)
...Pistät niinkuin filosofiaa...
Pohtimaan elettyä elämää ja sitä tulevaa.
Elämä taitaa olla sitä maratoonia , välillä pikajuoksua
sekä aiturina olemista.
Mä katson peliin huomenna ,
sen jälkeen kun olen tullut kampaajalta,
olen siis paljon siedettävämpi näky hehee.
Tavoitteena edelleen se onnellinen vanhuus,
siinä on haastetta kerrakseen
Suora tukka on kaunis ja luonnollinen, ei tarvi olla tusinapää, samanlainen kaikilla.
En ikinä suostuisi vetämään huivia läpi niinkuin kaikki tekevät.
"Cosi fan tutte!" vain oopperassa.
Muuten yksilöllisyys kunniaan!
Valvottujen öiden tulos, kaadan teidän niskaanne :)
Pikajuoksua kohti hautaa :/ Onhan se joku lohtu sekin, että joskus juoksu loppuu ;)) menikö liian mustan puolelle..
Miksi odottaa vanhuutta saavutaksesi onnellisuutta. Ikinä et tiedä missä kunnossa olet sitten, ja sitten harmittaa ettet aloittanut aikaisemmin :) Katsellut tässä ettei se vanhuus mitään herkkua taida olla. Kellä rakoilee terveys, kellä mieli...
ettei Linnanneidolla ole tusinapää, tyyli on persoonallinen ja sopii hänelle kuin nappi silmään.
Ihminen on läpeensä itsekäs, oman monimutkaisen egonsa vanki ja siksi yleensä koemme elämän vain erittäin pinnallisella tasolla. Katsomme asioita oman napamme kautta, emme sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, vaan meidän heijastuksinamme.
Itsepetos on kuin sumuverho, joka pehmentää totuuden ääriviivoja. Olemme kehittäneet tämän verhon, jotta pystyisimme elämään itsemme kanssa. Näin totuus pääsee nousemaan esiin vähitellen, joten meillä on aikaa tottua siihen tai pahimmassa tapuksessa haudata se kasvamaan koiranputkea.
Elämä on asenteidemme summa, ja se, miten näemme elämän ympärillämme, luo asenteemme.
Elämäntaidonpolulla eteneminen edellyttää sitoutumista hyvään oloon. Sitoutumisessa piilee avain, tärkeä päämäärä.
On helpompaa myydä sielunsa markkinataloudelle, "tavara onnelle", kuin laittaa "kroppansa likoon" myötätuntoon, rakkauteen ja hyvyyteen.
http://www.youtube.com/watch?v=BDbmTOCpbJU&feature=related
Kysymykseesi vastaus: mitä suuremmassa määrin, minä ite, este ja mahdollisuus ;)
En voi väittää että olisit väärässä, siksi tuo sattuukin.
Toisaalta itsekkyys on se joka vie maailmaa eteenpäin. Ilman sitä kärsisimme vieläkin luolissa. Ego suojelee meitä, vaikka joskus siitä tulee ylisuojeleva. Vai sanotaanko sitä ylpeydeksi. Huoks, sitä mulla on ihan liikaa, nöyränä pitäisi kulkea.
Niin se elämä on, asenteidemme summa, sekä kokemustemme.
http://www.youtube.com/watch?v=-7o_eTxW-w8&NR=1
yksin ja elää ehkä yksin :=)
mutta se on warma että kuolee yksin
äitisi oli oikeassa tjn
keneen woi luottaa?
http://www.youtube.com/watch?v=9HOlHfzq3wA&feature=related
jos en tiedä mikä on minulle parasta niin kuka sen tietää :=)
valitsee niin, sen täytyy olla hänelle oikein. Mitä hän valitsee täyttämään sen yksinäisyyden? Jotain muuta siinä täytyy olla että kestää sen.
Äidin täytyy vielä saada tehdä omat valinnat, vaikka se tarkoittaisi että tuhoaa itsensä. Valitettavasti. Niinhän me kaikki saamme. Onko se sitten viisasta, se on toinen juttu.