Miksi vammainen ei voi työlistyä normaalisti?
Miksi vammaisia syrjitään palkoissa?
Ei vammaiset ole niin vammaisia, kun on annettu ymmärtää.
En itse koskaa tee oikea työtä millään tuetuntyön palkalla!
Miksi vammaisia syrjitään palkoissa?
Ei vammaiset ole niin vammaisia, kun on annettu ymmärtää.
En itse koskaa tee oikea työtä millään tuetuntyön palkalla!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että vammainen hakeutuisi opiskeluvaiheessa yleisopetukseen heti peruskoulusta alkaen sotkeutumatta erityisluokkiin/kouluihin, kun kerran ei älykkyydessä mitään häikkää ole
Tuo "Onnestasoikean" kommentti on loistava, ja se kuvaa omaakin asennettani.
Itseltäni (ikää n. 30) löytyy liikuntavamma, jota ei ihan lieväksi voi kutsua. Tarjolla oli ala-asteesta lähtien erityisluokkia yms., mutta onneksi olin jo tuolloin edes sen verran fiksu, että vaadin päästä terveiden kanssa samaan kouluun, ja pääsinkin. Mitään avustajaa mulla ei koskaan ollut. Tuli sitten käytyä tavalliset peruskoulut, lukiot ja yliopistot ja nykyään olen vakituisessa duunissa reilun viiden tonnin kuukausipalkalla.
Kaikki on siis mahdollista...sanoisin, että loppujenlopuksi kaikki on kiinni pelkästään itsestä!
Hyvä että jollain onnistaa. Itse suoritin koulut ja yliopiston vammattomien joukossa kiitettävästi, sain työpaikan, mutta olin siinä liian hidas. Vaikka pää toimiikin hyvin, niin en ole löytänyt sellaista työpaikkaa, jossa hitauteni ei olisi este työnteolle. Hitauteni koskee siis lähinnä työelämää, sillä kävin yliopiston viidessä vuodessa, joka on kai hieman alle keskimääräisen opiskeluajan alallani. Mutta enpä aio luovuttaa etsimisen suhteen!
Olen samaa mieltä, että liikuntavammaisen kannattaa siirtyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yleisopetukseen.
Minä vaihdoin Ruskeasuon koulusta (valtion liikuntavammaisten oppilaitos) paikalliseen tavalliseen peruskouluun yläasteelle siirtyessä. Ensin tietoni olivat muita oppilaita pahasti jäljessä, mutta 1,5-2 vuodessa sain muut kiinni.
Ehkä vielä tärkeämpää oli saavuttaa itseluottamus siitä, että tulee toimeen tavallisten ihmisten kanssa. Liikuntavammaisten koulussa tottui liikaa siihen, että kaikessa autettiin eikä vaadittu itsenäisyyttä. Tavallisessa 600 oppilaan yläasteen koulussa joutuu ihan eri tavalla kilpailemaan menestyksessä.
kaikki on peruspsykologiaa. harmi että ihminen on tällainen.
Kannattaako kysyä itseltään kuntoudutetaanko minua kokonaisvaltaisesti vai valmennetaanko johonkin, mihin.
Vammautuneen kysymysasettelu aiheesta.
Itse on kokenut asioita vaikeasti muullakin tapaa kuin yhteiskunnan ositn. Olis voinut tehdä pari asiaa elämässä eri tapaa...
Mut ku on nyt elänny pitkää työmarkkinatuella ja nähny mihin yleinen ahnaus johtaa, nii on valmis jättämään kaiken. Kunhan hyvä haltia vain järjestäs pari asiaa, nii kyllä ne talot ja omat asiat muutenkin järjestyy.
Kaikki kilpailee aina huomaamattaan toisia vastaan, ja kukaa ei ajattele, että kyse on vain omasta elämästä.
Myös me vammaiset maksetaan "menestyjien" elämää.
Omasta itsestä on paljon kiinni, ei kannata hirveästi muita syytellä. Onneakin pitää olla mukana, ja tosi kova itseluottamus. Jälkimmäinen voikin olla vaikea asia. jos on aina tähän asti saanut turpiinsa.
Jos asenne on kuten nimimerkillä "rikkinäinen kenkä", enkä valitettavasti rohkene ennustaa kovin suurta työllistymisen mahdollisuutta, koska muita ja yhteiskuntaa syyttävä yksilö on riskivalinta.
Hyvä ATDT2
En kritisoinut vallankäyttäjiä. Kiritisoin kyllä yhteiskunnassa niitä jotka itse pilaavat elämäänsä toimimalla luonnonlakeja vastaan elämässä ja olemalla varmoja ettei mikään kaadu heidän päälleen ja ovat samalla itsevarmoja valinoistaan ja niiden onnistumisesta.
Mitä tulee ihmisten keskinäiseen valtaan, niin kyllä vammainen on huonossa asemassa yhteiskunnassa ja vammaisen ei ole helppoa tehdä aloitetta isoissa asioissa vaan se on muiden tai sen toisen käsissä.
Ja se o taivaan tosi, että vammaisetkin maksavat oman osansa yhteiskunnassa
Omalla kohdallani aikanaan pullonkaulaksi osoittautuivat ne tahot, joiden piti olla työllistymisen tukena.
Kela edellyti, että vamaisena minulla on ensin vakituinen työpaikka. Sen jälkeen kela sitten harkinnan varaisesti olisi käsitellyt työpisteeni eritystyövälineitä, joita vammani edellyttää, että pystyisin työskentelemään.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Kuka työnantaja ottaa ensin vammaisen vakituiseen työsuhteeseen, kun työntekijä ei pysty työskentelemään normaaleissa olosuhteissa. Täysin mahdoton yhtälö.
Sanoin jo Kelalle, että kyllä minulla täytyy olla työvälineet (erityisvarusteiset) jo valmiina, jos mieli, että joku työnantaja minut ottaisi töihin, niin kyllä se on koeajalle ensin. Miten voin edes koeaikaa suoriutua, jos työolosuhteet eivät vastaa vammani aiheuttamia edellytyksiä, niin että pystyisin työskentelemään?
Eivät nämä työllistävät tahot ole kykeneviä ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. Siitä ainakin minun työllistyminen aikanaan oli kiinni. Tyhmydestä, vai sanoisiko sitä vallanhaluisuudesta.
Niillä Luovin, Kiipualan yms. tutkintotodistuksilla voi pyyhkiä persettä. Opetus menee pääasiassa heikompien ehdoilla ja koulutus palvelee eniten älyllisesti kehitysvammaisia, jotka saa noilla tutkinnoilla leikkityötä työkeskuksesta, avustavia töitä tai päätyvät eläkkeelle. Näissä kouluissa tutkinnon osia voidaan helpottaa tai jopa poistaa kokonaan. Ei siinä silloin ole samalla viivalla hakiessa vaikkapa merkonomille tai logistiikan tutkinnon suorittaneelle sopivia töitä.
Pelkän lukihäiriön tai liikuntavamman takia ei kannata hakea erityisammattikouluun tai muuten menettää pienetkin mahdollisuudet päästä hyvälle työpaikalle, josta saa normaalia palkkaa. Aika herkästi voidaan ehdottaa erityisammattikoulua vain diagnoosin sen sijaan, että katsottaisiin toimintakykyä ja sitä omaa oppimistapaa, jolla oppia mahdollisesti samat asiat kuin muutkin.