Monilla vanhemmilla tuntuu olevan sellainen vanhanaikainen käsitys että lapsen voisi jotenkin sylissä pitämällä opettaa sylikissaksi. Ikävä kyllä kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa, vaan yhdeksänvuotias tyttäreni juoksee jo ihan liikaakin kaverien luona... Ei tullut sylikissaa.... Totuus on että mitä enemmän lapsi saa syliä, sitä paremmin hän oppii elämään omillaa. Torjutusta lapsesta kasvaa riippuvainen nuori ja aikuinen.PITÄKÄÄ LAPSIANNE SYLISSÄ!!!! Se aika on kovin lyhyt!
LAPSI PITÄÄ OTTAA SYLIIN!
kenguruemo
121888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yhdyn tähän täysin!
Muistan kyllä miten ekan lapsen kanssa varoin sitä sun tätä, en esim. uskaltanut nukuttaa vieressä mm. sen vuoksi että lapsi oppii sitten nukkumaan vieressä eikä omassa sängyssä. Mutta jossain vaiheessa sitten oivalsin että lapsi oppii asioita koko ikänsä. Meidän ei- juurikaan- vieressä- nukutettu- koliikkivauva oppi myöhemmin kyllä tulemaan meidän viereen nukkumaan- JA mikä yllättävintä oppi myös nukkumaan täysiä öitä sitten myöhemmin omassa sängyssään. Ei ole enää vuosiin tullut meidän viereen nukkumaan, ei enää siis kouluiässä.
Kumma juttu.
Eli se lapsi oppii kyllä myöhemmin, kun sen aika on, olemaan roikkumatta sylissä. Toiset lapset tarvitsevat enemmän läheisyyttä kuin toiset lapset. Ei kukaan tee lapselle palvelusta sillä ettei vastaa lapsen turvallisuuden tarpeen hakuun. Meillä tyttö oli pienenä sylikissa, pojat ei. Mutta eipä tuo 5- vuotias neiti enää sylissä roiku.
Pitäkää tosiaan lapsianne sylissä, ja vastatkaa heidän itkuun!
Meillä oli sama tilanne että ekan lapsen kanssa kuunteli ihmisten kaikkia ihme neuvoja ja koitti niitä sitten toteuttaa. Ei nukkunut vieressä juu kun ei ollut sopivaa. Seuraavat on nukkunu vieressä ja äitikin on saanut paremmin nukuttua. Tissiä suuhun vaan kun vauva herää ja kaikilla on ollut mukavia öitä. Ja tätä viimistä pidin sylissä niin että meinattiin toisiimme kasvaa kiinni. Vaan eipä kasvettu. Nyt on 2v. neidillä niin paljon omia touhuja että äidin mielestä ihan liian harvoin ehtii syliin...Niin se aika kuluu!
Hyvä kirjoitus, ja vielä ns unikouluista olen sitä mieltä että sellaisten vanhemmat jotka eivät jaksa sitä aikaa kun vauvat/lapset ovat pieniä ja saattvat itkeä/herätä tuhkatihään eivät lapsia ansaitse vaan unikoululapset kuuluvat yhteiskunnan hoteisiin. Jämpti niin.
syyllistää väsyneitä vanhempia. Tekevät sen varmasti itsekin ja pitäähän heidänkin joskus saada nukkua. Tiesitkö muuten että jos ihmistä pidetään väkisellä hereillä niin että kunnolla ei saa nukahtaa alkaa hän jossakin vaiheessa saamaan aistiharhoja. Omakohtaisia kokemuksia minulla tästä ei ole, vaan olen lukenut tuon psykologian oppikirjasta. Mitenköhän hyvin vauvan hoito onnistuu äidiltä joka näkee olemattomia. Eihän se ole mikään huonon vanhemmuuden merkki jos vauva ei jostain syystä osaa nukkua. Ja toisin päin -- oma vauvani nukkui jo synnärillä 4-6 tuntia kerrallaan yöllä, mutta en minä sitä omaksi ansiokseni lue.
Siitä olemme kuitenkin samaa mieltä että alkuperäinen on hyvä kirjoitus =)
sulla ei ole varmankaan ollut koliikkilasta? Huonosti nukkuvaa lasta? Yliaktiivista, turhankin vierkeää lasta?
Kyllä se on niin että äiti joka saa myös nukkua, jaksaa paremmin. Sitä on hemmetin hyvä arvostella jos itsellä ei ole kokemusta lapsesta joka ei koskaan nuku. Tai nukkuu- 15 min pätkissä.
Siinä on taas kommentti, josta paistaa läpi tiedon ja kokemusten puute. Jokainen joka on kokenut todellisen pitkäaikaisen unenpuutteen tietää kyllä mitä siitä seuraa ja miltä elämä näyttää silloin.
Meillä unikoulu tuli pelastuksena tilanteessa, jossa keinot olivat loppu ja väsymys sanoinkuvaamaton. 2 iltaa unikoulua ja lapsi oppi nukkumaan ja nukahtamaan itse ilman mitään huutoa tai muita ongelmia. Tuntui jopa ihmeeltä siinä tilanteessa....
Ylipäätänsäkin on turha syyllistää muita, koska jokainen lapsi on oma yksilönsä ja mitään vauvan käyttöohjetta ei ole olemassa, pitää vain elää tilanteen mukaan !!
Pitäísit siis pääsi kiinni.
Minä olen samaa mieltä. Olen saanut arvosteluja siitä, että otan lapsen syliin heti kun vähänkin inahtaa ja muutenkin hän on koko hereilläoloaikansa huomioni keskipiste... Mutta sitähän varten minä kotona olenkin, että olen tämän lapsen kanssa. Tilanne voisi olla hieman toinen, jos olisi taapero jakamassa huomiota. Toisaalta, jos pikkukakkonen joskus siunaantuu, aion totuttaa hänet kantoliinaan jo syntymästään asti, niin että voin mahdollisimman paljon kantaa lähelläni. Esikoisen kanssa viivästyi kantoliinaan totuttelu, eikä koskaan oppinut viihtymään siinä. Sen sijaan sylissä viihtyy mainiosti, siispä sylissä saa olla.
Onhan se jo maalaisjärjelläkin ajateltuna niin, että lapsi joka saa paljon läheisyyttä ja huomiota, tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, ja näin hänelle kehittyy parempi itsetunto kuin lapselle, jolle pienestä pitäen opetetaan, ettei äiti nyt ehdi pitää sylissä... Ihan karmi, kun eräs nelikuisen äiti puhui, kuinka "opettaa" vauvaansa siihen, ettei se halua koko ajan syliin. Mutta jokaisella on omat tapansa. Minä en pidä siitä, että kasvatustapojani arvostellaan, joten annan myös muiden tehdä omalla tavallaan.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
En tiedä lapsista mutta stripparin otan mielelläni syliin.
Strippari pitää ottaa syliin.
Jos kristillisdemokraattien vauva laitetaan mun syliin mä heittäisin sen seinään