Kuinka muualla?

Ghanalaisen mieheni perheen (suvun) luona käydessä, olen ehdottomasti kutsuvieras talossa enkä missään nimessä saa tehdä kotitöitä. Jos sattuisin esim. järjestämään makuuhuonetta siistimpään kuntoon omilta jäljiltäni, niin se koettaisiin loukkauksena etteivät he ole pitäneet huonetta tarpeeksi siistinä minulle.

En tiedä johtuuko kohtelu ihonväristäni ja eurooppalaisuudesta vai jostain muusta, mutta kukaan ei halua sanoa minulle vastaan (lukuunottamatta kahta enoa,jotka eivät ole miestäni kovin paljon vanhempia) tai käskeä minua millään tavoin. Eivätkä vanhimmat perheenjäsenet halua minulle kerrottavan huolistaan - rahallisista tai muista. Tämä tietysti saa minut tuntemaan oloni hieman ulkopuoliseksi,kun itse olen perheeni tavoin avoin perheemme huolista ja ongelmista.

Toisaalta, nuoremmat sukulaiset kutsuvat minua siskoksi ja vievät kavereidensa mukana rannalle tai torille tai missä ikinä sitten liikkuvatkaan vapaa-ajallaan. He opettavat minulle paikallisia tapoja ja kieltä ja minä heille suomalaista.

Nyt kesällä on vastassa ensivierailu perheen luona lapsemme kanssa. Hän on anoppini ensimmäinen lapsenlapsi ja samalla myös ensimmäinen lapsenlapsenlapsi mieheni mummolle, joten iloinen ensitapaaminen luvassa. :)

Ehkä voisi kiteyttää, että mieheni perhe on ylpea siitä, että suvun isoäidin vanhin lapsenlapsi on naimisissa eurooppalaisen kanssa. Ja että, nyt on vielä lapsenlapsenlapsikin!